sunnuntai 7. elokuuta 2022

Kukkia, kukkia...ja vähäsen muutaki kaunista

 Tunnustan. En ole koko kesänä käynyt Kokkolan keskustassa! On ollut niin monenlaista muualla, että on vain jäänyt. Nyt otin tavoitteeksi kierrellä Kokkolan kaunista kaupunkikeskustaa ja käydä kuvailemassa upeita kukkaistutuksia.  Tällä kertaa kuvailin niistä yksittäisiä kasveja. 

Yleensä olen kukat kuvannut alkukesästä, joten tämä loppukesän kuvaussessio oli sen kannalta oikein tervetullut. Näki monta kasvia ihan eri valossa kuin alkukesästä. 

Pidän Kokkolan kaupunkipuutarhurien yllätyksellisyydestä. Vuosi toisensa jälkeen kaupungin kukkaistutukset saavat osakseen isoa ihastusta. 


Pidän myös siitä, että näihin on  koottu kasveja, joita ei tällainen jokamiestarhuri edes keksisi mukaan laittaa. Punainen viinimarja esimerkkinä tuossa yllä...nyt jo marjat punaisina...

  

Myös lehtien erilaisuus, eri värit ja muodot kiehtovat. Tänä kesänä tykästyin itse jo aiemmin näihin tummalehtisiin. Laitoin niitä mummoni haudallekin. 


Loppukesä on keltaisten kukkien aikaa, mutta löytyy vielä toki muutakin. 



Keisarinliljat upeassa kukassa ja väri erikoinen, kaunis. 


Raparperi, siitä pidän tosi paljon kukkaistutuksissa. Niin, tunnustus - sitä on minulla kotonakin kukkapenkissä. Nappasin kauan sitten juurakon lapsuuskotini penkistä. Oma lajikkeeni on jotain vanhempaa maatiaisrotua. Tässä kuvassa olevassa on kaunis, syvän punainen väri kontrastina vahvaan vihreään. 


Ja voi, löydän pienen pilkahduksen ahomansikkaakin. 



Kävelykadun kukkasten seasta löydän ihastuttavan kannonkin. Se lienee oivallinen hyönteisille. 






Erityisen ihastuksena tänä kesänä vie kaupunginkirjaston  pihalla olevat kolme hyötypuutarhalaatikkoa. Kukapa olisi arvannut, että täällä kasvaa tomaattiakin!



Kerrassaan ihastuttava idea nämä puulaatikot - nyt iskee vallaton into laittaa kotiterassille tällaisia ensi kesänä. 



Kävelykadulla on kauniita linnunpönttöjäkin kesäasukeille. 



Tämä alla oleva kukkanen ihastutti minua taannoisella käynnillä sukuhaudoilla satakunnassa. En ole sitä omilla hoodeilla niin nähnyt. Täytyy pistää mieleen!



Olen kukkakierrokseeni kovin tyytyväinen. 


sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Kälviän kuntoportaat

Heinäkuun auringon puuduttamana päätän lähteä etsimään Kälviän kuntoportaita. Löhöilylle on tultava loppu! Pieni haaste on vain se, että etäämpänä asuvana en tahdo mistään niitä löytää. Yritän pinnistellä, ajatuksiani, missä Kälviän suunnalla  olisi mäkiä, mutta vähiin jää...

Lopulta löydän pienen vinkin, että portaat sijaitsevat valaistun ladun - tai näin kesäisemmin  - kuntoradan lomassa. Haaste vain se, etten tiedä, missä kohdin. Sitkeänä sissinä parkkeeraan autoni kuitenkin parkkipaikalle ja lähden etsimään. 

Kävellä tepastelen pellon laitaa. Viereisellä kentällä näkyy paljon nuoria jalkkispelaajia ja mukana komppaavia vanhempia.  Valaistu kuntorata on kesäisen kivassa kunnossa hyvin lyhyeksi leikattuine nurmineen. Kivahan tässä on kuljeksia, vaikkei portaita löytyisikään. 



Katse osuu kuitenkin metsänlaitaan, jossa ihan selkeästi näen kaiteita. Bingo! Siis sinne. 


Ja sielläpä ne! Uutuuttaan vielä auringon kanssa kilpaa kimaltelevat portaat. 


Askelmat ovat matalat, seitsemän lautaa vieretysten joka askelmalla, 


Kimppahenki näkyy täällä maalla. Harja on säntillisesti portaiden vieressä, eikä kukaan ole sitä julennut katkoa tai paiskoa. Kiva. 


Nousen portaat verkkaiseen tahtiin ylös. Lasken. Askelmia on tasan sata.  Alaspäin  kävellä teputtelen viereistä pientä hiekkarinnettä. Ja sitten ylös uudelleen...jännä tunne olla paikalla lähes yksin. Ihanaa!  Ainoastaan nainen koirineen tulee vastaan ja jostain loitompaa kuulen miesten puheensorinaa. 


Portaiden yläpäässä on postilaatikko kirjauksille. 



Ilo irti - oi, miten kannustavaa!


Vihon nimmareita on kiva lukea palautuessa. Seuraavalle sivulle kirjaan omankin nimeni. 


Ylätasanteella voi lepuutella  järeän hirsipenkin sylissä-


Samoin portaikon ylätasanne on kiva penkkeineen. 


Niin, ja juomatelinekin löytyy. 


Tästä helmitaulusta pidän erityisesti. On kiva laskea omia nousuja sen kanssa. 


On myös kiva, että reunalauta on hieman eri värinen, mikä luo turvallisuutta  portaikon hahmottamiseen.




Tämä oli kiva iltavisiitti, täytyy ottaa jonain iltana uudestaan!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

Lumoavan erilainen Ykspihlajan matkustajakoti

 Mitä voi saada kahdella eurolla? Vaikkapa majatalon aihion!

Aíka tasan kolme vuotta sitten osallistuin silloisella Ykspihlaja-viikolla satama-alueelta vastasiirretyn Rodenin talon tutustumiskäyntiin. Outi Airola kertoi silloin talon hankintaprosessista ja  tulevista visioista tuota talovanhusta, entistä satamakonttorirakennusta, koskien. Silloin suunnitelmat olivat vielä sangen epämääräiset. 

Vaan aika kiirii ja rakennushankkeet sen mukana. Nyt pääsin Ykspihlaja-viikon tapahtumaan, kiertelemään vastavalmistuneeseen - upouuteen ja ikivanhaan  matkustajakotiin, jonka lopputarkastus oli seuraavana päivänä. Matkustajakoti oli päällisin puolin jo  hyvässä kunnossa, pieniä viime hetken stailauksia oli vielä tekemättä.

Outi Airola alusti kierroksen. Niin, se kahden euron hintahan on tietysti pelkkää silmänlumetta. Tähän asti Otto Rodenin satamakonttori vuodelta 1896 on tullut jo maksamaan hulppeat  720000 euroa. Etenkään rakennusten siirtely ei ole halpaa hommaa...Vuonna 2020 perustettiin Elävä Ykspihlaja-yhdistys 24 osakkaan voimin, joka tarttui talohankkeeseen. 

Outi kertoi projektin alkusysäyksestä, joka  tapahtui vuonna 2005, kun lehdestä oli luettavissa, että Rauanheimon satamakonttorina viimeiseksi toiminut rakennus tullaan poistamaan satama-alueelta ja sille on kaavailtu paikkaa silloiselta tulevalta asuntomessualueelta. Asia tuntui kurjalta, koska miksi kaikki erilainen ja kiinnostava pitäisi siirtää omalta alueelta muualle. Näin sai alkunsa tämä homma. 


Taloon astuessa kuulen ympäriltä ihastuneita huokauksia. Varmaankaan ihmisillä ei oikein ollut tullessaan visiota, mitä odottaa. En kuule yhtään poikkipuolista arvostelua ihmismassan seasta. Yllättävä, erilainen, idyllinen, värikäs, erikoinen, nostalginen ja tunnelmallinen voisi olla adjektiivit kuvaamaan tätä paikkaa. 

Jos miettii tavishotellihuoneen varaamista ja sitten tätä, niin kyllä tämä mieleenpainuvuudellaan ja omaleimaisuudellaan lyö 10-0 edukseen. Tämän kävijä muistaa vielä käytyäänkin!

Ykspihlajan perinnekorttelissa oleileva majatalo on liki merta. Se huokuu tämän omaleimaisen kaupunginosan rakkautta historiaan ja kulttuuriin, taiteisiin ja visuaalisena kohteena se on kerrassaan mykistävä. Matkustajakoti tarjoaa yöpymisten lisäksi tulevaisuudessa kursseja ja toimii residenssinä luovan alan yhteisöille ja ihmisille.

Ala-aulaan astuessa näköpiiriin nousee ensimmäisenä isot kengät. Ne on jo edesmenneen Mikko Simosen ja viereisestä taulusta voi lukea, kuinka hän sai idean rakennuksen siirtämisestä. Matkustajakoti onkin omistettu hänen muistolleen. 

                

Matkustajakodissa on kaikkiaan 12 huonetta. Ne ovat kaikki erilaisia ja erikoisia. Osassa huoneista on oma vessa ja suihkutila, osassa on vaatimattomammin vain leposija, mutta mahdollisuus yhteistilan suihkuun ja vessaan. . Alakerran salissa on mahdollisuus aamupalaan, mutta yläkerrassa puolestaan mahdollistuu omatoiminenkin kokkaus. Ideologiana on pyrkiä aamupalalla kestävään kehitykseen ja siellä ei tarjoilla lainkaan punaista lihaa. Monenmoista muuta löytyy sen tilalle, kuten kalaa, mikä sopiikin merelliseen sijaintiin loistavasti. 

Huoneet ovat saaneet nimensä ja inspiraation Ykspihlajan alueesta. Alakerran sali on nimetty Rauanheimon saliksi entisen omistajansa mukaan. Salia voi kivasti vuokrata myös yksityistilaisuuksiin ja omaan korvaan kuulosti upealta Outin esittelyssä mainitsema flyygeliunelma. Vink, vink...tekisi tilasta  hulppean monikäyttöisen!

               

               

Salin vieressä on pieni keittiö. jossa valmistuu aamupalat, mutta jota voi myös hyödyntää salitilaa vuokratessa. 



Olen yksityiskohtien ihminen ja niinpä kuvailen innoissani rakennuksesta löytyviä erilaisia vessoja. Alakerran hirsihyyskä - joku ohikulkeva kommentoi, että tuolla kyllä on varmaan loistava äänenvaimennus! 





Tai sitten ikkunoita... rekvisiittaa huoneisiin on  haalittu kirppareilta. On  ollut varmaan monia ihania hetkiä löytöjen parissa! Tuntuu, että nämä on ikään kuin tilattu tänne, niin hyvin istuvat ja asettuvat paikoilleen. 








Niin, niistä huoneiden nimistä. Ne on upeasti valittu:

Yläkerrasta löytyy Balalaika, jonka nimi pohjaa Ykspihlajan kaupunginosan venäläismielisyyteen 1. Maailmansodan aikoihin. Nimi viittaa myös venäläisestä kansankulttuurista nousseelle musiikkiperinnölle ja satamassa kohdatuille merimiehille. 



Yläkerrassa on myös Blues-Kartsi, joka kertoo Ykspihlajasta lähtöisin olleesta huuliharppurunoilijasta, Naakkapuistossa runojaan jaelleesta Rolling Stones-fanista. Pidän tämän huoneen tapeteista suunnattomasti!



Yläkerran Puolimatruusi suuntaa nimensä seudun merimiehiin ja merimiestarinoihin. Ykspihlajan nuorukaisethan lähtivät muinoin  aika isolla prosentilla perinteisesti merille. 




Niin ikään yläkerrassa sijaitseva huone, Siika, kertoo merellisyydestä ja ammattikalastuksesta seudulla. Nämä jokaisen huoneen ovissa olevat kyltit on kuvittanut ja toteuttanut kokkolalainen graafikko, Elina Warsta. 


Toisen kerroksen Näyttämö lunastaa kyllä paikan sydämessä! Huone henkii Ykspihlajan vahvaa teatteriharrastusta ja on saanut sen siivittämänä seinäpinnalleen upean koosteen entisaikojen esityksistä.  Julisteita voisi tuijotella ikuisuuden...tässä huoneessa ehkä näkisin villejä unia!




Yläkerran Lokki-huone on somistettu aivan upeilla, retroilla lampuilla. Kuulen voihkauksia jonkun huoneeseen astelevan suusta niitä katsoessaan. Tässä huoneessa on rauhoittava tunnelma. Lokki onkin merellisyytensä mukaisesti Ykspihlajan perínnelintu. Niin, ja olihan yksi Ykspihlajan entisistä 14 kahvilastakin nimeltään Lokki. 



Yläkerran Yxpila juontaa nimensä ruotsinkielisestä kaupunginosan nimestä. Nimellä on myös historiaa  nelimastoisena, maagisena kuunarina, jota kohtaan tunnettiin pelkoa. 




Suurin huoneista on Suurteollisuus-sviitti. Se käsittää verholla jaettuna kaksi huonetta. Suurteollisuus elelee liki Ykspihlajan kaupunginosaa ja moni seudun ihmisistä saa elantonsa tehtaista. 





Yläkerrassa on aulatila, jossa on mahdollisuus valmistaa itse ruokaa. Tosi mahtava idea! Aulatilassa on muutoinkin kiva yhteisöllinen henki ja myös pääsy parvekkeelle!



Sitten alakertaan. Huone nimeltään Tähkä-ärviä nostaa hymyn huulilleni. Muistan, kuinka oppilaideni kanssa joskus kirjoittelimme tästä kiusallisesta  meressä asuvasta, jalkoihin kiertoutuvasta  kasvista tarinoita. Tarinat päätyivät lopulta kuvinakin Ykspihlajan uuden koulun taideteokseen! Kasvi kertoo myös sinnikkyydellään alueen ihmisten sisukkuudesta. 


Ja niinpä.,. myös Puomibaari ansaitsee oman lukaalinsa! Tähän huoneeseen on esteetön kulku - ihan niin kuin nimikaimaansakin oli aikoinaan. Tuo baarihan ei mikään virallisen oikea baari ollut, mutta sillä oli oma käyttäjäkuntansa julkkiksista lähtien. 



Kuvaamatta jäi vielä Kino, johon on oma sisäänpääsy. Se on vielä hieman keskeneräinen, jotern voi vain kuvitella, mitä sinne on tulossakaan. 


Jos - ja kun - ihastuit ja innostuit asiasta, pääset tilailemaan verrattoman hyviltä nettisivuilta huoneen kuin huoneen täältä!


LÄHTEET: Outi Airolan kerronta ja esittely Ykspihlajan kulttuuriviikolla 19.7.2022.