sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Kuningas Adolf Fredrikin vierailu Kokkolassa ja Kunin talo; osa 3

Nyt pääsemme kolmanteen ja samalla viimeiseen osaan kuningas Adolf Fredrikin Kokkolan vierailua vuonna 1752 koskien. Missä kuningas yöpyi?  Se selviää tästä kirjoituksesta.

Kuninkaan kerrotaan yöpyneen rakennuksessa, jota nykyään sanotaan nimellä Kunintalo. En ollut aikaisemmin edes kuullut puhuttavan Kunin talosta. Sittemmin aivan vahingossa tajusin, että rakennus, jossa kuningas Adolf Fredrik aikoinan yöpyi,  on  edelleen pystyssä ja sijaitsee aikaisemmasta työpaikastani ainoastaan  puolen kilometrin päässä. Veikkaan, että tosi harva kokkolalainen tietää Kunin taloa tai sen historiaa...

Kunin talo on rakennettu  vuonna 1752 - se oli siis  sopivasti upouusi ja näyttävä rakennus Kokkolan keskustassa, kun kuningas Adolf Fredrik oli tulossa Kokkolaan vierailulle. 

Kuninkaan majapaikaksi tarvittiin  talo, jossa olisi suuri sali ja  viisi tai kuusi kamaria. Vierailua edeltävässä  suunnittelukokouksessa nuori Jaakko Reinhold Carlbohm (s. 1730)  edusti äitiään, yhtä kaupungin rikkaimmista leskirouvista, Anna Carlbomia. Anna oli ollut naimisissa kauppias Christoffer Carlbomin (1695-1745) kanssa   ja  kokouksessa poika lupasi luovuttaa äidin omistuksessa olevan lähes valmiin talon Rantakadun  varrelta kuninkaan yöpymistä varten.  Carlbom lupautui myös rakentamaan talon vierustaan punaiseksi maalatun lankkuaidan.

Kun etsin netistä Annan juuria, löydän ensin  tiedon, että Anna olisi syntyjään Warg ja oletan tietysti samaa sukujuurta olevaksi kuin Kokkolan  nykyisetkin, useat Wargit.  Sitten eksyn ruotsalaiselle keskustelupalstalle ja sieltä pääsenkin käsitykseen, että Anna olisi syntynyt Piteåssa, olisi siellä tyttönimellä Varg ja olisi myös avioitunut siellä Christoffer Carlbomin kanssa 1719. Joka tapauksessa Christoffer Carlbom löytyy kuolleiden luettelosta Kokkolassa  tammikuussa 1745 ja on kuollut 56 vuoden iässä. .


Koska taloasia koettiin hyvin tärkeäksi, eivät vanhemmat  kokouksen jäsenet täysin luottaneet nuoren Carbomin sanaan, vaan pormestari Noren ja notaari Kiemmer lähtivät vielä varmistamaan asiaa  Anna Carlbomilta kirjallisin vahvistuksin. 

Anna Carlbom vakuutti  huolehtivansa kuninkaan majoittamisesta ja sitoutui parhaalla mahdollisella tavalla  varustamaan talon huoneet  tapetteineen ja muine tarpeellisine varusteineen  täydelliseen kuntoon. Kokkolassa olikin toiminut oma tapetintekijä jo 1740-luvulta lähtien. Anna ilmoitti myös halun varustaa kaikki akkunansa vuorilaudoilla sekä maalata koko talon ja lankkuaidan punavärillä.  

Pormestari ilmoitti, että kaikkien käsityöläisten täytyi pysytellä kaupungissa, koska heidät komennettaisiin saattamaan kuninkaallinen majapaikka  täydelliseen kuntoon. Tarvittiin lisäksi kaksi muuta taloa, joissa oli sali, kaksi kamaria ja 40 yksityistä huonetta. Lisäksi kuninkaan seurueelle tarvittiin kaksi ravintolaa, joista parempi  sijoitettiin  raatimies Falanderin ja  vaatimatttomampi  kauppias Forssellin taloon. Yhteensä käytössä oli viisi rakennusta.



Rakennus sijaitsi siihen aikaan aivan Kokkolan keskustassa Rantakadulla, eikä sitä todellaakaan tunnettu silloin nimellä Kunintalo. Rakennus sijaitsi nykyisen Chydeniuksen puiston (=Naakkapuisto) paikkeilla,. Siihen aikaan siinä ei ollut puistoa, vaan asuinkortteli. 

Kuningas saapui perille kello 10 ja 11 välillä illalla. Jo kello seitsemän seuraavana aamuna kuninkaalinen seurue lähti liikkeelle kohti Kalajokea. Oletettavasti kuningas on ollut matkasta väsynyt ja uinahtanut puhtaisiin pieluksiin lähes heti majapaikkaan saavuttuaan. Hänenhän tiedetään jatkaneen matkaansa jo seuraavana aamuna kello seitsemän kohti Kalajokea. 



Tämä yllä oleva  taulu, joka nykyään on Lassanderin talossa, museokorttelissa Kokkolan keskustassa,  maalattiin muistoksi kuninkaan vierailusta. Taulussa on teksti "Svea Rikes Konung Hwilade här Ähr 1752 den 20 Julii" Eli suomennettuna siinä kerrotaan kuninkaan  levänneen täällä 20.7.1952.  Hieno juttu, että taulu on saatu talletettua muistoksi kuninkaallisen käynnistä! Päivämäärä, joka taulussa näkyy, kertoo, että kuninkaan vieraillessa Kokkolassa, elettiin Ruotsissa viimeistä vuotta  vanhan ajanlaskun mukaan. Meidän kalenterissamme kyseinen ajankohta vastaa heinäkuun viimeistä päivää. 

Leskirouva Anna Carlbom antoi veistää puusta  oven päälle  kauniisti koristellut  kuninkaan nimikirjaimet kamariin, jossa kuningas yöpyi. Kerrotaan, että vielä vuosisata myöhemmin  kaupunkilaiset kutsuivat taloa Kuninkaansaliksi.


Kun Kokkolassa oli kaupunkipalo vuonna 1860, säilyi tämä Carlbomin talo silloin kuin ihmeen kaupalla, vaikka liekit nuolivatkin läheltä. 


Tulipalon jälkeen paikalle rakennettiin Chydeniuspuisto ja tällöin osti kauppias Julius Löwenmark tämän talon pois puiston tieltä ja siirsi sen huvilakseen Ykspihlajaan Potin rannalle.


Talo on Ykspihlajan kaupunginosassa, osoitteessa Saaristokatu 7, aivan Potin rannalla. Se on yksityiskäytössä ja sen vuoksi en halunnut kuvata rakennusta pihapiirin puolelta. Kuvista saa kuitenkin käsityksen, kuinka valtavan iso rakennus on ollut. Nykyisin talon väri on kellertävä, mutta kuninkaan vieraillessahan se oli maalattu punaiseksi. 

Netistä löysin tiedon, että Kunintalon omistaa nykyisin öjalainen Sarinin venefirma. Talossa on edelleen asukkaita. Talon yleisilme on melko ränsistynyt. Olisipa hieno ele, jos tämän joku vielä saisi arvoiseensa kuntoon! Ei meillä näytä kuninkaita kovin tiuhaan käyvän!



LÄHTEET:

Annikki Wiirilinna: Daniel Profeetta, Kestävä Rakkaus, Kirppu - kokkolalaista laivannimistöä 300 vuoden ajalta.Keskipohjanmaa-lehti t.8.1982.  [https://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/daniel-profeetta-kestava-rakkaus-kirppu-kokkolalaista-laivannimistoa-300-vuoden-ajalta/] Luettu 10.4.2020.


Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2, osa. 2, s.  46-53, 128.


sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Kuningas Adolf Fredrikin vierailu Kokkolassa; osa 2

Ensimmäisessä kijoituksen osassa keskityin Kokkolan kaupungin valmisteluihin, kun Ruotsin kuningas Adolf Fredrik oli tulossa Kokkolaan vierailulle. Tässä osassa keskitymme odotetun vieraan saapumiseen.

Myöhään heinäkuun 14. päivän iltana 1752 saapui Kokkolaan maaherran lähettämä kuriiri. Kuriirilla oli mukanaan marssijärjestys. Sen mukaisesti kuninkaan reitti eteni päivä kerrallaan eri paikkakunnille. 17.7. oli vuorossa Kauhajoki, josta kuningas matkasi yöpymään Kurikkaan. Seuraavana päivänä matka jatkui  Isoonkyröön,  sieltä Korsholmaan ja päivällisaterialta Uudestakaarlepyystä suoraan 20. 7 vanhan ruotsalaisen kalenterin mukaan (uuden kalenterin mukaan 31.7.)  Kokkolaan. Kuningas siis jätti pietarsaarelaiset harmittelemaan matkan varrelle vierailematta heidän kaupungissaan.

Kaupungin maistraatti pisti pikaisesti heti kuriirin käytyä kokouksen seuraavana aamuna pystyyn. Oli ajateltu, että kuningas viettäisi Kokkolassa useita päiviä, mutta nyt vierailu typistyikin ainoastaan  illalliseen, yöpymiseen ja aamiaiseen Kokkolassa ja sitten matka jatkuisi Kalajoelle.

Keskellä loppukesää suurin osa porvareista olikin merellä  silakkaa pyytämässsä. Niinpä maistraatti antoi käskyn  nuorellemiehelle, Henrik Rahmille, lähteä kahden soutajan avustuksella Trulleviin, Poroluotoon ja Tankariin  kutsumaan porvareita pikaisesti kotiin. Kalastajien tuli tietysti tuoda mukanaan tuoretta kalaa, jota säilöttäisiin sumpuissa valmiina. Jokunen porvari sai myös määräyksen lähteä Öjaan  ruutanoita noutamaan. Nuori mies Carlbom lähetettiin tämän lisäksi Jatkojoen laivanrakennuspaikalle noutamaan käsityöläiset ja porvarit kotiin. Jos määräystä uhmattiin, tuli maksaa sakkoa  25 hopeatalaria.

Merkinnät kaupungin kirjanpidossa loppuvat noin neljä päivää ennen kuninkaan vierailua - ehkä se kertoo siitä, että kaikilla oli kiire valmisteluissa. Ei ole myöskään talletettu tietoa itse vierailusta. Niin harmi. 
                       
Kuningas saapui ajallaan. Kokkolalaiset olivat pystyttäneet Kruunupyyn vastaiselle rajalle kunniaportin. Tien molemmin puolin oli kuusenhavuin peitelty  pylväs, jonka päällä oli valkoisiin puettu ihminen kannatellen laakeriseppelettä ja -oksaa. Seurasi papiston puheita ja kansan kunnianosoituksia. Ratsuväenosasto oli asemissa Kaarlelan kirkon luona paraatiasuissa miekat paljastettuina.  Matkan varrella oli myös runsaasti asukkaita seuraamassa kuninkaan saapumista.

                  

Löydän myös aivan sattumalta  kiinnostavan yksityiskohdan kuninkaan saapumisesta. Nimittäin arkeologisessa selvityksessä vuodelta 2007 on kartta, jossa on mainittu irtolohkare, jossa kuningas Adolf Fredrik on pysähtynyt ennen Kokkolan  kaupunkiin tuloaan. Tuijotan selvityksen karttaa, enkä pääse alueesta selville, sillä siinä kerrotaan kiven olevan   Jyväskyläntie 13 varrella kahden autiotalon läheisyydessä pellolla. Käännyn siipan puoleen, joka oivaltaa oitis  irtolohkareen sijainnin. Tästä innostuneena lähden samantien kuvaamaan paikkaa, joka onkin naurettavan helpossa paikassa ja tuttu, vaikken sitä ensin tajunnutkaan!

Kyseessä on nykyisen Citymarketin ja Tokmannin asfaltoidulla parkeerausalueella oleva isoin irtolohkare, joka rakentamisen yhteydessä  sai betonimuurin ja valaistuksen  ympärilleen. Siirtokivilohkareella on korkeutta 12m x 8 m x 4 m. 

Arkeologisessa selvityksessä kerrotaan  muinaisjäänteen eli irtolohkareen olevan pienellä mäellä, mutta seutu onkin tasoitettu rakentamisen yhteydessä. Lohkare on nyt muuta ympäristöä korkeammalla betonisen suojustan sisällä. Hämärästi muistan enää seudun ennen kauppakeskuksen rakentamista kymmenisen vuotta sitten  - silloin siinä oli kaksi taloa, jossa romanit olivat  muistaakseni viimeisinä asukkaina. 

Maalaisjärjellä päättelen, että kuningas piti vähintäänkin pissatauon lohkareen takana. Onpa harmi, ettei näin erikoisesta pysähdyksestä ole kivessä minkäänlaista mainintaa!





Koska oli heinäkuun loppu, talonpojat olivat somistaneet tähkäpäillä hattunsa merkiksi seudun viljavuudesta, Ratsuväki otti seurueen vastaan kaupungissa iltamyöhään kello 10-11. Jopa paikalle tilattu turkulainen vaskirummunlyöjäkin oli sopivasti  asemissa valmiina torilla. Ei tiedetä, miten kuningas suhtautui vaivalla rakennettuun pyramidiin, mutta varmaankaan rakennelma ei jäänyt huomaamatta. 

Pormestari Noren oli kuin olikin elossa kuninkaan saapuessa ja kykeni pitämään juhlallisen puheen. puheen sisällöstä ei ole jäänyt tarkempaa tietoa. 

Illaksi oli vielä  järjestetty ilotulitus. Seurue nukkui torin lähellä kaikkiaan viidessä talossa - kuningas  yöpyi  paikassa, mistä kerron  osan kolmannessa jaksossa.

Kaksitoista ratsumiestä seisoi koko yön vartiossa kuninkaan majapaikan ympärillä karabiinit käsissään ja kuninkaan unta vartioiden. Matka jatkui pohjoisempaan päin jo seuraavana aamuna kello seitsemän.

Runoilija Hjalmar, joka ilmeisesti matkusti kuninkallisen seurueen matkassa, kirjoitti jokaiselle matkan vierailupaikkakunnalle oman runonsäkeistön. Kokkolan osuus runosta menee näin:



                            "Sankarimme vieraana kunnioittaa

                              Kokkolan kaupunkia ja pitäjää. 
                              Tämäpä talonpoikaa ilahduttaa!
                              Hattuunsa hän kiinnittää tähkäpään
                              viestinä runsaasta viljasta,
                               mikä kypsyy sankarin saapuessa.
                              Tänne oot saapunut taivaasta,
                              siis ollos`Jumalan hallussa!"


Kuninkaan omasta matkakertomuksesta selvisi myöhemmin, että kuningas ylisti vuolaita virtoja sekä suuria lakeuksia."Rakennustapa on siellä kaunista ja  talot niin sisältä kuin ulkoa siistejä ja puhtaita samoin kuin väestökin. Maanviljelystä hoidetaan hyvin  ja suurella ahkeruudella kaskea ja tervaa polttaen."


Kuningas näki kuitenki epäkohtia siinä, että tervanpolttajat kaatoivat väärän kokoisia puita - isoista ja suurista puista käytettiin ainoastaan lyhyitä, kolottuja pätkiä. Seudulla oli kuninkaan mukaan  soisen maaperän vuoksi paljon karjarutttoa ja  niitytkin olivat vesiperäisiä. Myös väestön vähäinen määrä  huolestutti sekä vähäinen  luonnonrikkauksien hyödyntäminen.       Kuninkaan mielestä koko Suomen kaupungit olivat melko heikossa tilassa.

                   
LÄHTEET:

 Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2, osa. 2, s.  51-53. 

Kokkolan kaupunki. Kantakaupungin yleiskaava 2030. Arkeologisten inventointi. KH Renlundin museo. FM Jaana Itäpalo. 30.11.2007, s. 33-34.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Kun kuningas Aadolf Fredrik saapui Kokkolaan -suunnitelmia kuninkaan vastaanottamiseksi; osa 1

Kokkolassa on keisareita tai  kuninkaita pyörähtänyt  kaupungin perustamisen jälkeen  400 vuosisadan aikana tasan kaksi kertaa. Ensimmäinen - vähän  surullisenkuuluisa lyhyt piipahdus tapahtui vuonna 1819, kun keisari Aleksanteri I vieraili Kokkolassa 45 minuutin ajan.

Nyt tutustumme muutama vuosikymmen aikaisemmin tapahtuneeseen  Ruotsin kuningas Adolf Fredrikin matkaan Suomeen ja etenkin Kokkolaan  kolmiosaisessa sarjassa. Tässä ensimmäisessä osassa seuraamme kaupungin valmisteluja arvovaltaisen vieraan tuloa varten. 

Loistoa rakastava kuningas Adolf Fredrikin matka Suomeen  totetui  kesällä  1752. Matkareitti kulki etelästä pohjoiseen pitkin Pohjanlahden rantatietä. Matka alkoi Helsingistä ja eteni Loviisaan, Turkuun, Vaasaan Kokkolaan, Ouluun  ja  aina ylös Tornioon saakka. Säästösyistä takaisinpaluu tapahtui  "pohjoista tietä" pitkin Pohjanlahden ympäri. Alun perin silloisen kruununprinssin oli pitänyt tehdä matka jo 1748 ja kenraali Piper oli  tuolloin kehottanut kokkolalaisia porvareita siistimään kaupunkiaan. Matkan totutuessa 1752 kesällä, oli valmisteluja kuninkaan saapumiseksi jo tehty monin paikoin huolella. Vaasan läänin maaherra, ruotsalainen kenraali K.A. Piper otti tehtäväkseen kohentaa silloisen kovin vaatimattoman Kokkolan kaupungin ulkonäköä, kun kävi selville, että kuninkaan matka kulkisi Kokkolaankin.

Kuninkaan seurueineen oli määrä saapua Kokkolaan  eteläisen tulliportin kautta. K.A.Piper olikin sen vuoksi suunnitellut tuon tulliportin  äärelle pyramidinmuotoisia  kunniaportteja kaksin kappalein. Ne piti pystyttää tien molemmin puolin. Eteläinen tulliportti sijaitsi monelle kokkolalaiselle niin tutun  entisen Anttilan rakennuksen liepeillä.


Piper oli taitava piirtäjä ja niinpä hän  suunnitteli itse kunniaportin ja pyramidien kuvat, millä hän tahtoi toivottaa kuninkaan arvokkaasti tervetulleeksi Kokkolaan. Maaherra toi julki, ettei Kokkola voisi välttää kunniaportin tekoa, koska pienemmätkin ruotsalaiset kaupungit  olivat esittäneet valtavia taidonnäytteitä  kunnioituksesta Hänen Majesteettinsa kulkiessa ensimmäistä kertaa rakennelmien läpi. 

Koska Piperin suunnitelma osoittautui kaupunkilaisten mielestä liian kalliiksi, päädyttiin rakentamaan ainoastaan yksi pyramidi, joka sijoitettiinkin   keskelle toria - siis nykyisen Mannerheiminaukion  seutuville. . Pyramidi koristeltiin Piperin ehdottamilla vertauskuvilla.

Pyramidin rakentamisesta vastasivat  kaupungin parhaimmat  puusepät ja maalaamisesta Johan Backman, jonka kädenjälki muuten näkyy edelleen Kaarlelan kirkon puisessa alttariseinässä. Backman vastasi maalauksen lisäksi pyramidin huipulle tulleen  kruunun valmistamisesta. Työn tekoa  johti kauppias Frimodig, kun taas puusepät Backlund, Tast ja Cronqvist  rakensivat sen. 

Yllä: Johan Backmanin alttarimaalaus Kaarlelankirkossa vuodelta 1749.

Pyramidissa oli huipulla kuninkaan nimikirjaimet AF. Siitä löytyi myös läänin vaakuna, jossa on kuusi näätää sinisellä pohjalla sekä kirjoitus "Häldre  död än befläckad" - mieluummin kuolema kuin häpeä.  Pyramidiin oli sijoitettu myös Ruotsin valtakunnan vaakuna kuninkaan kruunuin ja viisaudensarvin koristeltuina. Jalustan kaikissa neljässä kulmassa oli suitsutusastiat. Pyramidin keskellä oli kukkaköynnös ja vertauskuvalliset aurinko  ja sen puoleen kääntynyt auringonkukka kirjoituksella "I Wördnad och Kiärlek" - kunnioituksella ja rakkaudella.

Pyramidistä löytyi myös  kullattu pallo ja nimikirjaimien päällä  oli kuninkaan kruunu, Pyramidin vieressä oli aita ja sisäpuolella koroke, jossa soittokunta  seisoi niin korkealla, että se näki aidan yli. 

Pyramidilla oli korkeutta 17 kyynärää. Yksi kyynärmitta on noin 60 senttimetriä, joten pyramidin korkeus oli kymmenisen metriä.  Pyramidin tiedetään seisseen torilla vielä pitkän aikaa kuninkaan käynnin jälkeenkin. 

Kuvan esikatselu
Yllä: Piirroskuva  pyramidisuunnitelmasta  löytyy Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2 teoksen sivulta osa 2, s. 48. hieman yli 17 kyynärää. 

Piper suunnitteli myös, että teiden varsilla olevat  harmaat talopahaset tuli maalata punaisiksi. Kaupunkilaisten mielestä tähänkään ei ollut varaa, joten Piper määräsi lopulta, että kaupungin tori tuli ainakin täyttää ja tasoittaa  savella sekä kadut kunnostaa. Lisäksi Piper määräsi Suntin yli olevien siltojen maalaamisesta punaisiksi. Siltojen nupit tuli maalata  valkoisiksi. Porvarit lupautuivat tämän tekemään ja vieläpä  lupasivat uusia  ja maalata punaisiksi kaakinpuun rappuset, jotka sijaitsivat keskeisellä paikalla raatihuoneen edessä. Kaakinpuuhan oli eräänlainen häpeäpaalu, jota käytettiin rangaistuksissa.

Yllä: Kuva nykyiseltä Mannerheiminaukiolta - siis entiseltä torilta - Isokadun suuntaan. 

Talojen maalamikseksi varoja ei siis riittänyt. Niinpä Piper ilmoitti, että pääkadut  - lähinnä Isokatu - jota pitkin kuninkaan oli määrä kulkea, -  tuli koristella  kuusilla, joiden tuli olla neljä kyynärää  korkeita. Kuuset tuli pystyttää tien molemmin puolia harvakseltaan riveihin. Ja koska kuningas tulisi saapumaan Kokkolaan Sokojan suunnasta, tuli myös Sokojanriiheltä saakka  pystyttää samanlainen kuusikuja etelätulliin asti. 

Maaherra Piperiä ärsytti pohjoisen "paatuneiden ja tyhmien ihmisten tavat", joten hän määräsi ankaran ukaasion, jonka mukaisesti kaikki siat, lehmät,  kanat sekä koirat oli vietävä pois kaupungista tulliaidan toiselle puolelle hyvissä ajoin pari päivää ennen kuninkaan saapumista ja tämän jälkeen oli vielä kadut lakaistava puhtaiksi.

Kaupunginkaartille täytyi lisäksi  hankkia edustavat  saappaat, kannukset, miekat ja pistoolit sekä siniset univormut kultakaluunaisin hatuin. Kaupunginkaartiin tuli myös perustaa  ratsuväen osasto. Ratsumestariksi  valittiin raatimies Stenhagen. Kahdellatoista  ratsumiehellä tuli olla karabiinit, jotta he voisivat olla vartiossa kuninkaan yöpymispaikan luona. 

Kuninkaan saapuessa ratsuväen tulis ratsastaa lähelle Kokkolan maaseurakunnan kirkkoa, jossa heidän tulisi olla paraatissa paljastetuin miekoin tien oikealla puolella. Kuninkaan ajaessa ohitse, tulisi upseerien tervehtiä miekoillaan, jonka jälkeen ratsuväki siirtyisi tien vasenta reunaa eteenpäin.  Kun he ohittaisivat seurueen, tulisi miekat panna tuppeen ja ratsastaa kuninkaan edessä parijonossa. Sääntöjen opettelu todettiin haasteelliseksi. Lisäksi huolta tuotti epätietoisuus vierailun ajankohdasta - entä jos  kauppias - ratsumiehet sattuisivatkin juuri olemaan Tukholman matkoillaan kuninkaan saapuessa?

Koska kaupungin pormestari Noren oli erittäin  varovainen mies, kehotti  hän jopa mahdollisen kuolemansa varalta  valitsemaan jonkun raatimiehen johtamaan puhetta  kaupungin tulliportilla. Maaherran toiveena oli myös järjestää "kimakkaa musiikkia" ja sitä varten tiedusteltiin Turusta saakka vaskirummun lyöjää, Tukholmasta lainattiin neljä kappaletta yksinaulaisia kanuunaa.

Melkoiset oli siis järjestelyt kununkaan saapuessa,  seuraavassa osassa pääsemme seuraamaan kuninkaan saapumista Kokkolaan!


LÄHTEET: 

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2, osa. 2, s.  46-53. 

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Etänä ja livenä...arkisia juttuja ja ilonaiheita

Tänään on ollut etätöiden valmistelujen kanssa niin kiire, että ennätin istahtaa vasta nyt koneelle. Ja heh, olen istunut itse asiassa jo lähes koko päivän koneella, mutta ihan oikeita töitä tehden. Jotenkin se täytyy vapaa-aika rajata, siispä nyt hetkeksi uppoudun blogiin - koneelle_:) Minulle tietyt rutiinit antavat raamit elämälleni ...

Viime ajat on olleet todella kiireisiä. Luulisi, että kun ope on koulussa opettamista varten, että etäopetus olisi helppoa, kun ei ole haasteita luokkatyöskentelyssä sun muita sosiaalisen kasvun kahnauksia, saa suunnitella päivät ihan hiljaa itsekseen. Vaan ei. 

On ikävä  oppilaita ja kollegoja.  Saan oppilaisiin  hyvin yhteyden ja tunnollisesti ovat kodeissaan pakertaneet annettuja töitä ja vastanneet yhteydenpitoihini. Kaiken uudelleen organisointi ja haltuun ottaminen vaan vie aikaa - molemmissa päissä. Ei millään halua kaataa kaikkea perheiden niskaan kertarysäyksellä, kun jokaisen elämässä on niin paljon muutakin nyt kuin läksyt. Herkkiä tuntosarvia tässä tarvii etenkin nyt. 

Meidän perheessämme  liikkumisrajoituksiin ollaan suhtauduttu aika itsestäänselvästi. Lähipiirissäni on ihmisiä, joille pandemia olisi taatusti kohtalokas. Tässä on kuitenkin jo tainnut oppia aikaisempien sattumusten kautta, ettei elämää voi ennakoida. Kullekin päivälle on omat asiansa, se riittäkööt. Poika, pian 18 vuotta, etäilee myös. Hänen suunnitelmiaan tämä ei paljonkaan muuttanut, sillä hän opiskelee it-alaa ja juuri oli muutoinkin aloittamassa koko kevään harjoittelua koneen kautta. 

Tänään ajattelin ynnätä lähinnä ilonaiheita elämässä. Vaikka on huolta ja ahdistusta, moni asia toimii silti ihanasti ja löytyy jopa uusia kanavia toteuttaa asioita. 

Kuin nyt vaikka, että pojalle ilmoitettiin pitkähköstä kesätyöstä tänä aikana, kun lähes kaikki joutuvat pelkäämään työnsä puolesta. Siskontytön unelmapesti (joo, valittiin yksi tyyppi 200 hakijan joukosta Hesaan)  siirtyi parilla kuukaudella, mutta  kuinka ollakaan - hän löysi kevään ajaksi vähän kornilta kuulostavaa työtä - on nyt tehtaassa, jossa valmistetaan suojamaskeja. Asunto kun oli jo Hesasta hommattu edelliselle työlle, niin päätti sitten jotain keksiä...

Ja sitten tämä meidän kevään ensimmäinen pörriäinen,  se pian  18-vuotias. Innostui liikkumaan, kun syksyllä on kutsunnat. Aikoo kasvattaa fyysistä kuntoa ja tekee koiran kanssa iltaisin pitkiä lenkkejä. Normitilassa ei tahtoisi aika riittää..Kitaratunneilla  hän soittaa opelle kotona  Skypessä. Viimeksi oli kuulemma opella kamera nurinpäin, mutta hyvin toimi muuten:)

Ja poika kavereineen käy urheasti myös kalastelemassa. Tänään lähti neljän  pojan porukka - muut kukin  omilla autolla ja tuo meidän pörriäinen mönkkärillään. Eivät olleet siten fyysisesti lähekkäin...Poika pakkasi pörriäisensä takaluukun täyteen halkoja, että voivat paistaa makkaraa kalastuksen lomassa. Tunnin päästä pörriäinen kurvasi taas pihaan - polttopuut oli loppuneet ja piti hakea uusi lasti:) Nyt he urakoivat kaverin autoon kesärenkaita. 


Ja minun päiviini taas mahtuu muutakin, silloin kun päätän tehdä muuta kuin notkua koneella.  Puolitoistavuotias pojanpoika saa ilmeisesti kevään aikana roppakaupalla lapasia. Ekasta parista tuli vähän muotopuolet, mutta kyllä tässä vielä  kehitytään.


Omassa pihapiirissä on niin taivaallista kuljeskella. Nyt on ihana asua syrjässä kaikesta. Ilta-aurinko värjää taivaanrannan ja joutsenten ääni kiirii yli maan. Viikko sitten lähdin niitä kuvaamaan ja nyrjäytin nilkkani kivenmurikkaan.  Kaaduin pitkin pituuttani ja kipeää teki. Onneksi oli siis etätyöviikko...Nyt alkaa jalka jälleen olla iskussa, mutta joutsenia en saanut tänään kuvattua. 


Sitä vastoin ihastelin  kylätien varressa olevia pajupuskia. Taivaan väri oli täydellisen sininen. Kuuntelin viikolla radio-ohjelmaa, jossa joku hesalainen toimittaja kertoi joka pääsiäinen ostavansa nipun pajunkissoja kukkakaupasta. Näin lähes maalaisesta se tuntuu vähän hassulta. 


Niin, en löytänyt yhtäkään joutsenta, mutta ojanpohjalla kiilteli oluttölkki. Sen verran olen ekologinen, että yleensä lenkkipolun varrelta napsin ne pois.  Oja vaan oli aika syvä - miten niin  en olisi valmis möyrimään ojanpohjaan ja ylös? Ajattelen aina sitäkin puolta, että jos tuollainen osuu heinäpaalin sekaan, se repii jonkun lehmän pötsin auki. Ja sentään 15 senttiä.:)


Kevät keikkuen kuitenkin tulevi, vaikka vielä olikin pakkasta. Kolme  töyhtöhyyppää piti  minua selvänä uhkana ja teeskenteli siipirikkoa. Tämä on niin ihana joka kevät nähdä ensimmäisen kerran näitä keväään tuojia!



Se hyöty toki myös etätöistäni, että selviämme hieman organisoiden yhdellä autolla. Toinen auto lainattiin pojalle, että saa rauhassa fiksata  oman autonsa parempaan kuntoon. Eilen tuli kuvaviesti tyhjästä tankista - olisikohan pitänyt osata tulkita ja jeesata?:)


Sama poika fiilsteli  tänään omassa kodissaan ja laittoi kuvaviestin  "kevään grillikausi avattu. "Pienet, arkiset ilot tuntuu joskus ihanilta. 


Yllättävä siirto tuli myös paikalliselta Energialaitokselta. Katsoin ilmoitusta kahdesti sen huomattuani. Olin ihan varma ensin, että se oli aprillipila. Vaan ei. Hienoa tällainen avunanto ja hyvää mainosta myös!



Hautausmaalla olen käynyt isän haudan ympärystössä kävelemässä. Se aina rauhoittaa.  Liikutuin kovasti viime käynnilläni. Samassa rivissä on haudattu vähän ikäistäni vanhempi nainen. Ilmeisesti lapsenlapsensa oli kyhännyt hänen hautakumpunsa viereen lumiukon, jossa oli palanut kynttilä. Lapsillä on niin ihailtavaa paloa tehdä asioita, joita aikuinen ei koskaan huomaisi. 


Potin rannassa kävin ajelemassa. Viikko siten siellä oli vielä runsaasti pilkkijöitä. Nyt vain yksi ainokainen, joka istui tuolillaan ja  kyykisteli pilkkireikään useasti. Lokkipataljoona parveili hänen ympärillään kalansaalista odottaen. 


Äidilleni vien kerralla viikon ruoat. Talonsa hissiin oli  ystävällinen nuori naapuri kirjoittanut lapun, että voi hakea ruokaa  vanhuksille kaupasta. Ihanaa!


Ja taas liikutuksen puuska, kun joku toinen oli vastannut viestiin "kiitos. "Tällainen olisi ihanaa yleensäkin ottaa tavaksi. 


Pidän siitä, jos saan tehdä etätyöt rauhassa. Tänään oli koko päivän yksin kotona ja oppikirjakasa valloitti sohvamme. Pidän hallitusta kaaoksesta.:) Ärsyynnyn, jos joku tulee sekavaa kasaani siirtelemään. 


Huomenna minulla on opetuspäivä. Koulussa on jokusia oppilaita, joita kollegojen kanssa opetamme vuoropäivisin. Iltapäivällä minulle tulee vielä tukiopetusoppilaita yksitellen. Ihan täys päivä.  Luokka on oudon hiljainen. Pakkaan uudet materiaalipussit kerran viikkoon oppilaiden pöytäpaikoille, jotta muistan kunkin lukujärjestyksen ja muutoinkin yksilöllisesti. Siitä sitten rahtaan valmiit pussiit noutoaulaan, josta taas otan vastaan monistepinoja, kuvistöitä sun muuta oppilaita tullutta palautetta arvioitavaksi.


Jossain vaiheessa koulu taas jatkuu, tämä on vain yksi vaihe elämässämme - sen todistaa uuden koulun rakennusprojekti. Uutta koulua osaa taatusti arvostaa kaiken tämän jälkeen! Sekä lapset, ope,  että huoltajat!  Kyllä tämä tästä!