sunnuntai 7. huhtikuuta 2024

Kaarlelan kirkko:saarnastuoli vuodelta 1622

Tällä kertaa tutustumme Kaarlelan kirkon  saarnastuoliin. Joihinkin kirjoituksiin kiintyy, eikä niitä tahdo päästää irti käsistään. Tämänkertainen on yksi sellaisista. Kuvat ja teksti tulevat pääasiassa jo vuodelta 2013! Ehkä on aika päästää tämäkin teksti ja kuvat julki!

Saarnastuoli on Suomen vanhin jatkuvassa ja pysyvässä käytössä oleva. Sen toi  mukanaan Ruotsin Tukholmasta  kirkkoherra Jacob Skepperus  eli Gammal  astuessaan virkaansa Kaarlelassa. Skepperuksella oli myös maatila ja laiva. Saarnastuoli on renessanssin aikakauden  edustaja.

  
Tiedetään, että Johan Backman on maalannut saarnastuolin  ja työskennellyt samanaikaisesti kirkon alttaripannoon*  kanssa. Kaarlelan pitäjän historia I kerrotaan, että seurakunnan tileistä selviää Backmannin  tehneen etupäässä maalaustöitä, mutta lisäksi hänelle on maksettu nupin maalaamisesta  saarnastuolinjalkaan.

(*Pannomaalaus eli  kehystettyyn seinä-pintaan tehty maalaus. Myös yleisesti maalaus metalli- tai puulevylle.)

 Kun saarnastuoli on tuotu Kaarlelan kirkkoon, se on  ollut muodoltaan yksinkertainen. Kori oli nelisivuinen peileineen ja listoineen. Kaarlelan  pitäjän historia I arvellaan, että kori ilmeisesti on vanhempi kuin sen kirkkoon saapumisvuosi 1622. 1500-luvun  tapaan  se on kaksikerroksinen.


Saarnastuolin kaikilla neljällä sivulla  on kaksi "peiliä", jotka ovat 27 cm leveitä ja 35 cm korkeita. Peilien listoissa on pyöristetyt kourut keskellä.

Kun saarnastuoli on tuotu kirkkoon, se on aseteltu jalustalle ja siihen on lisätty portaat. Maalari nimeltään Mårten maalasi saarnastuolin portaat 1685. Lisäksi tiedetään, että vuonna 1640 saarnastuolin on maalannut Christian Wilbrand.

Saarnastuoli on kunnostettu  ja kullattu samanaikaisesti uuden alttaritaulun kanssa vuonna 1899.

Alla olevissa saarnastuolin maalauskuvien yhteydessä oleva numerointi on omia merkintöjäni. Maalaukset on jaettu neljän päälohkoon. Kussakin lohkossa on kaksi maalausta - ylempi on maalaus, joka  liittyy raamatun tekstiin, alemmassa on maalaus evankelistasta. Numerointini lähtee  saarnastuolin vasemmasta reunasta (nro 1) ja etenee siitä järjestyksessä niin, että saarnastuolin  oikeassa reunassa on maalaukset  nro 4.

Saarnastuolin kuvissa on maalattuna evankelistat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes.  Kukin heistä istuu maalauksissa ulkona kirjoittamassa. Maalausten yläosissa  on maalattuna  hyviä tapoja opettavia vertauskuva-maalauksia. Sommittelu on melko samanlainen kuvapareittain. Maalauksissa on mainittu  kirjoituksin evankelistojen nimet. Ylemmissä vertauskuvissa on selittäviä raamatunlauseita. Kullakin evankelistalla on kuvassa vierellään  yksi Ilmestyskirjassa mainitusta neljästä olennosta: kotka, härkä, leijona tai enkeli.

Neljän vertauskuvan aiheet sekä evankelistat ovat seuraavat:
´
1.

                                1a. Ritari; Mikael taistelemassa miekalla lentäviä paholaisia vastaan.
                                Vertauskuva liittyy Ilmestyskirjaan  ja selityksenä on

                               "Bruker Eder Manliga./Warer starcke."

                                Eli suomennettuna " Käyttäytykää miehuullisesti/olkaa väkevät."

                                                                               1 a.


                                                                         1b.
                                                    S. Iohannes Evangelista        


                                                                               2.


                              2a.  Kristus kruunaa vanhurskaan miehen. Tämä kuva liityy  Timoteuksen
kirjaan. Selittävänä tekstinä on

                "Jag hafwer kämpat  en god kamp. Mig/ är förwrad Rättfärdighetenes Krona."

                      Eli "Olen hyvän kilvoituksen  kilvoitellut. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele."

2a.


                                                                           2b.

                                                            S. Luckas  Evangelista


                                                                         3.




                            3a. Ylösnousut Kristus polkee toisella jalalla luurankoa, toisella mustaa lohikäärmettä. Selityksenä viitataan Korinttolaisten kirjeeseen

"Döden är upswolgen uti Segren"

 Eli "Kuolema on nielty ja voitto saatu."

                                                                             3a.


                                                                        3b.

                                                            S Marcus Evangelista


                                                                              4.


                             4a. Punapukuinen enkeli taluttaa avain kädessään ketjussa syvyyden kuilun karvaista
                              sutta. Tekstissä viitataan Hoosean kirjaan

                              "Jag skal wara/ tig en Plåga."

                              Suomennettuna " Helvetti, olen oleva sinulle vaiva."

                                                                             4a.


                                                                              4b.

                                                      S. Matheus  Evangelista


Porraspeilit on koristeltu  kukkivilla korsilla. Korsissa on punavalkeat kukat. Toisen kukkapeilin tausta on  vihreänruskea, toisen keltainen.


Saarnastuolin  ovipäädyssä on maalattu hopeamaljakko. Siinä on sekä punaisia että keltaisia kukkia.
Saarnastuolin  oven koristepäädyn takana on teksti:

 "Denna Predikstol är hem-/tad i från Swerige, Wed Kyrc-/kioherden  Iacob Skepperi an-/kombst til Församlingen A o 1622.  Sedan Reparerad 1749." 

Käännettynä siis "Tämä saarnastuoli on tuotu Ruotsista kirkkoherra Jacob Skepperuksen saapuessa seurakuntaan vuonna 1622. Sen jälkeen korjattu 1749."











Saarnastuoli on runsaasti koristeltu barokin hengen mukaisesti. Koristeista löytyy nuppeja, päätyjä, akanttipalmetteja, pilastereita, liljoja, tupsuja ja näkinkenkiä. Saarnastuolin maalausten puut ovat vihreitä, maan värinä on käytetty  sekä sinistä että myös mustaa ja vihreää. Taivasosien väreinä on käytetty sinistä ja vaaleanpunaista. Pilvet puolestaan valkeita tai sinertävän harmaita.

Backman on käyttänyt saarnastuolin   maalaamiseen useita värejä. Sieltä on löydettävissä  osin myös marmorointia.  

Korin päävärinä on sininen, katoksessa on mustaa ja punaista. Reunalevyt puolestaan ovat vihreitä.  Saarnastuolin nupit on väriltään kullattuja ja listat monivärisiä.
  
Saarnastuolin koristelu ei ole täysin yhtenäistä. Eroavaisuutta löytyy esimerkiksi  katoksen ja korin alareunan koristekappaleissa. Katto-osassa koristeet on 1600-luvulle tyypillisesti veistettyjä ja niissä on tasaisesti  pieniä koristeita enkelin pään ympärillä. Koriosan levyissä on puolestaan tupsuin koristeltuja kolmikulmioita. Levyt ovat muodoltaan sileitä ja sivuilta porrastettuja. Nämä ovat mitä ilmeisemmin Backmanin työtä. 


 Saarnastuolin yllä on lautakatos eli ns. taivas. Siitä mainitaan asiakirjoissa vuonna 1700, mutta se on todennäköisesti tätä vanhempi.



Kattorakennelmassa on kaksi lyhtyä, joiden välissä on S-muotoiset konsolit.  



Alla olevassa kuvassa on Jumalan aurinkoa kuvaava reliefitaulu.  Siinä olevasta tekstistä minulla ei ole käsitystä, joten jos jollakulla tietoa on,  otan sen kiitollisena vastaan... 

Taulun aurinko  on ympäröity sätein. Reunustoilla on enkeleitä ja pilviä.


 

Saarnastuolin taivasosassa on ílkosillaan olevia enkelilapsia. Ylinnä oleva soittaa pasuunaa. Muilla enkeleillä on käsissä Kristuksen piinavälineitä.





Näiden hienojen koristusten ikä ei ole selvillä. Suurin osa vaikuttaa 1600-luvun  tyyliseltä. On arvioitu, että katoksessa on kuvanveistäjä  Michael Michaelsson Baltin (joka muuten oli siippani isän isän isän äidin isän isän isän äidin äidin isä!)  tyyliä, mutta toisaalta tiedetään piispa Johannes Gezelius nuoremman kehottaneen  v. 1710 seurakuntaa varustamaan sen uudella katoksella, josta voisi päätellä, ettei siinä silloin ole katosta ollut...Vuonna 1749 puolestaan  tiedetään  kirkkoherra Jacob Chydeniuksen maininneen, että  saarnastuoli tuli suurimmaksi osaksi uusituksi.


 
  
Saarnastuolin nupissa on punainen marjaveistos, jossa on vihreälehtiset viinirypäleet.  



Käydessäni Lohtajan kirkossa huomioni kiinnittyi hetimmiten Lohtajan kirkon saarnastuoliin. Siinä oli jotain hyvin tuttua. Tarkempi selvittely osoitti, että silläkin on sama tekijä, Johan Backman. ''

Yllä: Lohtajan kirkon saarnastuolin katto-osa. 

LÄHTEET: Kaarlelan kirkon historia I. 1969.S. 101-105.

Kokkolan suomalainen seurakunta. Kaarlelan kirkon historia.[http://www.kokkolansuomalainenseurakunta.fi/tilat/kaarlelan_kirkko/kaarlelan_kirkon_historia] Luettu 26.9.2013.

Ristirannan kylästä kaupungiksi. Ensimmäisiä kaupunkilaisia. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/ensimkau.htm] Luettu 26.10.2013.

Yle uutiset. Kaarlelan kirkon keskiaikaisuus on piilossa. [http://yle.fi/uutiset/kaarlelan_kirkon_keskiaikaisuus_on_piilossa/5423822] Luettu 2.10.2013.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

Rurik Calamniuksen pääsiäisvirsi



Pääsiäistervehdys, lukijani. Kotiuduin juuri pohjoisen reissulta. Ihana olla taas kotona! Olimme pääsiäistä vastaanottamassa kolmen sukupolven voimin. Minä hieman puolikuntoisena häärin pääasiassa keittiössä. Toki kävin käveleskelemässä rinteen juurella ja muuallakin yskänpuuskien siivittämänä. Ihanaa oli nähdä mukana olleiden lasten ja nuorten aikuisten ilakointia lumisessa ja aurinkoisessa maastossa. Aina välillä tajuan, kuinka onnellinen olenkaan, kun sekä lapset että lapsenlapsi ovat niin kiinteästi kotiini yhteyksissä.

Mutta sitten aiheeseen. Nimittäin pääsiäisvirteen numero 81. Sen on sanoittanut Evijärven kirkkoherrana toiminut kirkkoherra Rurik Calamnius (1872-1921). Calamnius kuului vanhaan, tunnettuun kirjailija- ja pappissukuun. Esimerkiksi runoilijapappi Gabriel Calamnius, joka vaikutti 1700-luvulla sekä korpikirjailijana tunnettu Ilmari Kianto, olivat Rurik Calamniuksen sukulaisia. Kiantohan oli Rurik Calamniuksen pikkuveli!


Calamnius on tämän virren sanoituksessa onnistunut kuvaamaan pääsiäisen kristillisen sanoman ristiinnaulitsemisen jälkeisistä tapahtumista.


Yllä: Kirkkoherra Rurik Calamnius

Virressä on Ilmari Krohnin virsimelodia vuodelta 1923. Sen äänikuva on täysin erilainen kuin vanhemmissa virsissä. Melodia kulkee omintakeisen voittoisasti kohoavana duurisävelmänä. Omasta mielestäni siinä on myös kansanmusiikkimaisia piirteitä. Ja jopa mystiikkaa sävelkulkunsa osalta.

Ilmari Krohn oli ensimmäinen musiikkitieteen professori Suomessa. Krohnin suku on alkujaan lähtöisin Saksasta. Krohn toimi viitisenkymmentä vuotta kirkkomuusikkona.
Tämä pääsiäisvirsi julkaistiin vuonna 1938 lisävihkoehdotuksessa. Virressä kuvataan sekä Jeesuksen ristinkuolemaa että myös Calamniuksen omia viimeisiä sairastelun vuosia. Calamniushan kuoli jo 1921, eli hän ei itse päässyt osalliseksi ilosta virren julkaisusta. Rurik Calamnius oli ollut pappina useilla paikkakunnilla ennen viimeistä Evijärven kirkkoherran virkaansa, muun muassa Lohtajalla.


Yllä: Pohjolan sanomissa julkaistu Rurik Calamniuksen muistokirjoitus 27.4.1921.

Virren sanoma on, että Kristus on voittanut kuoleman. Kristus on muuttanut Herrassa nukkuneiden haudankin lepäämisen kammioksi. Toiveikkuus, se!

Rurik Camnius toimitti ja kirjoitti useita teoksia sekä laati runoja.

Tämä virsi on nykyään aika harvinainen, veikkaan, että harva edes tuntee sitä. Kun kuuntelin sitä muutaman kerran, ihastuin melodiaan, mutta myös sanoihin, kun luin niitä useamman kerran. "On joukko ystäväin harvennnut. Yön hämärässä nyt työhön tässä on heitä rakkaus ohjannut. " Kaunista, koskettavaa!

1. On taisto tauonnut Golgatalla,

on pilkkahuuto jo vaiennut,
ja ristiinnaulitun ristin alla
on joukko ystäväin harvennut.
Yön hämärässä
nyt työhön tässä
on heitä rakkaus ohjannut.

2.
Herransa ruumiin he ristin päältä
nyt alas ottavat itkien
ja yrttitarhaan sen vievät täältä.
Jo hauta Joosefin kätkee sen.
Se voiteinensa
ja liinoinensa
jää suojaan kallion viileyden.

3.
On Herran hauta niin pyhä hauta,
sen yli valkeus leimahtaa.
Ei sinetti eikä kivi auta,
kun sinne enkeli kiiruhtaa.
Niin kuolemalta
jo murtui valta.
Sen usko yksin voi aavistaa.

4.
Kaikille Herrassa nukkuneille
vain lepokammio hauta on,
ja sama toivo on suotu meille:
on Kristus elämä loputon.
Aamuna Herran
myös meidät kerran
hän luokseen taivaaseen vievä on.


LÄHTEET:

Krohn family. [https://www.krohnfamily.org/kirjoitus5.php?lang=0] Luettu 31.3.2024. 

Virsikirja.fi. [https://virsikirja.fi/virsi-81-on-taisto-tauonnut-golgatalla/] Luettu 31.3. 2024.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2024

Pilkkaa ja ivaa

Tällä kertaa tarkastelun alla tapahtumat, esimerkiksi pilkkaamiset, vitsikkäät puheet ja mahtailut, joiden seurauksena joku loukkaantuu. Tapahtumia on aina yksittäisistä sanoista  tilanteenmukaisiin ja humoristista älykkyyttä vaativiin tilanteisiin.

Vuonna 1740 istui kokkolalaisessa anniskelupaikassa merimies, kisälli ja sotilas samassa pöytäseurueessa.

Merimies ja sotilas eivät jostain syystä- ehkä mahtaillakseen - olleet  riisuneet päähineitään. 

Tämän vuoksi kisälli tiedusteli asialliseen sävyyn tovereiltaan, miksi näillä oli hatut päissään. Hyviin tapoihinhan kului olla sisällä paljain päin.  

-Oletkos sinä sellainen herra, ettet siedä katsella peitettyjä päitä? kysäisi merimies.

 Ja kohta käytiin jo  kiinni rinnuksiin.

Ehkä kisälli tässä kohtaan jo oli hieman vinoillut asiasta, mutta todellinen pilkallinen iva sisältyi merimiehen vastaukseen hänen ottaessa kantaa yhteiskunnalliseen järjestykseen. 

Tällaiset vinoilut olivat yhteiskuntajärjestystä pilkkaavaa, sinänsä oivaltavaa huumoria. Tämän huumorityypin juuret olivat syvällä sääty-yhteiskunnan laeissa, hierarkioissa ja asetuksissa. Juuri tällaisista vinoiluista kehkeytyi rutkasti juoruiltavaa ja jutusteltavaa yhteiskunnan eri portaissa. 


LÄHTEET.

Kustaa H. J. Vilkuna. Katse menneisyyden ihmiseen. Valta ja aineettomat elinolot 1500-1850. Historiallisia tutkimuksia 253.  Suomalaisen kirjallisuuden seura.Helsinki.2010.[https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/182965/HT253_opt.pdf?sequence=1&isAllowed=y] Luettu 18.10.2023.

Kuvat ETT:n valokuvanäyttelyn kuvia vuodelta 2020. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Varkausepäily pappilassa

Katoamisiin liittyi varsin usein epäilyjä varkaudesta. Kysymys saattoi myös olla murtomiehen anastamasta omaisuudesta, kuten vuonna 1870 julkaistussa kuulutuksessa, jossa ilmoitettiin Kälviän kirkkoherralta rovasti Lauri Maimo Castrenilta kadonneeksi pappilaan tehdyn murron yhteydessä kaksi ja puoli tusinaa hopeisia ruokalusikoita, 32 hopeista teelusikkaa, pari tarjoiluotinta, jälkiruokalusikkaa sekä muuta arvokasta ruokailukalustoa. Ilmoituksessa luvattiin 25 markan löytöpalkkio varkaiden kiinnisaamiseksi ja tavaran löytymiseksi.

Yllä: Suomen Wirallisessa lehdessä kerrottiin 18.8.1870 varkaudesta.

Kadonneiden tavaroiden löytymisestä ilmoitettiin myös virallisilla kuulutuksilla. Kuten "kadonneet'-ilmoituksissa niin myös "löytyneet"- kuulutuksissa käsiteltiin lähes yksinomaan arvokasta omaisuutta. Tavallisesti kyseessä oli kiinniotettu eläin, mutta myös muista arvokkaammista löydöistä tehtiin virallinen ilmoitus.

Varkaita ja varastettua irtainta omaisuutta koskeneet kuulutukset sen sijaan annettiin usein yksityisten tekemien ilmoitusten pohjalta. Ilmoittajana saattoi olla Vaasan läänin tai jonkin muun läänin alueella asunut henkilö. Yksityisten jättämissä etsintäkuulutuksissa varkausaiheiset kuulutukset muodostavatkin suurimman ryhmän. On kuitenkin huomioitava, että useimmissa tapauksista on ollut kysymys jostain arvokkaammasta tavarasta, esimerkiksi kirkon omaisuudesta. Omaisuusrikoksen ilmoittaja on ollut yleensä korkeampisäätyinen. Tavallinen kansa teki ilmoituksia lähinnä hevosten katoamisista ja varkauksista. Vuonna 1809 hevosista kertoneet etsintäkuulutukset lisääntyivät huomattavasti. Suomen sodan luoma sekasortoinen tilanne saattoi vaikuttaa hevosvarkauksien lisääntymiseen, esimerkiksi sotilaiden anastaessa niitä itselleen.

Lauri Maunu ( Lars Magnus Gustav)  Castren oli syntynyt Ristijärvellä 19.2.1806. Hän kuoli Kälviällä 31.5.1883. 

Joka tapauksessa Lars Castren eleli tämän onnettoman varkauden jälkeen vielä 13 vuotta!


Yllä: Lars Castrenin kuolinilmoitus. 7.6.1883 Norra Posten. 


LÄHTEET.

Kirkonkirjat paikallisyhteisön kuvaajina. Jyväskylän Historiallinen Arkisto vol. 2. Toim. Heikkui Roiko-Jokela ja Timo Pitkänen. Jyväskylä 1996. [file:///C:/Users/kivim/Downloads/978-951-39-9760-1_JHA_vol_2_jyx.pdf] Luettu 18.10.2023.

Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852. Helsingin yliopisto. [https://ylioppilasmatrikkeli.fi/henkilo.php?id=13855] Luettu 17.3.2024. 




sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Maaliskuisella jäällä verkkokalastamassa

Voi ah ja upeus, mikä taivaallinen auringonpaiste oli viikonloppuna meren jäällä. Lähdin siipan matkaan mukaan kokemaan verkkoja. 

Talviverkkokalastus kuulostaa työläältä, mutta itse asiassa se on yllättävänkin vaivatonta. Tarvitaan vain hyvät ulkoiluvaatteet ja käsille mahdollisuus välillä lämmitellä. 

Tällä kertaa puitteet ovat erinomaiset. Kokkolassa tuulee yleensä aina, mutta nyt kerrankin tuuli on minimissään. Jäällä on noin sentin paksuinen lumikerros. Verkkomme sijaitsevat lähellä rantaa virtaamattomalla alueella. Niinpä mahdollistuu vielä autolla perille ajaminen. Jäällä kun pystyi ajelemaan ihan ristiin rastiin ilman aurattuja väyliä! Ihan luksusta. 

Oikeastaan isoin haaste reissulla on vahva auringonvalo, joka sokaisee kännykameran niin, etten näe, mitä kuvaan. Kuviin tulee auttamatta myös varjoja.


Mutta taivas on kaunis, kerrassaan upea. Väkisinkin tulee kevätfiilis. Siipan kanssa olemme laittaneet varuiksi nastakengät jalkaan, mutta tällä kertaa oltaisiin selvitty ilman niitäkin. 

Homma alkaa kalastusreikien avaamisella. Otimme matkaan mukaan ainoastaan jääsahan, koska samoja reikiä oli auottu alkuviikostakin. 

Talviverkkokalastuksessa on niin sanottu keskiavanto, josta tapahtuu verkkojen nosto. Risut ovat merkkinä verkkopaikoille. 


Sitten sahaamaan aukkoja auki!



Lapion avulla kauhotaan ylimääräinen lumi ja jäämoska pois avannosta. 


Metallikoukulla ongitaan sitten verkkonarua esille vedestä. 


Esille nousseeseen verkkonaruun kiinnitetään seuraavaksi erillinen vetonaru. 



Hommaan vähän kuuluu, että tutut kalastajat käyvät jututtamassa ja kyselemässä, onko ollut millainen kalaonni. 


Ideana tässä kalastuksessa on, että tuolla ylimääräisellä narulla liikutellaan kätevästi meressä jään alla olevaa verkkoa, joka liikkuu ja vapauttaa verkkoa. 

Siippa kiskoo verkon yläpaulaa avannon reunalle kasaan, minä rahtaan vetonarua sopivalle etäisyydelle. 

Nostoavannosta sitten saadaan kalansaalis esiin. 




Siipan irrottaessa kaloja verkosta minä teputtelen ees ja taas ja taivastelen maailman kauneutta. Vattajanniemeltä tosin kumisee kovat armeijan harjoitusammunnat, mutten anna sen latistaa fiilistä. 


Jäällä on väkeä moneen lähtöön. Monenmoista kulkijaa. Joku kävelee, joku potkuttelee kelkalla. Näkyy myös ohitse surahtava moottorikelkka, mönkijäporukka ja muutamia autoja, joista äijät myös ovat verkoillaan.
 

Hangella näkyy metallikeppi, jonka avulla verkot on aikaisemmin laitettu veteen. 


Kuvaan äärettömyyksiin johtavaa potkukelkan jälkeä. Ihana vapaus kulkea ihan minne tahansa jäällä!


Kaikkialla kiirii kiireettömyys!


Siipan homma on hieman kylmempää. Pedantimpi käyttäisi kunnon käsineitä, mutta avokäsin on kuulemma mielekkäämpää.




Kalansaalis ei tällä kertaa ole järisyttävän suuri. Yksi pienehkö made ja jonkin verran siikaa ja muutama muikku ja ahven. Toki aina jokunen kiiskikin joukkoon ujuttautuu. No toisaalta, sopivan kokoinen kalansaalis kerrankin yhdelle aterialle. 




Lopuksi verkko kiskotaan vetonarun avulla jälleen suoraksi jään alle. 



Olipa kiva reissu, aurinko oli aivan verraton kalakaveri tänään!