Koivun istutus Isovihan siepatuille Lohtajalla

11.9.14  Lohtajan kirkkomaan läheisyydessä istutettiin pieni koivuntaimi. Tarina koivun taustalla liikutti minua. En  päässyt itse tapahtumaan, mutta kiireisen työpäivän jälkeen otin aikaa itselleni, rauhoittumiselle ja ajelin Lohtajalle...

Isoviha (1713-1721)  oli julma sota erityisesti yksittäisten ihmisten näkökulmasta ja etenkin Pohjanmaalla. Venäläiset joukot toteuttivat tsaari Pietari Suuren antamaan määräystä Pohjanmaan täydellisestä hävittämisestä.

Tsaarin määräys maakunnan tuhoamisesta kulkukelvottomaksi kymmenen peninkulman leveydeltä käsitettiin määräykseksi  talojen polttamisesta,  koko väestön surmaamisesta, ryöstämisestä, kidutuksesta,  raiskaamisesta ja vangiksi ottamisesta.

Isoviha koskettaa omaa sukuanikin, joka Etelä-Pohjanmaalla koki kovia isovihan melskeissä. Eräskin esiäitini, Sofia Jacobsdotter Viisala, os. Isopellinen, menehtyi 24.4.1715 vihollisten polttamana...Sofia oli tällöin 47-vuotias kahdentoista lapsen äiti. Erästä toista esi-isääni  (jonka nimeä en juuri nyt saa mieleen) venäläiset kiduttivat juoksettamalla häntä pihakaivon ympäri niin kauan, että hän menehtyi. Kolmas esi-isä,  David  Henriksson Skottari/Stortarvonen, joutui isonvihan aikana Venäjän armeijaan, jossa hän katosi vuonna 1720...

 Kerrotaan myös oman sukuni piilotelleen isovihaa  metsäsuon keskellä olleessa piilopirtissä. He olivat nälkään jo kuolemaisillaan, kun esi-isäni talvipakkasella lähti kotiinsa taivaltamaan, josko siellä olisi mitään syötäväksi kelpaavaa jäänyt. Hän löysinkin jyviä riihen  hirsien välistä ja he saivat jotain nälän voittaakseen. Kerrotaan myös, että kaksi esivanhempaani lähes yltiöromanttisesti kohtasivat toisensa piilopirteillä lymytessään ja myöhemmin avioituivat!

Mutta omasta suvusta laajempiin sfääreihin! Hyväosaiset virkamiehet, papit ym. pakenivat sodan alta pois Ruotsiin. Siksi esimerkiksi seurakuntien haudattujen kirjoissa  ei ole yksiselitteisesti tietoja kaikista menehtyneistä.  Kelläpä olisi ollut taitoa tai aikaa niitä silloin kirjatakaan. 2000-luvulla Venäjälle lapsiorjiksi joutuneiden nimilistat löydettiin  mikrofilmiltä Suomen Kansallisarkistosta.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi peräti 300 vuotta isonvihan alkamisesta. Lohtajan vanhan kirkon paikalle - nykyisen seurakuntatalon pihamaalle -istutettiin koivuntaimi isonvihan lapsiuhrien muistoksi. Paikalla oli myös Lohtajan koululaisia, jotka istutuksen jälkeen asettelivat kukka-asetelman koivun juurelle.

Tämä pieni koivuntaimi on tuotu paikalle Lohtajan Perttulasta. Syykin on selvä. Perttulan talosta vietiin peräti viisi veljestä  orjaksi venäläisten matkassa. Kaikkiaan Lohtajan pitäjästä vietiin lapsiorjia viidestäkymmenestäkahdesta talosta  peräti 150  ja koko maasta tuhansia!  Suurin osa lapsista oli kymmenen molemmin puolin olleita poikia. Pelkästään Lohtajalta Venäjälle kuljetettiin  yhteensä vankeina kaikkiaan 341 henkeä.  Osa lapsista joutui ilmeisesti kaleeriorjiksi muihin maihin laivaa soutamaan. Kuten kuvitella saattaa, hyvin harva lapsista  - tai  muistakaan vangeista,  pääsi koskaan palaamaan kotimaahansa. Kirkonkirjojen mukaan lohtajalaispojista kahdeksan tuli takaisin kotimaahansa!

 Mutta miksi juuri koivu? Muistomerkin ideoivat seurakunta ja kotiseutuyhdistys.  Alkuperäinen ajatus koivusta on lähtöisin Mikko Himangalta, jonka aloitteesta koivu istutettiin kirkkomaahan. Hänen mielestään muistomerkin ei aina tarvitse olla tyypillinen muistomerkki. Näinhän se on! Toivotaan, että koivu saa kasvaa paikallaan satoja vuosia, eikä sen tarina unohdu tuleviltakaan sukupolvilta...

Omaan silmääni koivun lehti näyttää kuin sydämeltä...

Sakari Topelius kirjoitti aikoinaan sadun nimeltä "Koivu ja tähti." Satu kertoo Suomesta isonvihan aikana Venäjälle kaapattujen pojan ja tytön epätoivoisesta halusta löytää takaisin kotiin ja perheensä luokse. Lapsien ainut muistikuva kotipaikasta oli talon pihalla kasvanut koivu, jonka oksilla kaksi lintua aamuisin lauleli. Iltaisin oksien välistä välkkyi tähti. Pitkän taivalluksen jälkeen tarinan poika ja tyttö löytävät kotiin vanhempiensa luo ja käsittävät, että oksilla laulelleet linnut olivatkin itse asiassa enkeleitä ja  heidän kaksi kuollutta siskoaan... Päivityksessäni kursivoidut tekstit ovat lainauksia sadusta Koivu ja tähti.

”...Niin”, sanoivat lapset, ”mutta mielemme tekee kotiin”.
”Kuka teille osoittaa tien sinne?”
”Jumala”, sanoi poika. ”Sitäpaitsi muistan, että vanhempieni kartanolla kasvaa iso koivu, jossa kauniit linnut laulavat aamunkoitteella.”
”Ja minä muistan”, sanoi tyttö, ”että tähti iltasilla kimaltelee koivun lehvien lomitse...

Myös Topeliuksella oli henkilökohtainen kiinnostus isoonvihaan ja hyvä syy  kehitellä satu "Koivu ja tähti", sillä hänen isän isoisä, Kristoffer Toppelius joutui pakenemaan  vuonna 1714 isonvihan kauhuja äitinsä kanssa piilopirttiin. Kerrotaan kasakoiden kuitenkin löytäneen Kristofferin, ja vieneen hänet orjaksi Venäjälle. Täältä  hän vuosien kuluttua pääsi karkaamaan auringonlaskun suuntaan Etelä-Suomeen ja löysi lopulta äitinsä  Tukholmasta!

 

...Poika vastasi: ”Tulemme vieraalta maalta ja haemme kotiamme, mutta meillä ei ole muuta merkkiä kuin kartanolla kasvava koivu, jossa linnut laulavat auringon noustessa, ja jonka lehvien lomitse kirkas tähti iltasella tuikkii...”

 

...Viimein, kuljettuansa toista vuotta, he tulivat eräänä iltana yksinäiseen taloon. Oli helluntai-ilta toukokuun lopulla, ja kesän ensimmäiset lehdet olivat hiirenkorvalla. Kartanolle tullessaan he näkivät siinä suuren, tuuhealatvaisen koivun, jonka pienten, vaaleanvihreiden lehtien loisti iltahämyssä heloittava iltatähti. Illat olivat jo niin kesäisen kuuleat, että ainoastaan tämä tähti, joka on suurin ja kirkkain kaikista, näkyi taivaankannella.
”Tuossa on meidän koivumme!” huudahti poika heti.
”Tuolla on meidän tähtemme!” sanoi tyttö samassa...

 

 

 ”...Nytpä tiedän”, sanoi tyttö. ”Enkelit linnun muodossa, jotka koko matkan ovat meitä seuranneet, ja jotka tänä päivänä ovat koivussa kotiintuloamme ennustaneet, ne olivat meidän pienet siskomme, jotka nukkuvat haudassa. Ne aina kuiskasivat sydämissämme: menkää kotiin! menkää kotiin!, lohduttamaan isää ja äitiä! Ne ne myös sanoivat meille: tuolla on oikea koivu, tuolla oikea tähti, tuhansien seassa. Sillä Jumala oli valinnut heidät ja lähettänyt suojelemaan meitä....


LÄHTEET:

KP24.fi. Isonvihan uhreja muistettiin koivulla. [http://www.kp24.fi/uutiset/Default.aspx?newsid=372931] Luettu 13.9.2014.

Genius loci. Paikan henki. [http://geniusloci.chydenius.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=179:isoviha&catid=44&Itemid=191&showall=&limitstart=4&lang=fi] Luettu 13.9.2014.

Markku Isohanni.  Matti Tuomaanpoika Hanni, hänen kätkemänsä raha- ja korukätkö sekä sen löytyminen. Isovihan aika Suur-Lohtajalla. [http://www.hanni.fi/hannikoru/tiedostot/rahakatkonloytyminen.pdf] Luettu 13.9.2014.

Wikipedia. Koivu ja tähti. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Koivu_ja_t%C3%A4hti] Luettu 13.9.2014.

Yle uutiset. Koivu pääsi kirkkomaalle lapsiuhrien muistoksi - isonvihan kasakat ryöstivät tuhansia maaorjiksi. [http://yle.fi/uutiset/koivu_paasi_kirkkomaalle_lapsiuhrien_muistoksi__isonvihan_kasakat_ryostivat_tuhansia_maaorjiksi/7465167] Luettu 13.9.2014.