Kun kohtalona oli paleltua kuoliaaksi haaksirikossa

Tällä kertaa etsin aihetta blogikirjoitukseen, lopulta päätin ottaa Hiski-ohjelmasta summanmutikassa jonkun vuoden kuolleiden luettelosta Kokkolan seurakunnassa ja plarailla, sattuuko mitään kiinnostavaa esiin. Valitsin vuoden 1851. 

No aina sattuu ja tapahtuu. Jo ensimmäisellä katsastamallani sivulla iski vastaan tällainen aika hurja merkintä, jossa Kokkolan kuolleiden kirjassa oli peräkkäin neljän miespuolisen henkilön nimet. Ja mikä hämmentävintä - he olivat kaikki kuolleet 30.10.1851 ja jokaisen kohtalona oli ollut paleltumalla kuoleminen haaksirikon jälkeen. 

Harmillisesti ei ole sanomalehtiarkistossakaan tietoja tuolta ajalta, joten täytyy elää lähes mielikuvituksen varassa tuo tapahtuma. En edes tiedä, missä haaksirikko on tapahtunut. Oletan kuitenkin, että Kokkolan lähistöllä, koska kuolinkirjauksen yhteydessä ei mainita mitään muuta paikkakuntaa. 

Haverissa menehtyi kaksi keski-ikäistä miestä - kippari ja merimies -  sekä kaksi 14-vuotiasta jungmannipoikaa. Ei ole tietoa, pelastautuiko turmasta joitain, vai menehtyivätkö kaikki aluksen henkilöt hyisen kylmään syysmereen. Ei ole tietoa myöskään aluksesta, sen koosta, tai mitä se kuljetti. Joka tapauksessa karmiva tapahtuma ja varmaan omana aikanaan puhuttanut pitkään. 

Kippari Karl Vilhelm Sacklen oli syntynyt Kokkolassa 11.12.1803.  Kuollessaan hän oli  46-vuotias. Karl Vilhelmin vanhempia olivat Raumalla syntynyt Henrik Johan Sacklen ja Brita Johanna Henriksdotter Pasanen.  Karl Vilhelm oli kuollessaan leskimies. Hänen vaimonsa, skepps.hustrun Anna Stina, os. Hucktelin (liippaakohan siippani sukuun??)  oli kuollut  keuhkotautiin  vuonna 1846. Pari oli avioitunut 1834 ja lapsia heillä oli ainakin vuonna 1838 syntynyt Johanna Olivia. Hän jäi siis täysorvoksi jo  lapsena. Näkyy kuitenkin eläneen aikuisuuteen saakka ja isänsä tavoin löytänyt miehekseen merimiehen, kun on avioitunut kippari Johan Salinin kanssa.

Toinen menehtynyt, Johan Henrik Tomell, oli kuollessaan naimisissa oleva 58-vuotias merimies. Hän oli avioitunut Kokkolassa 1835 Fredrika Sophia Bäckmanin kanssa. Lapsia en pikaisella haulla löytänyt, mutta Sophia kuoli leskenä 1862 keuhkotautiin. 

Turmassa oli mukana myös kaksi nuorukaista jungmannina.  Jungmannihan tarkoittaa jonkinlaista nuorta apupoikaa aluksessa. Varmaankin laivapoikina aluksessa. 

Carl Gustav Salenius oli kuollessaan 14-vuotias nuorukainen. Hän oli syntynyt 16.1. 1837 Kokkolassa. Isä oli werkmästar  -tupakkitehtaan työnjohtaja - Fredrik Salenius ja äiti Anna Catharina. Isä Fredrik tosin näyttää kuolleen jo 1838 kuumeeseen, kun Carl Gustav on ollut ainoastaan puolitoistavuotias. Äidin tarinaan en oikein äkkiseltään muutoin pääse perille, mutta  jo vuonna 1840 hänelle näyttää syntyneen äpärälapsi Christina Sofia.  Anna Catharina kuolee itsekin jo 1842 keuhkotautiin, joten myös Carl Gustav on kuollessaan täysorpo nuorukainen!

Johan Edvard on kuollessaan nuorin kaikista, hänkin vain vähän päälle 14 vuotta. Hänen isäkseen löydän sjöman Michel Hägglundin. Äiti on Brita. Michelkin on kuollut 53-vuotiaana vuonna 1841  kovaan kuumeeseen Amsterdamissa. Merillä ollut kai hänkin. Äiti  Brita Magdalena on tuolloin vielä elänyt, mutta kuollut hänkin jo vuonna 1859. 

Paljon on ollut menetyksiä näköjään näissä perheissä jo ennen näitä merikuolemiakin. Olisipa kiinnostavaa kuulla tämä tarina tarkemmin. Joka tapauksessa tapahtunut haveri on ollut lokakuisena syysajankohtana iso tragedia. Ilmeisestikään kuolleita ei ole aivan heti löydetty, koska ovat jo ennättäneet paleltua kuoliaaksi. Toisaalta hyisessä lokakuisessa merivedessä elintoiminnot aika nopeastikin sammuvat.