tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ykspihlajan kulttuuriviikon menossa mukana

 
Tänään teille tarjolla i-lon-pi-sa-roi-ta:) 
 
Olin ihastuttavassa iltakonsertissa ystävieni kera Kahvila Sahassa. Ykspihlajan kulttuuriviikon tapahtumassa oli pääesiintyjänä Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani. Eikä lämppäritkään  menossa kalvenneet!
 
 
Aluksi esiintyi kylän omat "Satamakadun seireenit" varmalla, puhtaalla ja omintakeiselle otteella. Hyvä Laura, Oona ja Pauliina:)  Hieno ennakkoluuloton ja rohkea tatsi! Astor Piazzollan musaa ei kuule ihan joka päivä, joten sen ottaminen ohjelmistoon avajaiskappaleeksi lämmitti ainakin omaa mieltäni. Suomenkieliset sanat muuten olivat L. Airolan käsialaa, wau!
 
 
 


Yleisöä olisi tapahtumaan ollut tulossa enemmänkin, mutta tällaiseen kotipihaan väkeä ei voi ottaa populaa pilvin pimein. Pihapiirin kotoiseen tunnelmaan sopivasti  monisatapäiselle yleisölle oli kuitenkin tarjottu kaikki mahdollisuuksien rajoissa olevat paikat; katsomot, terassit,  irtotuolit, lavat, istuinalustat ja viimeisenä kädenojennuksena  Outi Airola jakeli vielä mustia roskapusseja pepunalusiksi. Istuipa muuan mies koko konsertin ajan ihanaisesti puun oksalla:)))

 



Kuuman sään  sekaan  vielä lisälämmittelyn jälkeen astui lavalle kesäisessä kokoonpanossa Tuure Kilpeläinen ja  kolme Kaihon Karavaania. Ensisoinnuista lähtien bändin ote kesäiltaan oli mukaansatempaava (koittakaapa itse videoida kännykameralla ja samaan aikaan mäiskiä  jaloillanne tahtia ...).

 Yleisö intoutui jammaamaan Saha pihapiirissä ja lämpimässä kesäillassa tunnelma oli käsin kosketeltavissa! Oman lisänsä toi Kahvila Sahan omintakeinen, huvikumpumainen  pihapiiri. Ja voi , kuinka idylliseltä vaikuttikaan, kun konsertin  kuluessa Potin rantavedessä polski uimareita sydämensä kyllyydestä:) Kesätunnelma parhaimmillaan.







Mitä pidemmälle ilta ehti, sitä enemmän lavan eteenkin ilmestyi jammaajia.


Jokainen tietysti nauttii tyylilleen uskollisena, niin Elsa-koirakin...

 


Ylläriesityksinä saatiin kuulla Satamakadun Seireenien, sekä T. kilpeläisen ja Kaihon Karavaanien yhteismusisointia! Huomatkaa- Tuure vaihtoi lennosta kontrabassoon:)



 Kolmituntisen session jälkeen täytyi tietysti hakea nimmareita...




 
 Ilta hiipui, näin heinäkuun loppupäivinä oli jo ihan oikeasti hämärää vuorokauden vaihtuessa...
 
 

 
 Los tunnelmaa!


Illan päätteeksi kotiin lähtö edessä tunnelmaan sopivan  hotelli helpotuksen  kautta :)


 
 Ajan hermoilla pysyäkseen ja illan tunnelmasta, Fantasta ja meren läheisyydestä ja jos muusta mistä  huumaantuneena blogisti otti ja nappasi siellä tunnelmallisessa hyyskässä  (tavoistaan ehdottomasti poiketen) selfien:)))


Tässä alla vielä kymmenminuuttinen täyttä  tunnelmointia ja erityisesityksiä  videokoosteessani eilisillasta.
 
 
 
 
 

torstai 24. heinäkuuta 2014

Hellepäivän kuvia

Helteen uuvuttamana ei jaksa kovin tieteellisiä blogipäivityksiä...Niinpä tässä kesäisiä  kuvia eiliseltä paahteiselta päivältä. Lämpömittari näytti liki +30 asteen lukemia. Luulisi, että tässä lämmössä moni jo uuvahtaisi, mutta ei! Kesäihminen herää elon arvaamattomaan:)

Suntinsuun varrella pyöräili paljon ihmisiä.

 


Keskiviikon kuululla iltatorilla kävi kauppa kohisten. Myyjiä - ja tavaraakin  oli todella paljon.


 
 Kannattaa ehdottomasti käydä hakemassa keskiviikon torilta kesätunnelmaa ja tapailla tuttuja!

 
Viereisellä  Callen terassilla kuului dj:n juonto ja ihmiset näyttivät iloisilta. 

 
Ykspihlaja-viikon tapahtumia...Alla graffitti, jonka tekemiseen sai osallistua yli 50-vuotiaat "mummot.":)

 
Lahdenperän matonpesupaikalla uurasti monta pesijää. Kuivaustelineet riiputtivat ylväästi  märkiä,   mäntysuopaliuokselta tuoksuvia putipuhtaita mattoja...

 
Lahdenperän uimarannalla riitti vilskettä ja vilinää vielä iltakahdeksalta! Autoradiosta kajahti ohi ajaessani   ilmoille Jontte Valosaaren & TCT:n
 
"---Mä vien sut rannalle, ja sieltä suoraan baanalle.
Sinne missä skumppa poppaa, pop-pop-pop-poppaa
Mä vien sut rannalle ja iltauinnille
Sinne missä boombox potkii, boom-boom-boom-boombox potkii
Sinne missä ilta vast alkaa, meidän ilta vast alkaa..."

 
Iltakahdeksalta autoni lämpömittari hehkutti tosiaan vielä +27 astetta ja ihmiset ottivat  rantahietikolla ilon irti lämmöstä.

 
Kotona...ensimmäinen ilta, kun tajusin, että haarapääskyt alkavat sittenkin jo kokoontua puhelinlangoille!
 
 
Joka tapauksessa vielä riittää kesää ja marjojakin metsissä:) 
 
 

torstai 17. heinäkuuta 2014

Puinen kasteallas Kaarlelan kirkossa

Tällä kertaa tutustumisen kohteena on  vanha kasteallas Kaarlelan kirkossa.
 
 
 
Piispa Johannes Gezelius määräsi vuonna 1698, että seurakunnan täytyy korottaa lattiaa kastealtaan  alla. Tämä määräys johtui siitä, että kirkkoväki voisi näin seurata paremmin lasten kastamista. Pian huomattiin kuitenkin, että määräystä ei voitu toteuttaa. Kirkon lattian alla oli nimittäin juuri kastealtaan kohdalla hauta.
 
Piispan tullessa myöhemmin uudelle tarkastukselle vuonna 1706, hän  kehotti sijoittamaan  kastetilaisuuksissa  kastealtaan alttaripallin  ja kuorinaitauksen portin välille. Näin kasteet suoritettiin kirkon kuoriosassa.
 
Kirkon vanhassa kalustoluettelossa  vuonna  1736 mainitaan kirkossa olevan vanha lautainen kasteallas ja myös vielä sitä vanhempi  allas, joka ei ole ollut tällöin enää käytössä.
 
Vuonna 1826 mainitaan kirkon tiedoissa kastealtaan olleen punaiseksi maalattu. Lopulta kastealtaan karuna kohtalona oli joutua romuvarastoon. Hyväksi onneksi allas kuitenkin löydettiin uudelleen vuonna 1932. Tällöin sitä korjattiin ja maalailtiin. Altaan alkuperäistä tekijää ei ole tiedossa.
 
Tämä puinen kasteallas lienee noin vuodelta 1700, mutta se on kuitenkin 1600-luvun mallia.
 
Altaassa on kahdeksankulmainen, sipulinmuotoinen malja. Altaan jalkapylvään ympärillä  on S-muotoisia konsoleja, jotka muistuttavat   kirkon saarnastuolin korin konsoleja. Ristikkojalka on verhottu kahdeksankulmaisella levyllä. Altaan kulmissa on kaksinkertaiset kourulistat. Kastemaljaa varten altaassa on matala syvennys.
 
Nykyään allas on maalattu harmaaksi ja konsoliosat punaisiksi. Altaan korkeus on  87,5 cm ja sen läpimitta kulmasta kulmaan on 56cm.
 
 
 Kastealtaan jalkapylväs
 
Saarnastuolin korin konsolit
  
 
Kaarlelan pitäjän historia osa I kerrotaan, että vuonna 1667 lasimestari Carlin vaimo puhdisti  altaan messinkivadin ja maljan. Messinkivadissa oli  pakottamalla tehtyjä koristeita. Itse malja oli tinasta . Sekä messinkivati että malja katosivat  Isonvihan aikana.
 
Kirkon kalustoluettelossa kerrotaan, että  vuonna 1731 kastetoimituksissa käytettiin taas tinamaljaa.1800-luvulla malja ei kuitenkaan enää pitänyt vettä  ja siihen tavattiin kerätä kynttilöistä valunutta talia.
 
E tiedä, milloin tämä kuvassa oleva malja on altaaseen hankittu.
 
 
 
 
LÄHTEET: Kaarlelan pitäjän historia I. Kirkolliset astiat, s. 122-123, 125126.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Kesäyönä kalastamassa

 
Kesäyöt suorastaan kutsuvat valvomaan! Puolison kanssa lähdettiin yökalaan.
Konginkarin ranta hehkui lähtiessä vihreän sävyjä. Määränpäänä meillä oli Pohjanpauha avomerellä.
Tällä kertaa aikeena laskea vai yksi verkkopunkallinen muikkuverkkoja.
 
 
Lippu merkiksi  mereen ja verkkoa laskemaan!
 
 
 
Plotteri  näytti yöllä kahdeltatoista veden lämmöksi  +16.31 astetta!
Muikkuja kalastetaan usein syvänteistä. Pohjanpauhassa karikon reunaa ajeltiin tällä kertaa.
 

 
 
Sääennusteet lupasivat puuskissa 6 m/sekunnissa tuulta merelle. Ja kaikkea kanssa -oli lähes tyyntä!


 
Lokit yöpyivät Pohjanpauhan kivikolla.

 

 
Auringonlasku herkistää aina. Se hetki, kun valopallo on kuin voinappi ja sitten se vajoaa jonnekin  horisontin taa...Oranssia...
 

 
Merellä oli  aivan autiota. Emme nähneet yhtäkään muuta venettä liikkeellä.
 
Kun verkot oli laskettu, ajelimme jonkin aikaa edestakaisin. Sitten koimme verkot.

 
 
Epämieluisa vieras verkossa -simppu. Simput ovat pohjakaloja. Periaatteessa ihan syötäviä, vaikkei meillä niitä ruoaksi laitetakaan. Simppu on huisin ruma kala, joka juuttuu ärsyttävän tiukasti verkkoon...Kun  simpun tai kiisken irrottaa verkosta ja heittää takaisin mereen, käyvät tiirat ja lokit nuuhkaisemassa saaliin yllä, mutta ruoaksi se ei niille näytä kelpaavan. Toista on, jos silakan tai muikun veteen paiskaa:)


 
Ystäviä riittikin verkkoja kokiessa. Linnut näyttävät haistavan kalat jo ennen kuin ihmissilmä ne verkosta nostaessa erottaa. Linnut syöksyvät kohti verkkoa...

 
Kalastusveneen ympäristö miehitettynä...

 
Tällä kertaa saalis oli niukka, satakunta muikkua ja silakkaa pikkasen.

 
Kun ajelimme takaisin venesatamaan, ainoat vastaantulijat olivat ryhmänä uiskentelevat vesilinnut.
 

 
Niin tyyntä! Ja mikä värileikki! Lähes pastellisävyjä!
 

 
Kun aamukahdelta  ajelimme Konginkarin tietä kotiin päin, puoliso huomasi pusikossa pällistelevän hirven. Nousin autosta kuvatakseni öisen elikon. Puoliso totesi, että kyllä se saa jalat alleen, kun oven avaat...

 En tiedä mikä yhteisymmärrys minulla on hirvien kanssa -pääsen niitä lähelle. Harmikseni parempi salama oli kotona kaapin päällä. Silmät kiiluivat yössä:) Tällä hirvisonnilla oli peräti 9-piikkiset sarvet. Aikamme tuijottelimme  toisiamme. Hirvi ei tehnyt elettäkään poistuakseen.  Yö tekee itse kunkin vähän höperöksi. Sanoin hirvelle "Koitas nyt mennä." Ei mennyt minnekään. Lopulta totesin "No jos et sinä lähde, niin minun täytyy sitten." Kävelin takaisin  autoon ja huristelimme tiehemme. Hirvi jäi katsomaan yöhön katoavien valojen perään...

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kirjosiepon kämpässä kurkkimassa

Tämä tarina saa alkunsa siitä, kun joulupukki kaikki viisaana lahjanantajana ihastutti minua jouluna kovalla paketilla...Paketista paljastui linnunpönttö, joka kätkee sisälleen kameran. Pöntön elämää voi piuhojen avulla seuralla tv-ruudusta!
 
 
Kevään korvilla virittelimme linnunpöntön takapihalle metsikön reunaan. Ja sitten vain odottelemaan pesään asukkeja.
 
Toukokuun puolivälin jälkeen se siten tapahtui!  Näin pöntön oviaukolla kirjosiepon kurkkimassa pöntön sisälle. Innoissani kytkin lähes   saman tien piuhat ja nippelit kiinni todetakseni pesän olevan typötyhjä.
 
 
Tällainen käyttäytyminen onkin tyypillistä juuri kirjosiepoille, jotka ovat moniavioisia - tarkemmin sanottuna koirasyksilöt ovat moninaaraisia! Koiras käy ensin selvittelemässä sopivaa pesäpaikkaa ja paikan löydyttyä se houkuttelee naaraan pöntölle. Paikan valintaan vaikuttaa se, onko siellä riittävästi ravintoa.  
 
Ensimmäisen naaraan saatuaan ja pariteltuaan tämä häntäheikki houkutteleekin laulullaan toisen naaraan toiselle pöntölle  tai kololle, kun ensimmäinen naaras on hautomassa. Tämän toisen naaraan kanssa pariteltuaan kirjosieppouros palaa tyynesti ensimmäisen naaraan luokse ja osallistuukin sen kanssa poikasten hoitoon. Toista naarasta sieppouros saattaa käydä silloin tällöin katsomassa, mutta ei yleensä osallistu sen poikasten hoitoon. Näiden naaraiden välillä saattaa olla matkaa jopa kilometri!
 
Kirjosieppo on  sievästä ulkoasustaan huolimatta melkoisen karskiluonteinen kaveri. Usein käy niin, että sieppopariskunta karkottaa pesässä jo pesimässä olevan tiaisparin pois jopa verisesti tappelemalla. Jos kirjosieppo voittaa kahakan, naaras saattaa rakentaa pesänsä tiaisen munapesän päälle!
 
Oman metsikköni siepoilla oli kuitenkin auvoisampi alku. Pesä oli typösen tyhjä ja sieppopariskunta sen ekat vuokralaiset. Kun päivää myöhemmin kurkkasin kameralla, oli pesänrakennus jo alkanut.
 
Sinnikkäästi lintu kanniskeli korsi kerrallaan pesäänsä täytettä. Tätä puuhaa oli kiva seurailla. Kaarnan palasen tai heinän sinne kiikutettuaan lintu istahti kasan päälle ja pyörähti siinä itsensä ympäri. Näin tehden satoja kertoja pesästä muotoutui pyöreä kuoppa -juuri sellainen kuin pesän pitääkin olla.
 
Veikkaan, että oma sieppopariskuntani  on myös se nk. ensimmäinen perhe. Yleensä nimittäin kakkosvaimon pesässä on vähemmän munia kuin ensimmäisellä.  Tällä minun pariskunnalla oli munia peräti 7!
 
Kirjosiepponaaras hautoo perin uskollisesti muniaan Oli huvittavaa huomata, miten sieppo kävi  välillä järjestelee munat eri järjestykseen - ilmeisesti siksi, että kaikki munat  olisivat samanarvoisessa asemassa lämmön suhteen. Alla olevassa kuvassa munat ovat ympyrämuodostelmassa. Toisinaan ne olivat kahdessa rivissä:)
 
 
 
 
 
Naaraan hautoma-aika on 13-15 päivää.  Kun poikaset ovat kuoriutuneet, sekä koiras että naaras ruokkivat poikasia. Poikue saa 15-16 päivän pesäpoikasaikana yhteensä noin 15000 hyönteistä ruuakseen! 
 
 Tässä alla sumeassa kuvassa kirjosiepponaaras hautoo uutterasti muniaan.  
 

 
 
Viikkoa ennen juhannusta poikaset kuoriutuivat. Sekä koiras että naaras rahtasivat ruokaa poikasille tosissaan. Alussa poikasia oli tosiaan 7, mutta nyt olin näkevinäni niitä enää kuusi...
 
 
Tässä alla kirjosieppokoiras menossa kohti pönttöä ruokkimaan.
 

 
Ja sitten taas pesästä ulos uudelle saalistusreissulle...
 
 
Kirjosieppojen ruokintaa on ollut hauska seurata. Kun poikaset olivat noin viikon ikäisiä, naaras oli melko paljon poikasten päällä makoilemassa. Koiras kiikutti nokassaan ruokaa pönttöön ja  tipautti ne pönttöön päästyään ensiksi naaraan nokkaan, josta naaras sitten jakeli ruoan pienokaisille... 
 
Kirjosieppoperheen elämää voi mainiosti seurata myös täältä löytyvän videon avulla! 
 
Viikko sitten kesäkuun viimeisenä päivänä elämä pöntössä hiljeni. Poikaset lähtivät maailman tuuliin riepoteltaviksi. Pihapiirissäni  pari päivää myöhemmin kirjosiepponaaras puuhasteli viereiseen pönttöön uutta pesään -en tiedä oliko kyseessä sama vai eri yksiö. Joka tapauksessa tulevat untuvikot näyttävät saavan luksusluokan pehmeän pesän - naaras kiikutti  pesäänsä nokassaan  pystykorvamme häkin reunaan  irronnutta karvaa:)
  
 
LÄHTEET:
 
Harjureitti. Kirjosieppo.[http://www.harjureitti.fi/suomi/default2.asp?active_page_id=279] Luettu 13.6.2014.
 
Linnunpontto.com. [http://www.linnunpontto.com/index.php?sivu=lintukiikari_2005_biol1.php] Luettu 13.6.2014.
 
Kirjosieppo. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjosieppo] Luettu 13.6.2014.