Keisari Aleksanteri I valtiovierailulla Kokkolassa

Vuonna 1801 astui valtaan Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I.  Hallitsija teki Suomeen  reilun  kolme viikkoa kestäneen valtiovierailun syyskesällä vuonna 1819, mm. Kuopioon, Iisalmeen, Kajaaniin, Ouluun, Tornioon ja  Kemiin ulottaen matkansa lopulta Limingan, Siikajoen  ja Raahen kautta  Kokkolaan.

                                                        Yllä oleva kuva lainattu täältä.

"Tällä vaivalloisella sydänmaan retkellä teki keisari usioita laupeuden töitä köyhille ja sairaille, kohteli kansaa teillä ja taloissa lempeydellä ja tervehti rahvasta sen omalla kielellä. Kerrotulla sydänmaan retkellä aterioi keisari puolisen eräässä köyhässä talossa (Haapakankaan uudistalossa); paremman puutteessa varustettiin kiiruun kautta talon uusi talli ruokasaliksi, koristeltiin tuoreilla kuusilla ja koivuilla. Rouva Appelgrenin Kajaanista myötä seuraavat eväsvarat tulivat tarkoituksen mukaiseen käytäntöön; väsymyskään ei voittanut korkian ruhtinaan rattoisaa reippautta ja vilkkautta...(Kuvaus Keisarin matkasta sydänmaalla)."

Yllä oleva kuva lainattu täältä: Kuvan aihe: "Aleksanteri I matka Suomessa. Keisarillinen seurue myrskyssä Oulujärvellä 1819"

Keisarin matkaan mahtui monenlaista; pitkiä taipaleita jalkapatikassa, kaupungin ainoan satulan lainaamista ratsulle muun seurueen tyytyessä heinäsäkkeihin satulana, tiettömiä taipaleita soita ja kivikkoja ylitellen, ilman aamiaista jääminen Torniossa,  myrsky Oulujärvellä veneessä matkaten, ateriointia tallissa, russakoita yöpymispaikassa, kiesien rikkoutumista...

Kokkolassa nousi suuri kohu ja hämmennys, kun maaherra maaliskuussa 1819 ilmoitti keisarin matka-aikeista. Oli hetimmiten ryhdyttävä  kohentamaan kaupungin ulkoasua. Talojen omistajia kehotettiin  siistimään rakennuksiaan ja myös tarvittavia  lankkuaitoja oli rakennettava. Myös katujen kunnostustöihin ryhdyttiin.

Tiedettiin, että keisarin tuleva matka ajoittuisi syyskuulle, jolloin illat ovat jo pimeitä. Niinpä kaupungin varoilla hankittiin peräti sata  lasilyhtyä katujen valaisemiseen. Kaupungin ulkopuolelle siirrettiin kanuunoita kunnianlaukausten ampumiseksi.

Wiirilinna kertoo artikkelissaan, kuinka keisari seurueineen saapui kaupunkimme itäiselle tulliportille iltapäivällä kello kolme. Tuo itäinen tulli sijaitsi nykyisen Pitkänsillankadun luona, aika lailla Suntin uoman tienoilla.

 

Itäisen tullin luota arvovieraat saateltiin Roosin talolle, joka on nykyään tunnetumpi nimellä K.H. Renlundin taidemuseo.  Vierailusta tahdottiin tehdä vaikuttava ja oli  suunniteltu, että keisari söisi ensin päivällistä ja sitten  myös yöpyisi kaupungissa. Majapaikaksi oli valittu ylväs Roosin talo, joka edelleen seisoo jykevänä Kokkolan keskustassa. Roosin talon silloinen omistaja oli kauppias Anders Roos, jota on tituleerattu jopa Suomen rikkaimmaksi mieheksi elinaikanaan.

Keisarin saapuessa Roosin talon pihaan, oli häntä vastassa papisto, porvaristo, maistraatti sekä tietysti Roosin talon isäntä ja emäntä. Talon jykevillä kiviportailla seisoi kuusi Kokkolan kauneinta, vaaleisiin pukuihin sonnustautunutta  nuorta neitosta. Yksi heistä oli Roosin perheen 10-vuotias tytär, Sofia. Neitosten tehtäväksi oli annettu kukkien sirotteleminen hänen keisarillisen  korkeutensa jalkoihin ja kyllä keisari kumartelikin luonteelleen tyypilliseen lempeään tapaansa  heille ohitse kulkiessaan.

Arvoisan vieraan eteen oli tehty kaikki mahdollinen. Roosin talo oli laitettu ruhtinaalliseen kuntoon ja loistoon arvovieraan saapumisen kunniaksi. Tiedetään, että verhot olivat  hienoa silkkidamastia, joiden reunoissa oli fransuja.  Samaa silkkidamastia olivat myös kaikkien huoneiden huonekalut. Lattioita peittivät kallisarvoiset matot, seiniä koristivat taulut ja katossa riippui kynttiläkruunuja. Katseenvangitsijana lienee silti ollut keisaria varten makuuhuoneeseen rakennettu mahonkinen sänky. Se oli rakennettu laivan muotoon. Sänkyyn noustiin siroja rappusia pitkin. Rappuset oli tietysti topattu ja päällystetty turkkilaisella matolla! Sängyn yllä laskostuivat drapeeratut, runsasaasti heltutetut silkkiverhot ikään kuin laivan purjeina.

Mutta kovin vaisulta näytti keisari silti. Itse asiassa keisarin  vierailun tarkoituksena oli ollut nähdä Suomenmaa sellaisena kuin se on. Hän oli toivonut, ettei  häntä varten tehtäisi erikoisvalmisteluja. Keisari oli kulkenut Kokkolaan karujen seutujen kautta, jossa yleisvaikutelma oli ollut sangen köyhä ja vaatimaton. Ennen Kokkolaa keisari oli saanut vastaanottaa lähinnä harmaaseen sarkaan pukeutuneiden, köyhien alamaisten pyyntöjä ja valituksia.

"Peltojen aidat maantien varrella, missä keisari matkusti, olivat täynnä puhtaasti puettua kansaa, samoin kestikievareitten kartanot.  Talokkaiden tyttäret, luottaen keisarin kaikkialla kuuluisaksi tulleeseen laupeuteen, olivat useasti niin rohkeita, että kestikievareitten kartanoilla menivät käsin koettelemaan kuinka hienoa verkaa keisarin vaatteet olivat. Keisari sai useasti kuulla tyttöin imarrellen sanovan toisillensa: "Voi kuinka lempeä hän on - ja kaunis kun Herran enkeli!" - Tyttöin viaton uteliaisuus huvitti keisaria, eikä kukaan saanut häiritä heidän ja kansan yleisesti vapaasti liikkumista keisarin läheisyydessä. Keisari käski tulkin sanoa tyttärille: "Ne tytöt ovat minun (keisarin)  mieluiset, joilla on siistit omatekoset vaatteet. " - Samoin kun "minulle on mieliksi kun kansa on ujostelematon (Kuvaus keisarin matkasta Limingassa)."

Kaikki alkoi olla valmista, jotta keisari voisi astua runsaaseen päivällispöytään. Korkea-arvoiset vieraat olivat  tuskin ennättäneet istuutua sisään Roosin taloon, kun keisari jo ilmoitti haluavansa pikimmiten jatkaa matkaansa. Talon isäntäväki tietysti esteli ja kertoi tulossa olevasta päivällisestä ja jaloimpien viinien tarjoilusta.  Vaan keisari oli  taipumaton. Pian hänen hevosiaan oltiin jo valjastamassa.  Tällöin  keisari ilmoitti sallivansa tarjottavan kupillisen kahvia.

Tästähän paniikki kehkeytyi. Ei ollut kahvia tarjottavaksi, sillä kahvi oli suunniteltu keitettävän vasta päivällisen jälkeen. Hädissään Sophia-rouva kiiruhti  lähellä  olleeseen kauppias Krögerin  taloon, jossa onnekkaasti sattuikin olemaan pannullinen kahvia valmiina.  

Niin sai keisari  tahdikkaasti kahvinsa ja  antoipa  hän vielä  talon emännälle Sophia Roosille läksiäislahjaksi briljantein koristellun kaulakorun lausuen lämpimät kiitoksensa ja tyytyväisyytensä. Hartaasti  valmisteltu keisarivierailu kesti lopulta  kaikkinensa  45 minuuttia!

Kokkolasta keisarin matka jatkui Vaasaan, sieltä Kristiinankaupunkiin jättäen sen jälkeen pohjanmaan ikuisesti taakseen.

LÄHTEET:
Annikki Wiirilinna. Roosien aika Kokkolassa 1700-1800 lukujen vaihteessa. [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/roosien_aika_kokkolassa_1700-1800_lukujen_vaihteessa/] Luettu 5.7.2016.

Annikki Wiirilinna. Veneenrakennuksella  pitkät perinteet Keski-Pohjanmaalla. [http://www.porstuakirjastot.fi/files/original/8d36b2f93f04d19b41f34442e502b682.pdf] Luettu 5.7.2016.

Arkistolaitos. Tsaari Torniossa. [http://arkisto.fi/uploads/Arkistolaitos/Maakunta-arkistot/Oulu/Tornionjoki/2_4.html] Luettu 6.7.2016.

Kadonneen kulttuuriperinnön metsästäjät. Kun keisari kainuussa kävi. [http://kulttuuriperintoinventointi.blogspot.fi/2015/06/kun-keisari-kainuussa-kavi.html] Luettu 6.7.2016.

Kirjastovirma. Kuninkaantiestä keisarintieksi.[ http://www.kirjastovirma.fi/oilinginvarrelta/kuninkaantiesta_keisarintieksi] Luettu 6.7.2016.

Kokkolan kaupungin historia, osa 3. 1969, s. 445-446.

Kursivoidut tekstit suoria lainauksia: Auren, P.W. Keisari Alexander I:sen matka Pohjanmaalle 1819. Oulu 1894. [http://digi.kirjastot.fi/files/original/5ef86c5a27fdf70a652122aaf12fe7ed.pdf] Luettu 5.7.2016.