Kokkolasta Kruunupyyn hospitaaliin hoitoon menneitä

Kaikella on aina jonkinlainen tarkoituksensa. Lähdin taannoin palauttamaan kirjastoon kirjoja. Ihan vaan luukulle ja takaisin. Mutta sitten juutuinkin kirjaston eteisessä olleeseen poistohyllyyn. Niin mun tuuria, että löysin ensinnäkin upean, vanhoja laululeikkejä sisälleen kätkevän kirjasen. Olin jo onneni kukkuloilla siitä.

Mutta  toinen löytö suorastaan  kruunasi iltani: Kruunupyyn kotiseutuyhdistyksen vuonna 2011 painattama kirjanen - tai tämä oli suomennos siitä: Kruunupyyn hospitaali 1631-1841." Vaikka Kruunupyy ei Kokkolaan kuulukaan, kirjoitan tällä kertaa tästä aiheesta, koska hospitaalissa oli paljon kokkolalaisia hoidettavina ja työntekijöinä. 

Sen lisäksi, että kirjassa on käsitelty Kruunupyyn hospitaalin historiaa, on Lolan Björkman lisäksi kiinnostavasti pyrkinyt kuvailemaan yksittäisiä ihmiskohtaloita. Kirjassa oleva nimilista perustuu hospitaalin  ainoaan säilyneeseen rippikirjaan vuosilta 1760-1810. 

Ja pakkohan minun oli lähteä ajelemaan Kruunupyyhyn. Paikka sijaitsee Hästön kylätien varrella, ei kovin kaukana 8-tiestä. Kuvasatoni tulee sieltä. Siellä on nykyään Kruunupyyn kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä  alue. Hienosti hoidettu ja kesäisin aukikin. Nyt vain hämmennyksen keskellä ihmettelin ensin, missä hautausmaa on, kun olin nähnyt siitä netissä kuvia. Selvisi, että viimetalvinen Hannes-myrsky oli puhkunut ja puhaltanut hautausmaan suuret puut poikki. Ristit oli jouduttu poistamaan metsäkoneen tieltä. Ne  oli siirretty toistaiseksi siisti kiviaidalle sivuun. Ristit näyttivät melko uusilta, eli ei alkuperäisiltä. 

Vuonna 1631 perustettiin Kruunupyyn hospitaali spitaaliin sairastuneita varten. Ensimmäiset seudun sairastuneet sijoitettiin tähän sairastupaan. Koska rakennus sijaitsi syrjässä kaikesta, se sai nimekseen Korpholmen eli suomennettuna Korppisaari. Laitos sijaitsi lähellä  Kruunupyynjoen suuta. Myöhemmin  hoitola toimi myös mielisairaiden, parantumattomasti sairaiden  ja köyhien karkotuspaikkana. Korpholmen oli tuolloin vielä pieni saari, nyt se on mannerta. 

Kun pääsin paikalle, istui läheisen puun latvassa useita naakkoja. Naakkaparven kuiskauksenkaltaiset kjak-kjak-äänet kruunasivat tunnelman. Linnut eivät olleet minusta moksiskaan, vaan ikään kuin vartioivat katseellaan minua kirkkorakennuksen tuntumassa. Lintujen äänet tekivät hiljaisuudesta ympärilläni entistä syvemmän. Kuin menneisyys olisi puhunut varovaisin, mustin ääntein oksiston suojasta. Kuin linnut olisivat äänellään viestittäneet minulle, että muistot kuuluivat heille. 

Kaikkiaan laitos toimi 210 vuoden ajan. Se lakkautettiin 1841, jolloin laitoksessa oli vielä 16 potilasta. Hoitolaitoksesta jäi muistuttamaan ainoastaan talojen perustukset ja haudat. Kruunupyyn kotiseutuyhdistys on vaalinut vanhaa hospitaalialuetta kunnostamalla alueen kirkkoineen ja kellotapuleineen. 

Maaherra Juhana Maununpoika Ulfsparre sai 1628 löytää  Pohjanmaalta paikan hospitaalia varten. Alue, johon hospitaali päätettiin perustaa, oli kivikkoinen ja sitä suojasi tiheä kuusimetsä. spitaalin tartuntavaaran vuoksi paikan täytyi olla syrjäinen. Maassamme oli vain kaksi spitaalisairaalaa, joten potilaat tulivat laajalta alueelta. 

Vaikka hospitaaliin aluksi otettiin spitaaliin sairastuneita, tuli sinne jatkossa myös sokeita, rampoja, kuppatautisia, halvaantuneita, rutiköyhiä ja mielisairaita. Lisäksi seudullamme oli vaikeaa traanikäsisairautta, joka oli  samankaltainen sairaus kuin spitaali ja tällaisiakin potilaita hospitaalissa hoidettiin. 

Sairastuvassa oli 59 potilaspaikkaa. Vuonna 1633 spitaalisten osuus oli 25. "Heikkopäisille" pystytettiin paikkaan 1600-luvun lopulla "hullujenhuone. " Edelleen on käytössä sanonta "kiroilee kuin Korpholmenin hullut. ":)) Seudulle rakennettiin useita rakennuksia, kuten mylly, aittoja, sauna, kellotapuli ja hospitaalikirkko. Kirkon seinän takana oli spitaalisten sairastupa, josta johti  seinässä olevan aukon kautta yhteys kirkkoon. Aukon kautta spitaaliset saattoivat kurkistaa kirkkoon ja seurata jumalanpalvelusta. Hospitaalikirkko valitettavasti tuhoutui Isonvihan aikana, jolloin myös sen kirkonkello katosi. Nykyiset rakennukset on rakennettu vasta 2006-2007 alkuperäisiä jäljitellen. 

Hospitaalin  toiminnasta vastasi saarnaaja ja vouti. Lisäksi oli  houruinvartija, keittäjä, renkejä sekä hospitaalilukkari. 

Sairastuneiden osa ei ollut helppo. He herättivät kauhua ja inhoa. Ajateltiinhan tuolloin, että sairastuneet olivat paholaisen riivaamia. Tärkeintä oli saada hoidokit pysymään säilössä, hoito ei ollut ensisijainen tavoite. Todennäköisesti käytettiin luonnonlääkkeitä ja yrttejä. Kerran päivässä potilaat pääsivät ulos jaloittelemaan. Ainoat heikkopäisyyteen  ja raivoon käytetyt hoitokeinot hospitaalilaitoksen alkuaikoina olivat ankara paasto ja paholaisen manaukset. 

Yllä:  Kruunupyyn hospitaalin ilmoitus 18.12.1841, Wasa Tidning, nro 51;  ilmoitus huutokaupasta, joka oli määrätty pidettäväksi 14.1.1842. 

Tästä hospitaalista saisi kirjoittua vaikka kuinka pitkästi mielenkiintoista tekstiä. Keskityn kuitenkin henkilöihin, jotka olivat lähtöisin Kokkolasta ja hoidossa hospitaalissa. Kirjauksessa on mukana myös hospitaalin palvelusväkeä ja lampuoteja vuosina 1631-1841. 

1. Jaakko Skotten poika

Poika oli kotoisin Kokkolasta, mutta hänen nimensä ei ole tämän tarkemmin tiedossa. Hän oli syntynyt noin 1680. Pojan kohtalo oli olla raihnainen syntymästään lähtien. Hän kykeni hädin tuskin liikkumaan kainalosauvojen varassa. Kirkkoon hän kuitenkin toisinaan pääsi käymään. Vanhemmat olivat opettaneet pojan lukemaankin. Vuoden 1694 Korpholmenin pöytäkirjasta ilmeni, että isä oli hakenut pojalle elinikäistä hoitopaikkaa Korpholmenista. 

Isä-Jaakko oli saanut Kokkolassa porvarisoikeudet 1666 ja hän oli muuttanut  kuusi vuotta myöhemmin  Kalajoelle nimismieheksi. Isä-Jaakko tunnettiin riidanhaluisena miehenä. 

2. Johan Roos

Johan oli kotoisin Lapväärtistä ja kuului pappissukuun. Johan oli syntynyt 1.11.1765 ja oli Vaasan triviaalikoulun  oppilas. Johan pääsi ylioppilaaksi Turussa 1785 ja sai pappisvihkimyksen 1791. Tuona vuonna hän muutti Kälviälle ja tuli sinne everstiluutnantti  Kaarle Kustaa Freidenfeldtin kotisaarnaajaksi. Johan oli naimaton ja hänet lunastettiin 1794 Kruunupyyn hospitaaliin, missä hän kuoli 18.6.1795. Myös Johanin veli, Daniel, oli samassa hospitaalissa, mutta vasta jo Johanin kuoltua. Daniel selviytyi jopa pois hospitaalista saaden myöhemmin monta lasta vaimonsa kanssa Lapväärtissä. Poikien isoäiti, Brita Brenner, koki aikoinaan mestaustuomion.

3. Olof Påhlsson oli kotoisin nykyisen Kokkolan Palon kylästä. Olofin kotitila mainitaan autioksi 1634.

4.Margareta, vaimo Lohtajalta. Lunastettu hospitaaliin 1643. Margaretan mainitaan olleen kaatumatautinen yhdessä poikansa kanssa ja olleen aidan ulkopuolella. Käsittääkseni aidan ulkopuolella asuminen oli keino sijoittaa asukkaiksi sairastuneita, mutta vielä itsenäiseen elämään kykeneviä. tartuntavaaran vuoksi he  asuivat valvotusti lähellä hospitaalia. 

5. Matts Clemettsson Lohtajalta. Hänet oli lunastettu hospitaaliin vuonna 1656 ja hän oli kirjauksen mukaan spitaalinen. 

6. Kirsten, piika Kokkolasta. Hänet mainitaan myös spitaaliseksi. Kirsten kuoli 24.8.1656.

7. Per Larsson Lohtajalta. Hän oli spitaalinen ja kuoli 19.6.1657. 

8. Matts Olofsson Lohtajalta. Hän oli spitaalinen ja lunastettu hospitaaliin 1660. 

9. Johan Mattsson Lohtajalta. Myös Johan oli spitaalinen ja lunastettu hospitaaliin 1.5.1660.

10. Dårdi, vaimo Lohtajalta. Dårdi oli spitaalinen ja lunastettu hospitaaliin 1661. 

11. Barbro Siffredsdotter oli kotoisin Kokkolasta ja hänet oli lunastettu hospitaaliin 1663. Barbrokin oli spitaalinen. Lunastamisella tarkoitettiin sitä, että  henkilön sijoitus hospitaaliin maksettiin lunastusrahalla, yleensä seurakunnan  varoista tai kerätyllä kolehdilla. Hospitaalit toimivat näin osana köyhäinhoitoa. 

12.Olof Michelsson oli myös Kokkolasta. Hänet oli lunastettu 1.1.1664 ja hän oli spitaalinen. 

13. Eric Mattsson Finne oli Kokkolasta ja lunastettu hospitaaliin 1693. Ericistä on maininta, että 2.1.1693 päivätyn pöytäkirjan mukaan hän käsitteli  tulta varomattomasti. 

14. Jacob Skåttesson, oli syntynyt noin 1680 ja oli Kokkolasta. Jacob oli lunastettu hospitaaliin noin 1694 ja hän oli rampa. 

15. Lisa Mårtensdotter Huhta. No nytpäs päästiinkin mielenkiintoiseen asiaan, sillä saman tien, kun luin hänen nimensä, osasin yhdistää hänet siippani vanhimman tiedetyn esi-isän tyttäreksi! Muistin lukeneeni hänestä - ehkä Kaarlelan historiikista. Lisa oli Kokkolasta, siis täältä Neder Korplaxin kylästä, missä itsekin asustelen. Lisa oli Huhdan kantatilalta. Lisa oli syntynyt noin 1723 ja hänet lunastettiin  vuonna 1739 eli 16-vuotiaana hospitaaliin. Lisan veli, talonpoika, Jacob Mårtensson Huhta, pyysi vuonna 1739, että Liisa otettaisiin laitokseen, koska köyhyydessään Jacobilla ei ollut varaa huolehtia sisarestaan. Tämä Jacob oli siippani esi-isä suorassa mieslinjassa muuten! Lisan kuvaillaan olleen mieleltään niin hämmentynyt, että hän juoksi ilkialastomana metsään talvipakkasessa. 

17. Matts Hermans oli kokkolalainen porvari. Hän oli syntynyt 1729 ja vihitty Kokkolassa 22.4.1750 Maria Larsdotterin kanssa. Hänet oli  lunastettu hospitaaliin 1753. Mattsilla oli viisi lasta ja hän kuoli 1765.

18. Marcus Hätynen oli Lohtajalta ja syntynyt 1727. Marcus oli naimisissa Susanna Johansdotterin kanssa (kts. nro 30)   ja lunastettu hospitaaliin 1758. Marcus kuoli  27.3.1802. 

19. Gustaf Kopplin oli kokkolalainen räätäli. Hän oli syntynyt 28.2.1736 ja tullut kisällinä Kokkolaan 1.4.1761. Hänellä oli vaimo Susanna Eriksdotter ja heillä oli kolme tytärtä. Gustaf oli lunastettu hospitaaliin 1765 ja hänen vaimonsa mainitaan asuneen hospitaalin kupeessa tyttärensä, Brita Eriksdotterin (s. 1728), kanssa. Tekstistä ei selviä, oliko Susanna vain vaimon lapsi. Gustaf kuoli 1.12.1770. 

20. Jacob Beltare oli kälviäläinen. Hän oli syntynyt 1747 ja lunastettu hospitaaliin 18.5.1775. Jacob kuoli 4.5.1817. 

21. Johan Michelsson Präst oli syntynyt Kälviällä 1763. Johan oli lunastettu hospitaaliin 8.7.1797. Hänet mainitaan Kokkolan pitäjän lunastamaksi. Mainitaan myös pitäjien välisestä riitatilanteesta koskien Johanin lunastamista. Myös Johanin isän mainitaan olleen hospitaalissa. Jäin miettimään, mahtoiko Johan olla omasta kylästäni, koska tältä on lähestulkoon kivenheiton matka Kälviälle ja sukunimiasu on edelleen tuttu kylässäni. 

22. Michel Parkinen oli  kruunupyyläinen renki, sittemmin torppari. Hän oli syntynyt 1768 ja vihitty Krokforsissa talonpojantytär Carin Christoffersdotterin kanssa. Michel oli lunastettu hospitaaliin 15.12.1797 ja hän oleskeli Kruunupyyssä vaimonsa luona vuodesta 1803 lähtien. Michel kuoli  Kokkolasssa Långön kylässä  67-vuotiaana 14.3.1835.

23. Johan Laxe Lohtajan Alaviirteeltä. Hän oli syntynyt 6.12.1770 ja lunastettu hospitaaliin 13.9.1798. Johanin isä oli korpraali Henrik Lax ja äiti talonpojantytär Elisabet Aronsdotter Bergström. Johan kuoli 12.11.1799. 

24. Anders Huhtakangas oli kotoisin Kälviältä. Hän oli syntynyt 1766 ja lunastettu hospitaaliin 120.7.1804. Anders kuoli  16.9. 1805. 

26. Maria Reipsar oli talonpojan tytär Kokkolasta ja syntynyt 1775. Maria oli lunastettu hospitaaliin 6.2.1806 ja hän kuoli 17.9.1832. 

27. Johan Grön oli syntynyt Lohtajalla 11.2.1799. Hänen vanhempinaan mainitaan räätäli  Anders Grön ja Anna Eliasdotter. Johan kuoli hospitaalissa 29-vuotiaana tuntemattomaan sairauteen 23.9.1828.

28. Abraham Storhonga oli kotoisin Kokkolasta ja syntynyt 1790. Abraham kuoli hospitaalissa 42-vuotiaana 19.9.1832. 

29. Jakob Rosenberg oli kokkolalainen merimies. Hän oli syntynyt 1786. Jakob oli naimisissa ja hänen diagnoosinaan oli mania. Jacob oli lunastettu hospitaaliin 28.5.1836. Jacob siirrettiin Helsinkiin Lapinlahden sairaalaan 14.8.1841, missä hän sai myös surmansa 14.7.1847. Kanssapotilas iski häntä kirveenvarrella niskaan. Tämä surmaaja oli jo aiemmin syyllistynyt kahteen tappoon sekä  itsemurhayritykseen. 

Manialla käsitettiin tuohon aikaan raivokkaasti ja hallitsemattomasti käyttäytyvää mielenvikaista, joka oli vaaraksi ympäristölleen. 

30. Susanna Johansdotter Hätynen oli syntynyt Lohtajalla 1734. Susanna oli lunastetun Marcus Hätysen (kts. nro 18)  vaimo. Heillä oli  kolme lasta. Susanna tuli hospitaliin 1759 - eli jo ennen lastensa syntymää. Hänen mainitaan asuneen hospitaalin kupeessa.  Hän myös kuoli 1788 hospitaalissa. Hänen lapsensa olivat silloin 9-21-vuotiaita. 

31. Maria Larsdotter Herman oli syntynyt 1732. Hän tuli hospitaaliin 1753 lunastetuksi tulleen miehensä, Mattsin kanssa. Maria asui hospitaalin kupeessa. Kun Maria jäi leskeksi, hän muutti  Kokkolaan kesäkuussa 1769 neljän lapsensa kanssa. 

32. Henric Laurentii Risterenius (hospitalisaarnaajana1640-1664) työskenteli kappalaisena Kokkolassa 1628. Hän oli aviossa ensin Vallborgin, sitten Susannan kanssa. Henric mainitaan hospitaalin saarnaajana eli hän työskenteli hospitaalissa. Henrik sai kreivi Pietari Brahelta autiotilan Hopsalasta1651. Maaherra myönsi hänelle hätäapuna neljä tynnyriä viljaa lokakuussa 1658. Vuonna 1659 saarnaaja valitti voimattomuuttaan ja huonoa palkkaansa ja pyysi saada poikansa Jacobin  (kts. nro 33)  apulaisekseen. Tämä anomus hyväksyttiinkin vuonna 1663. Henriciä kutsuttiin myös nimellä Merijärvius. Hän kuoli joko 1664 tai 1665. 

33. Jacob Henrici Ristrenius (hospitalisaarnaajana 1664-1686) syntyi 1630-luvulla Kokkolassa ja valmistui Turussa ylioppilaaksi 1651. Jacob toimi isänsä  (kts. nro 32) apuna.  Jacob sai hädässään apua hospitaalivaroista 1665 yhdessä iäkkään äitinsä, Susannan, kanssa. Jacobin mainitaan olleen omaisuusriidoissa laamanni Hamniuksen kanssa 1679 pappilanpuustellista Korpholmenilla. Jacob toimi hospitaalinsaarnaajana, oli naimisissa, mutta liitto oli lapseton. Jacob nimitettiin Kruunupyyn kirkkoherraksi 1686, mutta hän kuoli jo samana vuonna.

34. Christian Kröger (hospitaalisaarnaajana 1708-1717)  syntyi 1668 Kokkolassa. Christian  Kröger kuoli maanpaossa isovihan aikana 1721. Christian oli entinen virkaveli Vaasasta ja oli naimisissa. 

35. Jacob Aulin (hospitaalisaarnaaja 1795) oli syntynyt Vöyrillä 20.7.1768. Hänen isänsä oli Kruunupyyn kirkkoherra Henrik Aulin ja äiti Beata Haartman. Jacob valmistui ylioppilaaksi Turussa 1786 ja vihittiin papiksi 18.12.1793 ja isänsä apulaiseksi Kruunupyyhyn 1793. Jacob oli armovuodensaarnaaja ja apulaispappi Kokkolassa1809 sekä kappalainen1812. Hän oli naimisissa Anna Brita Björckin kanssa ja heidän poikansa syntyi vasta Jacobin kuoltua. Jacob  hukkui 16.12.1819 Kokkolan maaseurakunnassa. 

36. Johan Niklas Snellman (hospitaalisaarnaaja 1795-1810) oli talousopin dosentti. Hän oli syntynyt Kokkolan maaseurakunnassa 2..9.1769 ja viihitty papiksi 1792 Strängnäsissä. Hänen isänsä oli Lohtajan kirkkoherraJohan Snellman ja äiti Katarina Sidensnöre. Johan oli naimisissa leskirouva Hedvig Lindrosin, ent. Wetter kanssa ja heillä oli kolme lasta. Johan toimi myöhemmin Saltvikissa Ahvenanmaalla pappina ja palasi Uuteenkaarlepyyhyn 1820. Hänet mainitaan musikaalisena, taitavana pianistina ja viimeisenä hospitaalisaarnaajana. Johan kuoli 1844 Uudessakaarlepyyssä. 

37. David Lokman mainitaan hospitaalinvoutina ja taloudenhoitajana 1642. Hän oli ollut porvarina Kokkolassa. David oli tullut Tukholmasta ja oli aviossa Elisabet Frosteruksen kanssa. 

38. Zacharias Erichsson Hammar (hospitaalinvouti ja taloudenhoitaja 1664 -n.1690) oli entinen lääninsihteeri ja aviossa ensin Carin Simonsdotterin, sitten Anna Granbergin kanssa. Zachariaksella oli kolme lasta.

39. Carl Hellberg (hospitaalinvouti ja taloudenhoitaja 1826-1846) oli tilanhoitaja ja nimismies, joka oli syntynyt 1804. Hän avioitui neitsyt Hedvig Ulrika Lenningin kanssa, joka oli syntynyt Kokkolassa 1799. Heiollä oli kymmenen lasta. Carl oli hospitaalin viimeinen virkamies, jonka tehtäväksi jäi lähettää jäljellä olevat hoidokit hospitaalin lakkautuksen yhteydessä Turkuun 1841. 

40. Matts Mattsson mainitaan hospitaalilukkarina. Hän oli syntynyt 1706. Matts oli muuttanut Kokkolasta ja oli aviossa Maria Jacobsdotter Wikarin kanssa. Heillä oli yksi poika. 

41. Lisa mainitaan hospitaalin piikana vuodesta 1775 lähtien. Hän oli syntynyt Lohtajalla 1756. 

42. Jacob Hätynen, joka oli syntynyt 1779, mainitaan hospitaalirenkinä. Hänen vanhempansa Marcus (kts nro 18) ja Susanna (kts. nro 30=)olivat myös hospitaalissa. 

43. Ulrica Maria Löfwall mainitaan hospitaalipiikana vuosina 1802-1804. Hän oli syntynyt 1786 ja avioitui Kokkolassa merimies Matts Silfverbergin kanssa 1817, mutta kuoli pian sen jälkeen. 

44. Beata Brunberg (hospitaalipiikana 1805-1806) oli 26.4. 1792 syntynyt lastenkaitsija Lohtajalta.

45. Olof Kraft (Fiskarholmenin voutitilan lampuoti ja arrendaattori1782-1785) oli maanvuokraaja, joka tuli Kokkolaan Vesteråsista, Ruotsista 1761. Hänet mainitaan myös hatuntekijänä Uudessakaarlepyyssä.  kanssa. Hän oli aviossa ensin neitsyt Margareta Fäderin kanssa ja myöhemmin neitsyt Elisabet Röngreenin kanssa. Molemmista liitoista oli lapsia. Elisabetin isä, suutari Henrik Röngreen, oli viimeinen mestattu henkilö Kruunupyyssä. Hänet oli tuomittu kuolemaan vaimonsa, Anna Eklundin  4.7.1763 murhasta  Olof kuoli 2.1.1799 Kokkolassa 70-vuotiaana. 

Olihan pitkä lista - alkuperäisessä listauksessa oli kaikkiaan 365 nimeä. Todella mielenkiintoisia ihmiskohtaloita. Kannattaa lukea tämä kirjanen, jos saat sen jostain käsiisi!

LÄHTEET: Kruunupyyn hospitaali 1631-1841. Lolan Björkman. 2011. Kruunupyyn  kotiseutuyhdistys ry, Forsbergin kirjapaino, Pietarsaari 2011. 

Blogihaasteita tekoälyltä, osa 3: kirjoittaminen

Jatketaanpa sarjaa, jossa olen aiemmin käsitellyt tekoälyn blogini pohjalta minulle esittämiä kysymyksiä. Aikaisemmin olen jo käsitellyt aiheet "ammatinvalinta" ja "ammattikasvattajana ja moniosaajana. "

Mikä inspiroi sinua tarttumaan kynään tai näppäimistöön?

Työni puolesta kirjoitan viikoittain  asiatekstejä. Ne on minulle helppoja ja onnistuu missä mielentilassa tahansa. 

Mutta luovuudenpuuskassa minun on aivan pakko päästä kirjoittamaan. Se on aivan erilaista, kuin asiatekstin kirjoittaminen.  Silloin kun olen väsynyt tai stressaantunut, en pysty kirjoittamaan sanaakaan mitään kaunokirjallisempaa. Se vaatii lepoa ja rentoutunutta mieltä. Siksi kirjoitan lähinnä lomilla ja viikonloppuisin. 

On jännä, kuinka joka kesäkuu se innostus vaan nousee yhtäkkiä. Siis silloin, kun aloitan lomani. Toissakesänä istuin lomani alkajaisiksi autossa matkalla Saariselälle. Sanoin puolivälissä matkaa siipalle, että  mun täytyy päästä kirjottaan, nyt iski inspis. Siis tuosta noin vaan. No, en päässyt viikkoon kirjottaan, kun ei ollut mitään, mihin olisin tallentanut. mutta siis noin, se voi tulla täysin yllättäen. Kun palasin matkalta kotiin, istuin oikeastaan heti näppiksen ääreen ja annoin kynän laulaa. 

Joskus kirjoitan blogia vähän pitkin hampain, jos ei ole tiedossa asiaa, johon haluaisin uppoutua. En tietoisesti etsi kirjoitettavia aiheita blogiini, ne löytävät pikemmin minut. Kun luen jostain aiheesta, se iskee kuin salama, äkisti. Tiedän heti, että tästä haluan kirjoittaa. Vaikka teksti ei vielä edes olisi rakentunut päässäni mihinkään muotoon, tunnistan kirjoitettavan tarinan aiheesta. 

Toisin sanoen oma motivaatio luoda ja tutkia toimii yleensä alkusysäyksenä kirjoittamiseen. 

Onko jokin kirjoittamasi teksti muuttanut omaa ajatteluasi?

Ehdottomasti on! Kirjoitan tällä hetkellä kirjaa, joka on  erääseen äitini sukuhaaraan liittyvä tarina. Tai siis sitä se on, mutta ei mikään perinteinen sukukronikka, vaan kaunokirjallinen teos erään suvun 200 vuoden aikajanasta. Kirjan eteen olen joutunut tekemään mielettömän määrän tutkimustyötä ja vaikka olen kirjoittanut jo pitkään, etsin ja löydän yhä aiheeseen liittyvää tietoa, joka pakottaa myös tarkastelemaan ja muuttamaan aikaisemmin kirjoitettua tekstiä. Faktat täytyy saada tosiksi.

Yllä: Oman, vielä vaiheessa olevan, kirjan tekstiä

Kirjaraakileeni ansiosta olen tehnyt erittäin rankkoja tutkimusmatkoja arkistoihin ja löytänyt menneiden aikojen karummat kasvot. Se on ollut osittain jopa shokeeraavaa. Minä luulin, että sukuni on hyvin voinut talonpoikaissuku. Mutta ei se ihan niin sitten mennytkään. On ihme, että  olen edes olemassa! Se on asia, jota en ymmärrä, kapasiteettini ei riitä käsittämään sattumien osuutta ihmisen ja sukupolvien elämään. Se jos mikä on mielestäni enemmän kuin kiehtovaa. 

Jos voisit kirjoittaa elämäkerran yhdestä ihmisestä (elävä tai mennyt), kenestä se olisi ja miksi?

No, tuota kirjaani sivuten - kyllä sieltä joku henkilö valikoituisi. Jos tietoa olisi vielä enemmän menneistä ajoista arkistojen  kautta saatavilla, olisi kirjan ehdoton päähenkilö venäläinen esi-isäni, Johan, joka muutti sodan perässä Suomeen kaupustelijana ja rakastui tulenpalavasti esiäitiini. En uskonut, että sellaista rakkaustarinaa olisi suvussani! Mutta on. Olen siitä kiitollinen. Ilman heitä en koskaan olisi aloittanut kirjan kirjoittamista. Nyt kirjoittamani kirjan päähenkilö on kylläkin "Vappu", joka siis rakastui tulenpalavasti vihollisen sotajoukkojen mukana kulkeneeseen. Vappu siksi, että hänen tarinastaan saan rakennettua eheän ja se myös nostaa harvemmin esillä olleen naiskuvan tavallisen naisen elämästä 1800-luvun alusta esiiin. 

Mitä neuvoja antaisit ihmiselle, joka pelkää aloittaa kirjoittamisen?

Sen neuvon, että vain kirjoittamalla voi oppia kirjoittamaan. Kun kirjoitan blogia, kirjoitan aika lailla tajunnanvirtaa. En muotoile lauserakenteita ja tekstiin jää väistämättä myös kirjoitusvirheitä. Blogipäivitys on erilaista kuin kirjan kirjoittaminen. Mutta se on hyvä ponnahduslauta. Kirjoittamisesta tulee tapa. Rakastan  ja ylläpidän 14 vuoden jälkeen edelleen blogiani juuri sen vuoksi, että siellä kaikki tekstini ovat siististi tavoitettavissa. Ilman blogia moni oma asiani olisi jo unohtunut. Tällaiselle boheemille ja suuripiirteiselle ihmiselle se on ollut aarre. Muistan ulkoa suurimman osan blogitekstieni aiheista, niin läheisiksi ne on vuosien varrella käyneet. 

Tärkeä neuvo oin myös se, ettei tulisi pitää liian pitkiä taukoja kirjoittamisessa. Tähän syyllistyn usein. Kirjoittaminen on paljon helpompaa, kun siitä tulee päivittäinen rutiini, vaikkei niin pitkästi kirjoittaisikaan. Tauon jälkeen aloittaminen on aina työlästä. Mutta kiinni tekstiin pääsee uudelleen vain niin, että päämäärätietoisesti aloittaa kirjoittamisen. 

Suosittelen myös kirjoittamaan omaan pöytälaatikkoon. Kaikkea ei ole pakko julkaista. Minua harmittaa, etten pitänyt päiväkirjaa esimerkiksi isäni sairastellessa ja kuoltua. Nuoruuden päiväkirjat on toki tallella, en vain ole niitä tohtinut vielä lukea uudelleen. 

Millaisia kokkolalaisia tarinoita tai henkilöitä haluaisit tuoda blogissasi esille?

Mielestäni tuon aika paljon esille niitä asioita blogiini kirjoittaen, joita haluankin. Historiateema ja oman elämän tapahtumat sekä luonto inspiroivat minua eniten. Joskus olen haaveillut, että kirjoittaisin henkilöhaastatteluja kokkolalaisista. En vain ole saanut sitä aikaiseksi. Olisi paljon mielenkiintoisia henkilöitä, joita olisi mahtavaa haastatella ja kirjoittaa heidän  elämästään. Se olisi kuitenkin työläämpää, koska joutuisin etsiä aikaa kirjoittamisen lisäksi myös  haastatteluille ja henkilökuvauksille. Nyt kun teen historia-aiheita ja oman elämän tapahtumista, liitän kuviin paljon sellaisia kuvia, joita olen matkan varrella kuvannut muuten vaan tai tietoisesti. Vaikka olen puhelias - joidenkin mielestä jopa suulas - olen perimmäiseltä luonteeltani kuitenkin aika lailla introvertti ja esille tulo ei aina ole niin mieluista. Kotoa käsin on vaivatonta kirjoittaa...joskus kirjoitin sanomalehteen, mutta tajusin pian, että se ei oo mun juttu, kun täytyy tiivistää tekstiä ja laskea kirjaimia. Sellainen surkastuttaa luovuuteni. 

Yllä: Joskus kirjoittelin sanomalehteen, silloin ihan parasta oli juuri henkilökuvaus ja -kirjoitus...

Kuinka tärkeänä pidät kaksikielisyyttä (suomi/ruotsi) blogisi sisällössä?

Tähän ainut oikea vastaus on: erittäin tärkeänä. Onhan se tuotu esille jo blogini nimessä. Olen kiitollinen, että tajusin nimetä blogiini kaupunkini kahdella kielellä.  Se tarjoaa ennen kaikkea paljon enemmän mahdollisuuksia kirjoittaa eri aiheista. Toisekseen olen koko Kokkolassa asutun elämäni asunut kaksikielisessä perheessä, mikä tuo aivan oman leimansa kokkolalaisuuteni. Olen asunut Kokkolassa 35 vuotta ja minulle Kokkola on alusta asti näyttäytynyt nimenomaan kaksikielisenä kaupunkina. Kirjoitan ainoastaan suomeksi, koska oma äidinkieleni on minulle niin rakas ja pelkään, etten osaisi ilmaista ajatuksiani yhtä hyvin ruotsiksi. Ajatuksen tasolla ajattelen usein asioita myös Kokkolan ruotsinkielisten näkövinkkelistä. Olen kokonainen  minä vain ja juuri  näin. 

Mitä kokkolalaisia perinteitä haluaisit tallentaa tuleville sukupolville kirjoitusten kautta?

Voi, niitä on lukemattomia. Esimerkiksi vuotuisjuhlien perinteet on tärkeää ylläpitää. Koska kieli on minulle rakas ja tärkeä, haluan myös ylläpitää oman alueemme kielikulttuuria, murresanoja, etenkin ruotsinkielisiä. Kerään myös oman sukuni sanasutkauksia talteen, ehkä teen niistä joskus tallenteen...

Minua vähän pelottaa, että kokkolanruotsi - tai sen  sanat - typistyvät ajan mittaan, kun esimerkiksi maatalouteen liittyviä vanhoja sanoja katoaa murteesta. 

Haluan myös tallentaa pieniä tarinoita ja välähdyksiä seudultamme. Niihin käyn käsiksi oman sukuhistorian kautta sekä vanhojen asiakirjojen, rakennusten ja tapahtumien kautta. 

Hyödynnän blogiani paljon opetustyössäni. Tiedän myös monia kollegoita, jotka  piipahtavat joko itse tai oppilaitaan ohjaten blogissani. Se tuntuu hienolta. 

Summa summarum - oikeastaan tärkeintä on tarinankerrontataito tuleville sukupolville, sekä kirjoittaen että kertoen. Toivon, että sinäkin, lukijani, mietit, mitä haluat omasta suvustasi tallentaa tiedoksi tuleville polville. Tee se jo tänään!

Vanhoja pääsiäistapoja Kokkolanseudulta

Pääsiäinen tunnetaan aikana, johon liittyy vahvasti lasten leikit ja taianomaiset hetket. Monet perinteet ja tavat ovat ajan mittaan muuntuneet ja yhdistyneet, saaneet rinnalleen uusia tapoja.

Pääsiäistavat yhdistivät sekä kristillisen pääsiäisen, esikristillisiä kevään taikaperinteitä, lasten omaa lorukulttuuria että myös maaseudun kansanperinnettä. 

Kokkolanseudulla pääsiäislauantai on perinteisesti ollut lapsille se THE DAY. Perinteisiin kuuluu niin kutsutut pääsiäiskirjeet; värikkäät piirrokset, joita lapset itse värkkäävät. Nämä pääsiäiskirjeet on ilmeisesti tunnettu vain Kokkolassa - naapurikunnissa ja kaupungeissa niitä ei tunneta. Itsellenikin tapa oli aivan uusi ja outo, kun 1980-luvun lopussa rantauduin Kokkolaan. Omien lasteni pääsiäisperinteeseen pääsiäiskirjeet ovat aina kuuluneet. Parasta olivat hetket ennen pääsiäistä, kun naapuruston lapset kokoontuivat yhdessä niitä valmistamaan pääsiäislauantain trullikiertuetta varten valmiiksi. Minulla taitaa edelleen olla jossain kaapinpohjalla jokusia jakamatta jääneitä pääsiäiskirjoitä lapsieni ajoilta. 

Itsellenikin on iskostunut pääsiäiskirjeiden  oikeaoppinen taitto. Omana aikanani kirjeiden aiheina on yleensä olleet tiput ja kanat ja pääsiäisnoidat. 1900-luvun alkukymmeninä aiheina oli lisäksi peikkoja, tonttuja ja muita mielikuvitushahmoja. Entisaikoina myös kirjoitettiin jokaisen piirroksen yhteyteen pieni riimi tai loru. Osa näistä riimeistä lienee hyvin vanhaakin perua ja on kulkenut sukupolvelta toiselle. Oletettavasti osa riimeistä ja piirroshahmoista on kulkeutunut seudullemme Norrbottenista.

Aikoinaan kuului tapaan, että kirjeitä jaelleet lapset  pysyttelivät piilossa ja livahtivat nopeasti pois paikalta jätettyään kuvatervehdyksensä ovien taakse. Leikkimielinen tuntemattomana pysyttely oli jännittävä tapa levittää ympäristöön pääsiäisiloa. 

Vanhoihin perinteisiin on kuulunut myös askarrella "kaavin.  (skrapa) Se oli litteä ja paperoitu puutikku tai suikale, joka valmistettiin värillisestä paperista tai esimerkiksi silkkipaperista. Kaavin koristeltiin helmillä, langoilla, nyöreillä ja  höyhenillä. Ne olivat usein pääsiäiskirjeiden lisäkoristeena. 

Askarreltiin myös "syöksysulkia" (störtfjedern), jotka muistuttivat sulkaa. Koristeen päässä saatoi olla aito, pieni sulka. Koristeita tehtiin myös paperista leikaten ja kiinnitettiin ohueen tikkuun. Syöksysulat liittyivät symbolisesti kevään ja lintujen saapumiseen, aivan kuin pajunkissat ja virpomisvitsat.

Yllä: Kuva K.H.Renlundin museon "Trullit ja pääsiäiskirjeet-näyttelystä vuodelta 2012. 

Onneksi talteen on jäänyt vanhoja,ruotsinkielisiä pääsiäisloruja. Osa on saatu talletettua siten, että henkilöt ovat muistaneet ne omasta lapsuudestaan.

Tässä alla on koottuna noita vanhoja, ruotsinkielisiä riimejä. Löysin niitä "Hembygden"-lehdestä vuodelta 1910 eli yli sadan vuoden takaa. Laitan ne tähän ruotsiksi, koska niiden kirjoitusasu ja ajatus katoaa suomeksi käännettynä.

»Sopa, skrapa, jag dig sänder,
Metgarn ett par händer.
Koka sill en timmes tid,
Norrsätt till grött.
Kom nu fort!
I snorgröt skall jag efter dig. »

tai hieman muunneltuna: 

»Sopa, skrapa, jag dig sänder,
Metgarn ett par händer.
Jag skall följa knega,
Och dig trolles vägas.
Nu kom och höga torn.

»Sopa, skrapa, jag dig sänder.
Blås i min elsa.
Och här jag dig mat ge
Med alla skrapor.
Skickliga tårtor, pinnar och stubbar,
Pannkakor vilar allt där.
Och trollen de klaga
Och vilja ej kråga min hydda.

 x

»Pitel, den stolte om våren,
Du finner ej i speglen.

 x

»Från Piteå är jag kommen
Att taga mig en fru,
Och när jag henne väl har fått,
Så skall jag ge henne något gott,
Nemligen en ponnkalka,
Som henne väl skall smaka,
Och en fet och förnöjd go,
Som jag fick av Piteå pröst.

x

»En vandrande jude jag är,
Från trollen en hälsning jag bär,
Jag visade hos dem i natt,
De spådde mig ett grant spatt.
De stucko mig det i revbenen,
Och flickorna till mig svev.
Som törnsnibbing och törst jag är
Och gröten av deg beslag

x

»Här ser du en dam av värld,
Som just är startad på julihärd,
Du ser på staden och på chilungna
Att hon ny resor för första gången.
Från landet och till fotställ,
Finns intet helt på marken.»

x

»Jag kommer ifrån trollens kung,
Har gått i racer och fliten tung,
Jag åker till det knubba hem,
Jag ut är både så fånig härt
Men att med landet runt.
Vi närmar flödet av smart visk,
Så kom jag hit och just till påsk.

x

»Nu är det pisk,
Regnar bara knisk,
Man till tunga hastar,
För att köpa kvastar.

x

»Nu är påsken här
Efter stort besvär
Har jag kommit hit i rätta minut,
Som med flitret mitt,
Sig så lätt framempitta.»

x

»Knackelikn!
Klockan är sju!
Har du ej gjort färdig ännu?
Jag så gärna ville smaka
Äfven dina krydd kaka
Och ända trollens små,
Som här ovanför stå.»

Alla on selitykset  sanoille, jotka ovat murteellisia tai leikillisiä.

sopa Lakaista, siivota – usein loruissa pelkkä riimisana.

skrapa “Raaputin”; leikillinen sana, usein loruissa käytetty merkityksettömänä riimisanana.

metgarn Syöttinaru, lyhyt narunpätkä (oikeasti ongintaan). Lorussa riiminä.

snorgröt “Räkälima-puuro” – leikillinen, tarkoitettu huvitteluun

elsa Torvi, huilu tai vastaava – murteellinen leikkinimi.

knega Puuhastella, tehdä pikku töitä – murteellinen.

trolles vägar “Peikon tiet”; viittaa lasten leikkipeikkoihin.

stubb, pinnar “Kannot ja kepit”; tarkoittaa tekaistua ruokaa lorussa.

törnsnibbing Epäselvä murresana; todennäköisesti “törnesnibbing” = orjantappuran nipistämä 

knisk Räntäsade, sohjomainen sade – murresana.

ponnkalka Pohjanmaan murteinen sana pienelle leivokselle (todennäköisesti “pannkaka,” pannukakku)

förnöjd go “Tyytyväinen kakku” – leikillinen, ei tarkoita oikeaa leivonnaista.

fräl Vanha sana: veltto, voimaton, uupunut.

frampitta “Edetä siivillä”, leikillinen muoto sanasta "framfitta" (lentää eteenpäin).

kvastar Pääsiäisnoitien risuluudat. Tätä ostettiin pääsiäisleikkeihin.

på ån “Sielläpäin", paikallismurretta


LÄHTEET: Hembygden. Tidskrift för svensk folkkunskap och hembygdsforskning i Finland. 15.8.1910. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/920744?term=Denna&term=sed&term=torde&term=vara&term=egendomlig&term=f%C3%B6r&term=denna&term=ort&term=%C3%A5tminstone&term=f%C3%B6rekommer&term=den&term=ej&term=%C3%A5&term=landsbygden&term=eller&term=i&term=Den&term=I&term=F%C3%B6r&term=var&page=1] Luettu 22.3.2026.

Nimiä 1500-luvulta seudultamme vanhojen veroluettelotietojen pohjalta

Löysin kiinnostavan, Hugo Laxtrömin, artikkelin vuodelta 1933. Tällä kertaa siis käsiksi vanhoihin nimiin. Iso osa niistä  on meille edelleen tuttuja!

1500-luvulla Karlebyn alueeseen kuului peräti 15 aluetta: Kronoby, Terjärv, Karleby, Nedervetil, Kaustby, Vetil, Perho, Halsö, Ullava, Kelviä, Lochteå, Himango, Kannus, Toholampi ja Lestijärvi sekä kaupunki Gamlakarleby. Nykyisen Kokkolan alue - Kokkola, Kälviä, Ullava ja Lohtaja - oli vielä 1500-luvulla siis  vain osa suurempaa ja hajanaisempaa pitäjää. Vanhat veroluettelot (skattelängdt) avaavat meille välähdyksiä tuon ajan elämästä.

Vaikka nimien kirjoitusasu onkin vaihdellut ja muuntunut, nimet kirjattiin miten milloinkin, voi monista nimistä löytää jotain tuttua. 1500-luvun nimistö tarjoaa meille myös aavistuksen siitä, miten ensimmäiset kotiseutumme suku- ja talonnimet syntyivät.

Kokkolassa esiintyi 1500-luvulla monia mielenkiintoisia henkilöitä. Koska oikeinkirjoitus vaihteli suuresti, tässä julkaisussa nimet on normalisoitu ja alkuperäinen muoto on merkitty sulkeisiin.

Paikalle asettuneet henkilöt käyttivät – riippumatta siitä, kuuluivatko he vanhaan sukuun tai eivät – yleensä talon nimeä nimenään. Näin vanhat suvut syrjäytyivät ja tilalle tuli talonnimet. Ne henkilöt, jotka eivät olleet talollisia, kuten käsityöläiset ja sotilaat, käyttivät myös ammattiinsa tai alkuperäänsä liittyviä nimiä, esimerkiksi Wikar tai Wikars. Samaan ryhmään kuuluvat myös nimet kuten Kåla Kolander, Kolam och Collander. Vanhoilla nimillä on suuri merkitys Suomen kulttuurihistorialle, ja siksi nämä tiedot ovat tärkeitä myös sukututkimukselle.

Laittelen tähän joitakin nimiä, en koko listaa, koska lista oli pitkä ja siellä on myös muiden pakkakuntien nimiä.  Aika moneen  nimeen löytyy nykyvastine seudullamme. En lähtenyt muuttamaan pieniä yksityiskohtia suomentaen. Veikkaan, että teksti on selkeämpi näin. 

Belttare (Belttart, Belt)

Matts, talollinen Jatkolassa (Ruotsalo) 1549–60. Nyt Pelttari s:n.
Olof, talollinen Rödsö 1549–51.

Borgare

Elof, talollinen Storbyssä 1556.
Jöns, talollinen Karlebyssä 1580.

Finne.

Nils, bonde i Storby 1556 —65.

Rasmus Andersson, bonde i Storby (Saka) 1556— 80.

Fleming ( Flemingh),

Erik Hinreson, bonde i Toliniemi ( Palo) 1548 - 56.

Harald ( Haraldsson, Harald).

Anders Haraldsson, bonde i Rödsö 1549-70. Nu Harald h:n.

Hard.

Olef, bonde i Storby 1556.

Havi (Haui, Havvij, Hafti). Nu Havela h:n i Lochteä.

Lars, bonde i Lochteä 1565— 90.

Olof, bonde i Lochteä 1565 — 80.

Hoko ( Häkansson).

Nils Hdkansson, bonde 1549-70 i Ruotsalo. Nu Hakuni och Hakola h:n.

Hopsinen.

Nils, nybyggare i Karleby 1585, husman 1590.

Huhtajnen (Hugtan, Hvethan, Huitta).

Anders, bonde i Korplax 1553— 65. Nu Huhta h:n.

Lasse, bonde i Viirret 1565.

Jobbe.

Per, bonde i Kaustar 1547— 48. Nu Jubbila h:n.

Kaakkinen? (Kaehkoin, Kaakoin, Kakinen, Kakin, Kokin, Kocken),

Nu Kääks h:n.

Erik, bonde i Kaustar by 1552 - 56.

Olo/, bonde i Kaustar 1552-53.

Kallinen ( Kallin, Kallen, Kalle), Nu Kallis by.

Anders Andersson, Äng Anders Kaller, bonde 1500— 80 i Storby.

Anders Larsson, bonde i Storby 1549-70, skjutsrättare, länsman.

Lars Andersson, Store Lars Andersson, bonde 1560— 80.

Lars Andersson, ogill Lars Andersson, bonde 1580 - 90.

Olof Andersson, bonde i Storby 1556 71.

Karhu.

Nils Olofsson, bonde i Storby 1549 - 90.

Kauko ( Kauku, Kaukoi, Kaukoij).

Lars Henriksson, bonde i Korpilax 1349-70. Nu Kauko h:n.

Jöns Olofsson, bonde i Längö 1544— 1600. Nu Tjäru h:n.

Olof, bonde i Ristrand 1556.

Kettuinen.

Olof, bonde i Korplax ( Rita) 1500 1620.

Klockare.

Lars, bonde i Storby 1549. Nu Klockars h:n.

Konung ( Konungh, Konugz).

Per, bonde i Lochteä ( Viirret) 1347— 65. Nu Kungas h:n.

Kort ( Korth, Kortt).

Jöns, bonde i Längö 1553 - 65.

Olof, bonde i Längö 1568.

Kotilainen ( Kottillainenn, Kättelainen, Kottelaiijn, Kottoijain). Nu

Kotila h:n.

Käla (Kälar, Kola, Kolar). Nu Käla h:n.

Erik, bonde i Kaustar ( Kirilax) 1551.

Per, bonde i Kaustar ( Kirilax) 1556 65.

Laamainen (Lamainen).

Hans, nybyggare i Karleby 1585, husman 1590.

Langi.

Henrik, bonde i Maringais 1880 - 90. Nu Lankila h:n.

Olof Persson, bonde i Palo 1549 70. Nu Lytts h:n.

Per, bonde och nämndeman i Bratö 1346— 60. Nu Lyttare och Lyttbacka h:n.

Lärka.

Per, nybyggare i Karleby 1559.

Musa.

Per, bonde i Kaustar 1556. Nu Mäsala h:n.

Mättinen ( Metteinen).

Peder, nybyggare i Karleby is85, husman 1590.

Närvä (Närff, Narttue),

Lasse, bonde i Kaustar ( Närvilä) 1539— 60. Nu Närvilä by och h:n.

Porko ( Porco, Pärcko, Päro, Pärck, Pärckij).

Anders Olsson, bonde i Kelviä 1347— 70. Nu Porkola h:n.

Rahkoinen (Rachkoinen).

Anders, husman i Kelviä 1300— 1600, 1606— 20 bonde i Ullava. Nu Rah-

kola h:n.

Raiha ( Raijha, Raija, Raij, Rai).

Jöns Olofsson, bonde i Kaustar 1549 — 80.

Olof, bonde i Kaustar 1590 - 95.

Rautaparta.

Nils, husman i Karleby 1580.

Rautiainen ( Rautian, Rautia).

Olof, bonde 1565— 1600 i Kelviä.

Reppe.

Olo/, bonde i Korplax 150— 1641. Nu Räbb h:n.

Repslagar.

Lasse, bonde i Kaustar ( Kirilax) 1570.

Rikkinen ( Rickinen, Kijckinen).

Olof, nybyggare i Karleby 1585, husman 1590.

Rip ( Ripe, Kijpp, Riip).

Lars, bonde i Gunnarsholm ( Kirilax) 1553.

Olof, bonde i Korplax ( Peltokorpi) 1549 65. Nu Ruppa h:n.

Roikoi ( Röijköj). Nu Koiko h:n.

Lasse, bonde i Lochteä 1570.

Olef, bonde i Lochteä 1556.

Salt.

Erik, husman i Karleby 1580.

Olof, bonde i Ristrand 1556.

Olof, bonde i Kelviä 1565.

Paul, bonde i Kelviä 1565.

Per, bonde i Rödsö 1563 66.

Per, bonde i Ingervik ( Maringais) 1565— 70.

Sika (Syka).

Paul, bonde i Kelviä ( Ullava) 1570. Nu Sikala h:n.

Schriffter.

Axel, Klockare i Karleby 1564.

Sokoi ( Sokoij). Nu Säka, ti. Sokoja, by.

Jöns, bonde i Storby (Saka) 1549.

Suomalainen ( Suomalaiju).

Per, bonde i Kaustar 1549. Nu Suomalax h:n.

Tenhoinen ( Tenho).

Olof, nybyggare i Karleby 1559 60.

Tuuna (Iwna, Twnn).

Jöns Jönsson, bonde i Kelviä ( Jokikylä) 1549— 80. Nu Tumala h:n.

Wastin ( Wasten, Wasteen).

Jöns, bonde i Vittsar 1551 - 65.

Vestgöte ( Westgiöte).

Jöns, klockare i Karleby 1559.

Wikar (Vikar, Wijkar). Nu Storvikar och Lillvikar h:n.

Mickel, Bonde i Ristrand 1549— 60.

Ammattinimikkeitä näissä on kiva katsella. Klockare eli lukkari hoiti seurakunnan tärkeitä tehtäviä aikana, jolloin kirkko oli kyläyhteisön keskus. Borgare kertoo kaupungistumisen ensiaskeleista ennen virallisen kaupunkimme perustamista. Nybyggare taas muistuttaa meitä siitä, että alueella  raivattiin aktiivisesti maata ja laajennettiin asumuksia. 

Muutama nimi listassa kalskahtaa oudolta korvaan, esimerkiksi Kokkolan Rautaparta tai Vestgöte. Tällaiset nimet ovat saattaneet saapua seuduille jostain muualta. 

Kälviältä päin taas löytyy viittauksia talonpoikaiskulttuuriin; bonde tai husman   i Kelviå, kuvaa hyvin paikallisten sukujen juuria. Löytyy myös viittauksia Ullavan varhaiseen asutukseen. Ullava oli tuolloin vielä osa Kälviää, mutta silti selkeä ja oma aluekokonaisuus. 

Nimet "Tapio, Wastin, Tunna ja Tikkanen" esiityvät eri Kälviän kylissä ja kehittyivät myöhemmin talon- ja sukunimiksi. 

Monet 1500-luvun nimistä, kuten Tapio, Tikkanen, Vestgöte, Tunna ja Suomalainen, ovat kehittyneet myöhemmin suvuiksi, talonnimiksi tai kylien nimistöiksi. Osa nimistä, kuten klockare tai borgare, kertovat myös murteen ja kielen piirteistä..

Paikalle asettuneet henkilöt käyttivät yleensä talon nimeä nimenään, riippumatta siitä, kuuluivatko he sukuun vai ei.

LÄHTEET: Släktnamn i Karleby på 1500-talet. Hugo laxtröm. Genos: Sukutieteellinen aikakauskirja. 1.1.1933, N:O 1-2. [ Luettu 15.3.2026]

Vanhaa syytinkisopimusta tutkimassa

Oletko koskaan päässyt näkemään syytinkisopimusta? No nyt sinulla on sellaiseen oiva mahdollisuus!

Kaivoin kaappieni kätköistä tämän alkuperäisen syytinkisopimuspaperin. Anoppini joskus lahjoitti minulle vinon pinon kaikenlaisia asiakirjoja, kun pelkäsi niiden tuhoutuvan ajan mittaan. Nyt aukomaan kääröä! Naistenpäivän kunniaksi tarinaa naisen historiasta!

Syytinkisopimus ja muutkin käärössä olevat asiakirjat liittyvät Kokkolan Alikorpilahdenkylän historiaan. Ne ovat pala siippani suvun historiaa. Asiakirja on tietysti kirjoitettu alkuperäisesti  ruotsiksi.

Syytinki oli järjestely, joka usein liittyi maatilan sukupolvenvaihdokseen. Kun tila luovutettiin nuoremmalle polvelle, sai syytinkisopimuksen tehnyt talon asukki lupauksen elinikäisestä ylläpidosta, asumisesta ja muista sovituista ehdoista. Näin turvattiin vanhuuden ajan asuminen ja toimeentulo aikana, jolloin ei vielä tunnettu eläkkeitä. 

Syytinkisopimuksen teki aina tilan omistaja ja luopuja. Käytännössä kuka tahansa, joka omisti tilan, saattoi tehdä sellaisen. Yleisin syytinginsaaja oli talon vanha isäntä tai emäntä, mutta syytinki voitiin antaa myös  muille perheenjäsenille, jotka tarvitsivat elatusta. Niin tässäkin tapauksessa. Marian veljet omistivat tilan, jossa Maria asui koko elämänsä ja hän   oli myös työskennellyt tilailla koko ikäänsä. 

Syytinkisopimusta tehtäessä talon vanha isäntä - Marian isä, Abraham Jacobsson Huhtala, oli vielä elossa. Ilmeisesti noihin aikoihin perheen tilan omistajuutta on jaettu, sillä löydän tiedon, että siippani esi-isä ja Marian pikkuveli, Matts Abrahamsson, asui kolme vuotta sopimuksen tekemisen jälkeen  omalla, lähellä olleella tilallaan, johon oli rakentanut  oman talon. Olikin yleistä, että syytinkisopimus tehtiin juuri omistajuudenvaihdosten yhteydessä vanhuksen loppuelämää turvaamaan. 

Maria Abrahamsdotter Huhtala syntyi perheensä vanhimpana lapsena silloisen Kaarlelan, nykyisen Kokkolan,  Ali-Korpilahdessa 27. helmikuuta 1812. Hänen isänsä, tuo Abraham, oli naimisissa Elisabeth (Lisa) Johansdotter Heikkilän kanssa. 

Näyttää siltä, että Maria Abrahamsdotter eli koko elämänsä Huhdan tilalla avioitumatta koskaan. Vuonna 1846 hänen pikkuveljensä, Johan, on avioitunut  Brita Johanna Mattsdr. Kotkan kanssa. Isä-Abraham on silloin myös vielä ollut elossa. Rippikirjan lehdellä  Maria on  yksittäin merkittynä rippikirjan sivulle. Hän oli tuolloin 34-vuotias. Toinen veli, Erik, asui  kuvan valkoisessa talossa Huhdan mäellä. Samassa pihapiirissä siis tuolloin. Erik oli huomattavasti Mariaa nuorempi, sillä hän oli syntynyt1838. Erik oli avioliitossa Britta Johanna Simonsdotter Rasmuksen kanssa. 

 

Vuosien 1873-1882 Marian rippikirjan tietojen perään on kirjoitettu "svag syn" eli heikko näkö. Maria on tuolloin ollut 51-60-vuotias. Olisikohan kaihi vaivannut?

Tämä syytinkisopimus oli tehty 27.9. 1873. Maria näyttää pikaisen kirkonkirjojen  selailun  perusteella kuolleen 30.3.1890 keuhkotautiin. Viitenä viimeisenä vuotenaan Maria ei ole enää käynyt ehtoollisella, mikä kielii siitä, ettei hän enää ole kyennyt liikkumaan. Elämänsä loppuun asti hän on elänyt omassa rauhassaan Huhdan tilalla, veljensä Eric Huhdan, tilalla syytinkisopimuksensa turvin. Toinen veli, joka oli  syytinkisopimuksessa mainittu, oli kuollut jo paljon aikaisemmin. 

Vuonna  1873 siis  päätettiin, että olisi ajankohtaista tehdä syytinkisopimus Maria Abrahamsdotterin kanssa. Maria oli naimaton ja oli koko ikänsä asunut Huhdan tilalla. Syytinkisopimus turvaisi Marian elämän loppuun asti. 

Maria oli sopinut, että hän luopuisi kaikesta siitä perinnöstä, joka vielä oli hänen elossa olleella isällään. Tällainen ratkaisu oli hyvin tyypillinen. Mutta Maria ei siis luopunut vastikkeesta, vaan turvasi loppuelämänsä syytinkisopimuksen turvin. 

Sen pääkohdat näet tässä: 

Syytinkisopimus (Sytingskontrakt)

Me, veljekset Johan Matts ja Erik Abramssoninpojat, teemme seuraavan:

Minä, Maria Abramsdotter Huhta, luovutan kokonaan takaisin sukukunnalleni minulle kuuluvan perintöni vanhemmiltani, jotka olivat verotalonpoikia Korplaxissa ja vanhassa Karlebyssä, sekä muut siihen kuuluvat etuoikeudet.

Samoin, kuolemani jälkeen, mainitut veljeni saavat jakaa keskenään kaikki minun käyttö- ja pitovaatteeni, ilman että muut, etäisemmät perilliseni siihen puuttuvat.

Minä pidätän kuitenkin itselleni elinikäisen ylläpidon heidän tilojensa säädetystä osuudesta:

1. Asuminen ja ylläpito

Minulle tulee antaa:tupa ja lämpö, sekä
seuraavat määrätyt elintarvikkeet ja tarvikkeet:

kaksi kappaa viljaa
kaksitoista naulaa voita
kolme naulaa kahvia
kolme naulaa sokeria
yksi ja puoli naulaa villaa
kolme naulaa pumpulilankaa
kenkämateriaalia yhden markan edestä
yksi naula kynttilöitä

Kaikki nämä veljieni tulee antaa yhteisesti.

Lisäksi minulle on annettava päivittäin:kolme puolistooppia makeaa maitoa.

Jos kuitenkin haluan ottaa maidon sijasta rahaa, niin sen tilalla minulle maksetaan 15 penniä päivältä.

2. Hevospelit

Minulla tulee olla oikeus hevoseen kuutta kirkkomatkaa varten.

3. Sadon osat

Edellä mainitut viljat ja muut tuotteet on annettava vuosittain uuden sadon mukaan.

4. Hoito

Minulle tulee antaa:hoitoa ja lääkkeitä sairastumisen sattuessa.

5. Hautaus

Kuolemani jälkeen on veljieni toimitettava minut haudan lepoon.

Paikka ja aika: Kaarlela, 27. syyskuuta 1873.

Maria Abramsdotter Huhta

Allekirjoitamme tyytyväisinä yllä mainittuun:

Johan Matts ja Erik Abramssoninpojat Huhta

Todistajat:Matts Jakobsson Heikkilä

Alexander Witick, samasta pitäjästä

                                xxx

Todistajana syytinkisopimuksesssa ollut Matts Jacobsson Heikkilä oli saman kylän isäntä viereisellä Heikkilänmäellä, syntynyt 1832. Alexander Jacobsson Witick asui myös samassa kylässä ja oli syntynyt 1830.

Tässä vielä tietoa, mitä syytinkisopimuksessa mainitut mitat tarkoittivat: 

1 kappa = 2,1 kannua ≈ 5,5 litraa

1 naula=425, 076 grammaa

1 puolistooppi= käytännössä pienempi ja epävirallisempi mittayksikkö kuin tuoppi tai kannu. Noin 0,15–0,30 litraa per puolistooppi (paikallisesta stoopin koosta riippuen)

Jos Anders Chydenius eläisi tänään:)

Tänään tällainen hupaisa ajatusleikki: Entä jos Anders Chydenius, tuo 1700-luvun suurmies ja ajattelija, joka kuoli 1800-luvun alkuvuosina, pomppaisikin katselmuskierrokselle keskuuteemme. Chydeniushan kuoli Kaarlelassa yli 200 vuotta sitten, vuonna 1803, joten hyvinkin hän voisi jo  haikailla katsastaa, mitä täällä on  puuhailtu parin viime vuosisadan aikana ja kuinka hänen oppejaan  on ylläpidetty!

Mitä Anders tuumisi, kun hän  ponnahtaisi keskelle kaupunkikuvaamme Kokkolassa?

Hän löytäisi katukuvasta Anders Chydeniuksenkadun, näkisi nimikkopatsaansa Chydeniuspuistossa ja huomaisi, että yliopistokeskus Chydeniuskin kantaa hänen nimeään. Kauppakeskus Chydenia, Chydeniuksen alakoulu, yliopistokeskuksen Chydenius-kokoelma ja Linnusperän Chydeniuksen muistokivi kertoisivat kaikki samaa tarinaa: hänen perintönsä elää  keskuudessamme vahvana, vaikka tuskin tavallinen kaduntallaaja sitä tulee hevillä  ajatelleeksikaan. 

Ja kaiken kruunuksi hän saattaisi tunnistaa itsensä vanhasta tuhannen markan setelistä,  puhumattakaan lukuisista julkaisuista ja hankkeista, jotka yhä tänäkin päivänä nojaavat hänen ajatuksiinsa ja elämäntyöhönsä.

Chydeniushan oli vapauden ja valistuksen puolestapuhuja. Ehkä häntä hymyilyttäisi, kun hän  näkisi  kirjastomme, julkiset taideteokset, koulut ja museot. Omista patsaistaan ja muistokivistään en uskoisi tämän tyypin niin innostuvat, Hän voisi tuumata, että vapaus on patsaita tärkeämpää. Chydeniuksen ajatusten keskiössä oli ennemmin yhteinen hyvä, kuin oma maine. Chydenius puolusti jo  omana aikanaan avoimuutta, sananvapautta ja maahanmuuttoa. Kokkolan kaksikielisyys, monikielisyys tai -mielisyys sekä kansainvälisyys saisivat häneltä arvostusta avoimuuden nostona.

Ehkä myös tehdas- ja  satama-alue tekisivät Andersiin vaikutuksen.  Kemianteollisuus ja erilaiset teknologiayritykset olisivat osoitus  hänen ajatustensa elossa olosta.  Onhan meillä tämä kaupunkiympäristö muutoinkin kasvanut aikasta lailla parin sadan vuoden aikana. Vanha kaupunki, Neristan, ehkä sykähdyttäisi vielä Chydeniusta. Ja Pedagogiotalo. Ne sentään olivat hänen aikanaankin olemassa. Ilman juuria ei kasva mitään hyvää, hän ehkä tuumailisi. 

Chydenius arvosti kulttuurin vaalimista. Mitähän mies tuumisi Konservatoriosta tai Rokkikoulusta? Chydeniushan arvosti musiikkia ja soitti myös itse viulua, selloa ja oboeta. Hän olisi varmaan mykistynyt ihastuksesta musiikkikasvatusta koskien. Puhumattakaan (kesä)teatterista, Talviharmonikasta, Kamariorkesterista tai hulvattomista Ykspihlajan kulttuuriviikoista... Chydeniushan ajoi vahvasti sitä, että koulutuksen ja kulttuurin tuli kuulua kaikille.

Ja koska merenkulku  oli 1700-luvulla keskeinen elementti Kokkolassa sekä  Chydeniukselle elinkeino-,   ja vapaakauppa tärkeää, niin hänelle taitaisi Tankarin risteily olla mieluinen retki  kesän korvilla. Tankarin kirkkokin oli jo olemassa jo Chydeniuksen aikana. Silloinhan paikallisia pappeja jopa kehotettiin  pitämään saarella saarnoja. Käviköhän Chydeniuskin? Toki se oli enemmänkin kai pitäjänapulaisen harteilla. Olisihan se tietysti ollut vähän hankalaa, jos myrsky olisi yllättänyt ja kirkkoherra olisi jäänyt kalastajasaarelle viikoiksi erityksiin. :)

Koska Chydenius oli kuulu siitä, että hän taisteli sananvapauden puolesta ja myös köyhien oikeuksista, niin hän varmaankin tarkkailisi, miten ihmiset tulevat kohdatuiksi. Ehkä  yksin olevien ihmisten kohtalo huolettaisi häntä. Ja  monin eri tavoin syrjäytyneiden joukko. Demokraattiselle päätöksenteolle hän  nostaisi hattua. 

Lääkäreidemme ja lääketieteen tasosta Chydenius takuulla innostuisi. Nykyiset lääkkeet, rokotukset  ja hoidot olisivat hänelle suuri hämmästyksen aihe. Hän itsehän rokotti kyllä jo isorokkoa vastaan, mutta että vesirokko- , tuhkarokko ja koronarokote. Kaikkea sitä... Chydeniusta kiinnostaisi erityisesti silmien hoito, olihan hän itsekin puuhastellut  jopa silmäoperaatioita ja kehittänyt oman silmäveden. Piilolinssit ja  laserleikkaukset olisivat hänen sanavarastolleen tuiki  tuntemattomia juttuja. 

Vanhusten hoitolaitoksista Chydenius  ehkä olisi hyvillään, koska ne on tarkoitettu  tasapuolisesti kaikille, mutta nostaisiko huolta resurssipula tai hoitajamitoitukset? Koska Chydenius tunnettiin humanistisenä ajattelijana, hän vaatisi arvokasta kohtelua ja inhimillisyyttä  ihan jokaiselle Einari Epätoivolle. Viimeiseen hengenvetoon asti. 

Vaan jatketaanpa leikkiä!

Toki Anders Chydenius jalkautuisi myös Kirkonmäelle. Asustelihan hän siellä vuosikymmeniä. No niin. Koti. Se onkin yhä pystyssä! Punahongasta aikoinaan rakennettu.  Olikin kiva hänen huomata, että vanha pappila on hyvässä maalissa. Ja että rakennuksessa pyörii demokratiakoulu. Tämähän nyt onkin!

Koska Chydeniuksen aikana Kaarlelan kirkkoa suurenettiin ristikirkoksi, olisi hän varmaan tyytyväinen, että sellainenkin tekonen tuli joskus tehtyä. On parempi akustiikkakin nyt. Ja ihmiset näkevät toisensa paremmin, ovat kuin ykseys kirkon penkeillä istuessaan. Väkeä vain näytti olevan vähänlaisesti. Mutta katto sentään näytti olevan oikein hyvässä tervassa!

Chydenius tepastelisi Kaarlelan kotiseutumuseon suuntaan. Pyörittelisi kultanuppisella varrella varustettua vanhaa kävelykeppiään, kopsauttelisi sitä pihakiveen  ja hengittäisi syvään. Että on se vanha kivinen talousrakennuskin vielä pystyssä. Mitäs minä sanoinkaan!, Että kivirakennus kestää aikaa. En tainnut olla väärässä." Minähän rakennutin tämän panimoksi ja leipomoksi. Te teitte siitä museon. " Anders harppoisi muutaman askeleen kohti Chydeniuksen muistohuonetta ja pyörittelisi hämmentyneenä päätään nähdessään seinillä Annie Krokforsin maalaamat freskot. "Ahaa- minusta tehtiin siis  seinämaalaukset. Eipä olisi tullut itselleni moinen  mieleen. "

Loppuhuipennuksena Anders Chydenius vietäisiin AI-ohjatulla nelivetotraktorilla maaseutukierrokselle. Hulppea, korkealaitainen peräkärry  viimeistään  nostattaisi hien  Chydeniuksen otsalle. Mikä mahtavuus!  Peltojen kiveäminen näyttäisi tehokkaalta ja leveä kyntöaura noin kymmenen  kyntösiipiparin kera kummastuttaisi. Missä piileskelivät hevoset, joilla hänen aikanaan kyntöauraa vedettiin?  Viimeistään lypsyrobotit ja pyöröpaalit saisivat hänet läähättämään innostuksesta.

Chydeniushan oli itse aikanaan  kehitellyt kärryjä ja kuljetusvälineitä tehokkaammiksi. Mitään tällaista hän silti tuskin oli visioinut.   Hän siunailisi ojittuja soita, sillä hänhän oli itse ajanut  ajatusta soistuneiden alueiden tuottavaksi tekemisestä. Romahtaneiden heinälatojen näkeminen ehkä kuitenkin vähän kostuttaisi Chydeniuksen silmäkulmaa...

Kun maaseutukierros olisi valmis, tuumailisi Chydenius että on jo nähnyt aivan tarpeeksi. Hän pudistaisi viiden riikintaalerin arvoisiksi aikanaan arvioidut käyntivaatteensa  liepeet suoriksi, kävelisi vielä kerran  Kaarlelan museopihan halki. Askel olisi kevyt - aivan kuin maaperä olisi tunnistanut hänen askeleensa. 

Lopuksi Anders Chydenius hymyilisi ja huudahtaisi vielä haihtuessaan pois maankamaraltamme hyväntahtoisesti:  "Te hupsut! Kuka teistä olikaan vastuussa näistä kaikista nykyajan lomakkeista? Miksi teillä nykyään täytyy olla ihan kaikkeen lupa? Muistakaa, että talous kukoistaa, kun ette  keksi liikaa sääntöjä! Te annoitte tämän tapahtua. Minä poistuin vain 223 vuodeksi ja koko maailma ehti täyttyä lomakkeista. "