Muutaman kerran vuodessa minulle iskee pakottava tarve käydä ajelulla Ohtakarissa. Tässä kuvia heinäkuiselta reissulta ihastuttavan kauniina kesäpäivänä uimarannan tuntumasta. Pysäytin autoni Vattajanniemelle, se on siis jo ennen varsinaista Ohtakaria. Parkkipaikka tien vierustassa on ihanan iso, sinne mahtuu auto poikineen. Helteisenä päivänä parkkipaikka pursuaakin autoja. Saan kuitenkin omani vaivattomasti mahdutettua vielä parkkiin.
Silmäilen ensin parkkipaikan läheisyydessä olevia asioita. Sieltä löytyy nuotiopaikka katoksella suojattuine polttopuineen. Pieni pöytäsetti aivan parkkialueen ja esteettömien kulkuväylien vierustassa tarjoaa mahdollisuuden kelle tahansa paikan tavoittamiseen. Rantalentiksellekin olisi sijansa.
Aivan parkkialueen tuntumassa on myös pukukopit ja vessa. Jotenkin ihanaa, että nämä ovat lähellä autoja, eivätkä varsinaisella rannalla.
Tämä vuoden 2016 vuoden retkikohteeksi valittu Vattajan alue on maankuulu upeista hiekkadyyneistään. On jotensakin aina yhtä sykähdyttävää tajuta hiekkarannan pituus, 15 kilometriä, ja samaan aikaan sen luonnontilaisuus. Vattajan hiekkaranta onkin yksi pisimmistä Pohjoismaiden hiekkarannoista. Siispä ei mikään ihme, että esimerkiksi Iltasanomat noteerasi tämän rannan jokunen vuosi sitten.
Huomionarvoista on, että muhkea hiekkadyyni ennen rantaviivaa kätkee ihanaisesti uimarannan näkymättömiin. Tietä ajaessa ei osaa aavistaa, millainen taivaallinen hiekkaranta dyynin takana voi piillä. Tästä voisi ajatuksissaan muokata oman mielen pakopaikan.
Siellä täällä pilkistävät infotaulut kertovat havainnollisesti maaperästä. Tässä infoa variksenmarjadyyneistä, joita on kuvassa alempana. Muissa kylteissä on tietoiskuja mm. alueen synnystä ja kehityksestä sekä hiekkarannan lajistosta. Aniharva kasvi kestää ja sietää oloja, joita tällaisessa meren lähellä olevassa hiekkamaastossa tuulten pyörityksessä on.
Lähden kamera kaulassa kapuamaan ihastuttavan hyväkuntoista ja leveää, laudoista tehtyä kulkuväylää. Kiittelen mielessäni, ettei tarvitse paljain jaloin sandaalit jalassa tarpoa hiekkaa pitkin. Yleisilme rannalla on saatu pidettyä tavattoman siistinä, siitä kiitos kaikille rantaa käyttäneille. Alueen hieman syrjäinen sijainti varmaankin avittaa myös tässä asiassa.
Etenen pitkospuilla, mutta vettä ei vielä näy. Pitkospuut haarautuvat myös hieman kapeampana sivummalle. Jatkan kuitenkin kulkuani suoraan kohti rantaa. Vaaleansininen taivas on lumoavan kaunis ja samoin hiekkaa kruunaava kasvillisuus.
Kun pääsen töyrään päälle, huoahdan syvään ja hartaasti. Maisema on NIIN kaunis!
Vaikka autoja on parkkipaikalla paljon, on käsinkosketeltavan hiljaista. Muutama ihminen on poistumassa jo rannalta ja annan tilaa vastaan tuleville. Lokit kaartelevat vasten sinitaivasta. cumuluspilviä purjehtii taivaan kannella siellä täällä. Jos pitäisi kuvailla kesäistä maisemaa, se olisi tässä!
Lopulta näen lumoavan pitkän ja kauniin rantaviivan. Ihmisiä on rannalla paljon. Silti he erottuvat yksittäisinä pitkällä rannalla - on kuin heitä olisi ripoteltu maisemaan sinne, tänne. Kaikille on hyvin tilaa.
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt –
On kuin runo olisi kirjoitettu juuri tässä ja nyt, tätä paikkaa katsellessa!
Rannalla puuhaillaan monenmoista. Joku kahlaa rantaveden tuntumassa, toiset uivat hieman kauempana. Päivänvarjon alla joku lukee kirjaa ja pojat pelailevat palloa.
Pienet, kesäisen keveät tyrskyt kohtaavat hiekan. Katselen näkyä. Vedellä on rytmi. Uusi aalto pärskähtää rantaviivaan tasaisin väliajoin kuin suunnitellusti.
Tällä kertaa en itse lähde uimaan tai paahteiselle rannalle makoilemaan. Maisemafiilistely riitti minulle tällä erää. Pois lähtiessä unelmoin lämpöisestä kesäpäivästä, kun minulla on luppoaikaa. Pakkaan mukaan rantamaton, hyvän kirjan, ehkä hieman evästä ja jos seurueeseen liittyy lapsukaisia, niin ehdottomasti on hiekkalelujen arvoinen kaivuukohde!
Hei, hienoja kuvia! Kannattaa myös käydä tutustumassa Vattajan muihinkin uimarantoihin jos kiinnostaa. Hienoja paikkoja ovat Hakuntin uimaranta (jonne ajetaan Karhista), ja Lahdenkroopin uimaranta (jonne ajetaan Lohtajalta Vattajantietä pitkin - "leiritien" kautta paikalle ei pääse harjoitusalueen takia). Näiden lisäksi Vattajan pohjoispuolella on myös hiekkarantaa useita kilometrejä, mutta niiden lähellä on mökkejä, toisin kuin eteläpuolella, jossa ei ole mökin mökkiä.
VastaaPoistaLahdenkroopissa on myös hieno puolustusvoimien näkötorni, jonka näköalatasanteelle pääsee katsomaan paikkoja.
Molemmilta uimarannoilla on nuotiopaikat ja pukukopit.
Itse pidän erityisesti Lahdenkroopista. Se on hiekkarannan keskellä, ja yhtäjaksoinen ranta jatkuu kilometritolkulla toisella puolella Ohtakariin ja toisella puolella Hakuntiin. Tunnelma on melkein kuin "etelässä". Hakuntiin päin pääsee kävelemään hiekkarantaa pitkin (tosin matkaa on kilometrejä). Ohtakariin asti pääsee kävelemään n. 3 kilometriä, kunnes vastaan tulee puolustusvoimien maalialue, jonne ei saisi mennä.
Näin paikallisena ei tule juuri koskaan käytyä Ohtakarissa uimassa, vaan jos hiekkaranta kiinnostaa, niin tulee mentyä jompaankumpaan näistä. Ei ole ruuhkaa, vaan jokaiselle uimarille riittää vähintään kilometri hiekkarantaa :)
Kannattaa vaan varmistaa etukäteen puolustusvoimien harjoitukset, koska niiden aikana kummallekaan noista rannoista ei saa mennä, toisin kuin ohtakariin, johon pääsee aina. Näkyy toki myös tien varrella kyltissä.
Hei, Sami!
VastaaPoistaJa kiitos kommentistasi! Ja erityisen paljon ja iso kiitos noista rantavinkeistä. Minulle aivan tuntemattomia paikkoja- vielä! Täytyy käydä sopivan hetken tullen tutustumassa. -Kiviminna--