Tällä kertaa sen verran flunssaista oloa pukkaa, että vähän lyhkäisemmin tekstiä.
Viikonloppu olikin tosi kiva ennen flunssan iskua. Eilen vietimme epelin 6-vuotissynttäreitä. Lapsen ilo on niin konkreettista ja aitoa tällaisissa juhlissa. Epeli jäi juhlinnan jälkeen vielä yöksi ja täksi päiväksi luokseni. Huusi, että "Jee!"
Eilisiltana kävinkin sitten epelin ja äitini kanssa haudalla Pyhäinpäivän kunniaksi. Kello oli jo paljon, mutta ihmisiä riitti vielä puoli ysiltä. Itse käyn kynttilät viemässä yleensä aikaisemmin, mutta tällä kertaa ei ehtinyt. Isäni kuolemasta tuli tänään jo viisi vuotta. Minne aika menee? Ja toisaalta - kuinka paljon asioita mahtuukaan näihin viiteen vuoteen!
Tämä päivä on mennyt lepäillessä. Täytyy ottaa iisisti, että säilyisi tärkeä työkalu, oma ääni, jonkinmoisessa kunnossa tulevan viikon koitoksiin.
