sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Lämmin juhannus...lähes kuumottava:)

 ...Vähän erilaiset puuhat mulla kuin monella muulla  juhannusyönä. Pykäsin 11-sivuisen esseen valmiiksi. Valmistui muuten ajassa 0.35...Mä oon tällanen, että kun johoinkin uppoudun, niin sitä ei sitten kukaan tuu keskeyttään. Minkä tutkijan maailma  minussa menettikään!

Toisaalta - maailman rauhallisin aika toteuttaa kirjoitustyötä, kun siippa nukkui herätäkseen 04.30 töihin ja nuorimmainen oli juhannusriennoissa. 

Mulla on enää yksi pakollinen kirjallinen työ, ennen kuin pääsen kunnon kesälaitumille. Aion väkisinkin puskea työn ensi viikolla valmiiksi. Silloin jäisi aikaa lomailuun ruhtinaallinen kuukausi, ennen kuin opinnot jatkuvat ja sitten pian taas työtkin. Uuteen työhöni sain muuten jo yli vuoden kestävän työsopparin! Jätän oman virkani vähän kaiholla, mutta toisaalta innokkain mielin. Vuoden aikana ennättää pyörittää ajatuksiaan sitten tarkemmin...

Kun sain kirjoitustyön valmiiksi, pistin kuulokkeet korville ja Youtubesta upean juhannusmusan korkeelta ja kovaa päälle. Introvertin elämää parhaimmillaan. Siinä pyörähti niin Leevi, Hector kuin Markku Arokin, puhumattakaan isosta D:stä, Tapani Kansasta, Jean S:stä, Vesalasta  tai ihan vaan  Kesäillan valssista...

Onneksi ei ole koko Jussi mennyt täysin erakoituen. Perjantaina naapurit istuivat iltaa altaan äärellä. Meillä oli pojanpoika yötä. Käkkäräpää  oli niin onnellinen, kun sai kaverikseen naapurin 9-vuotiaan. Juosta kirmasi altaan ympärillä vesipyssyllä ampuen. Ihana kiireettömyys ja lapsenmielisyys! 

Naapurissa oli parina iltana nuorisolla bileet. Kovasti oli väkeä ja kivaa tuntui olevan. Viime yönä, kun siippa aamuviideltä lähti töihin, hänet yllätti pihallamme siipan kuvauksen  mukaan `upea, bikineissä vilahtanut nuori nainen`, joka oli huikannut hänelle iloisesti "Kom och sima" (Tuu uimaan!) Sinne oli neitonen hypännyt MEIDÄN altaaseen...ja liuta muita uimareita  hetken päästä perässä. Kysyin siipalta, että mitäs vastasit. Kertoi, että meni niin hämilleen, ettei muuta kuin naureskellen hyppäsi autoonsa. Totesi kyllä, että työkaverit oli tuumanneet, että he ei kyllä ois töihin lähteneet, kun tuollainen tarjous olisi kohdalle osunut...

Niinpä. Ennen kirmattiin jussina  ruispellossa, nykyään meidän altaassa.:))) No eipå siinä mitään, fiksusti käyttäytyivät ja oma nuorimmaisenikin kaiketi oli remmissä mukana. Tosin sanoi, ettei jaksanut uimaan...

perjantai 25. kesäkuuta 2021

Mittumaarina...



Kesä yllättää,
aukaisemme verhot,
raotamme oven.

Kesä tulee pienin askelin,
painaa lämpimät sormet
silmiemme päälle
ja kuiskaa:

"Arvaa, kuka?"


Otamme kesää kaulasta:
Sinä tulit, toit tuliaisiksi valon,
levitit porraspäähän vihreän maton,
ripotit voikukkalyhdyt
ja avasit tuomen kukkatertut,
viritit ilmoille
pääskyjen laulun.

-Eeva Kontiokari-



sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

Kokkola-brändiä katukuvassa

Lauantai-iltana lähdin ajelemaan kohti Kokkolan keskustaa. Tarkoituksena oli kuvata uutta blogijuttua varten paria rakennusta. Vaan niin kuin aika usein minulle käy, niin kävi taas kerran!:) Näin jotain uutta kaupunkikuvassa ja kuvausaihe muuttui lennosta. 

Huristelin autoineni Tehtaankatua - seuraavan kulman takana olisi ollut se aiottu kohde. Mutta pysäytinpäs auton sitten tähän. 

Suntin rantaan, HalpaHallin rakennusten viereen näkyi pystytetyn tällainen mainos. Oivalsin, että näitähän täytyy olla muitakin ja eikun epätoivoiselle kävelykierrokselle ympäri kaupunkikeskustaa. Tämä tällainen etsiminen ja löytäminen on muuten tämän bloggailun suola. Minuun iskee pakkomielle selvittää, etsiä ja löytää jotain...Lienen ainut - pystyttäjiä lukuun ottamatta, - joka on kiertänyt kaikki nämä merkit läpi, hehheh!

Kokkola-brändi tuli varmaankin aika tunnetuksi  viime vuoden puolella. Nyt Kokkola-brändi on valjastettu uuteen tulemiseen ja siihen on panostettu  muun muassa kuvin ja videoin.  

Kaupungin verkkosivuilla kerrotaan, että viestinnällä ja kaupunkimarkkinoinnilla edistetään viihtyvyyttä ja vahvistetaan Kokkolan veto- ja pitovoimaa. Hyvin onnistunut viestintä parantaa palvelujen laatua ja toiminnan tehokkuutta. 


"KokkolaKarleby - Meren karaisema kaupunki. "


Osassa näissä mainoksia oli mainostaulun molemmin puolin, osassa ainoastaan toisella puolella. 

"KokkolaKarleby- Siinä me ollaan maan ja taivaan välissä. "



Parkkeerattua autoni lähdin kiertelemään muutamia kortteleita. Vaikka on nähnyt nämä mainostaulut aiemminkin, oli todella vaikea muistaa, missä niitä on. Näköjään tauluissa muutama painokuva toistui, Kaikista en siksi ottanut kuvaa. Ehkä jossain on vielä merkki, jota en kierroksellani löytänyt, tai sitten ei. 

Kävelin pitkin Suntin vartta oikaistakseni reittiä, sillä muistin, että Pitkänsillankadulla torin kupeessa on jossain tällainen mainostaulu.  

Sieltäpä se sitten löytyikin!

KokkolaKarleby - Meillä on laajempi horisontti. "


Osaa mainoksista oli hieman työläs  löytää - etenkin kun taulun toisella puolella saattoi olla jokin aivan eri mainos - ilmeisestikin maksettuja ja siksi jätetty paikoilleen...Roskarukan portaatkin näkyi päässeen brändiin. 
"KokkolaKarleby - vahvassa myötätuulessa mennään. "


Isokadun kulmauksesta löytyi läheltä Kokkolinnaa taasen  tällainen  merellinen kuva. 

"KokkolaKarleby - meren karaisema kaupunki. "


Saman katuosuuden  kävelykadun kohdalla komeili jalkapallonuorison kuva, sama logo, joka komeili jo jossain aikaisemminkin. 

"Kokkolakarleby - Siinä me ollaan maan ja taivaan välissä. "
 

Urheilutalon parkkipaikan kupeessa komeili yksi merkeistä. Sateen jälkeen uhkui mainoksen vieressä hurmaavaa kesätuoksua  upea, lilakukkainen syreenipensas. Tämä mainos sopiikin juuri urheilutalon lähelle, tietysti...

"KokkolaKarleby - Vahvassa myötätuulessa mennään. "


Muisti on jännä - kun olin jo lähdössä kotia kohti, pulpahti jostain syövereistä selkeä muistikuva Vesiveijarin lähellä olevasta samanlaisesta mainoskyltistä. Siispä vielä sinne. 

Muistini ei  pettänyt. Tämä mainos vain ehkä oli hieman katseilta piilossa, koska se oli vain toisella puolella kylttiä ruusupuskan kätkössä...

"KokkolaKarleby - Eikä tarvitse lähteä merta edemmäs. "


Googlailemalla löytyi muuten Youtubesta useampi Kokkolakarleby- mainosvideo, joissa näkyi näitä samoja tyyppejä kuvattuina kuin näissä kadunvarsimainoksissakin! Tätä klikkaamalla pääset pisimpään, suomenkieliseen mainosvideoon!

Kokkola, kotikaupunkimme, on brändityöryhmän tekstin mukaan merestä noussut kuninkaan perustama kaupunki. Kaupunkina Kokkola on kuin  kätketty helmi. Kaupungin tunnus muodostuu vaakunastamme johdetuista kruununhelmet-merkistä ja tekstiosasta. Tärkein Kokkolan brändiin vaikuttava tekijä ovat kokkolalaiset itse!


LÄHTEET: Kokkolan brändi. [https://kokkolabrandi.fi/] Luettu 20.6.2021. 

Kokkolan kaupunki. markkinointi ja viestintä. [https://www.kokkola.fi/kokkolan-kaupunki/markkinointi-ja-viestinta/] Luettu 20.6.2021. 

 

sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Nuottajärven rannassa

Siipan kanssa lähdettiin pienimuotoisiin metsätöihin. Urakan päätteeksi päätimme ajella uutta, pientä metsäautotietä Nuottajärven rantaan.  Aikaisemmin olen nähnyt tämän pienen suojärven  vain sen toiselta laidalta oman palstan läheisyydestä katsellen. Tälle puolen järveä pääsikin nyt todella vaivattomasti rantaan asti ilman rämeikkökompurointia. Kumpparini oli sen verran matalaa mallia tällä reissulla, että en lähtenyt rantaa isommin kiertelemään.

Minä kuljen tuttua polkuain,
suopursujen tuoksu niin huumaa, --
sydän, hiljaa hetkinen rinnassain!
Yö henkii kaihoa kuumaa.

Hämy vihreä verhoo hongikon, 
suosilmät niin vietellen läikkyy -- 
en tule, en tule, mun kiire on: 
mulle toiset silmät väikkyy.

Vie polkuni järven pohjukkaan 
liki nukkuvan kylän laidan, 
siellä harmaa veräjä raollaan 
on keskellä harmaan aidan.

Sen veräjän takana odottaa 
ilo, onni ja unhon huuma,
 sua odottaa, sua odottaa,
 sinä sydän rauhaton, kuuma!
-V.A. Koskenniemi.-

Alkukesä on luonnossa sitä parhainta aikaa. Vähäsen aikaa taaksepäin laulujoutsenpari pesi vastarannalla. Täältä puolen katsottuna näkyy nyt ainoastaan tummentuma etäisestä pesästä sillä kohdin ja joutsenista ei jälkeäkään. Ehkä munia haudottiin suojassa katseilta tai ehkä poikaset olivat jo kuoriutuneet ja  jättäneet pesän. ...Joutsenhan kyhää pesänsä juurikin  mudasta, turpeesta ja sammalista. Täällä metsäjärven luona pesä saa olla rauhassa.

Nuottajärvi on Ruotsalossa, yksi monista pienistä järvistä metsien keskellä. Karttakuvan perusteella järvi on pituudeltaan noin 130 metriä ja leveys 80 metriä. Pinta-alaa järvellä on 8200m2 eli vajaa hehtaari. Tosin ihan tarkkaa mittausta on vaikea tehdä, kun järven reunat ovat aika lailla kaislikkoiset. Päiväjärvelle on linnuntietä matkaa vajaa kilometri.

En tiedä, onko järvellä kalakantaa- ehkä on, sillä omalla metsäpalstallemme kulkiessa polun varrelta löytyi kalanpää! Olisiko jokin lintu kantanut sen sinne mättäälle mukanaan ensin herkuteltuaan paremmilla paloilla...

Nuottajärveä on kiva katsella. Kuvaushetkellä  ei näy yhtään eläintä, tuoksu sitä vastoin on kesäisen huumaava. Koska ranta ei ole ryteikköinen tältä puolelta järveä, on ihanaa katsella järven yli. Alkukesän vaaleanvihreät sävyt ovat taivaallisen kaunista katseltavaa!

Sääsket sulostuttavat olemassaolollaan ja huiskin kuvaussessioni lomassa puoleen jos toiseen. Metsätöistä käteen jääneet käsineet pidän visusti kämmenten suojana. Eipä pääse sääsket ihan joka paikkaan pistelemään. 


Aluskasvillisuus rannan tuntumassa on hyvin suoperäistä. Sammalia, karpaloa,puolukkaa, kihokkeja... tosi kaunista värimaailmaa joka tapauksessa...

Keski-Euroopassahan kihokki on todella suosittu lääke- ja kosmetiikkateollisuuden raaka-aine ja homeopaattisissa tuotteissa myös käytetty.  


Suon laidalla kiire häviää. Käännyn suuntaan jos toiseen ja harmittelen kotiin jätettyä järkkäriä. Rakastan näitä villakasveja - olisikohan tämä tupasvilla...

Tupasvillaa on aikoinaan käytetty tyynyjen täytteenä. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin painaa kesäyönä aitassa päänsä tupastyynylle...Voisikohan tätä kaupallistaa yöttömän yön tuotteeksi?

Tupasvilla kyllä yllättää suokasvina, sillä sitä voidaan käyttää myös öljyntorjunnassa ja siitä valmistettiin aikoinaan lämpimiä tekstiilejä villaan, silkkiin tai pellavaan sekoitettuna. Ehkä vaateteollisuus kokee käsityöläisten avustuksella vielä uuden tupasvillakautensa!

Metsäretkellä on mukana koiranpentumme, joka saa vielä 3-kuukautisen innolla olla irrallaan. Eipä se vielä kauas meistä karkaakaan. Koiran nimi on muuten Häijy. Hankimme sen Alahärmästä, hehheh. Se on suloinen coktail amerikankettukoiraa ja venäjänajokoiraa. Tarkoituksellisesti etsitty sekoitus siipan metsästysharrastukseen. 


Puusto järven reunamilla on vähäistä ja vaivaista. 




Päistään  järvi on hyvin ruohottunut. 

Suokukka, hurmaa minut. Kukka, jota jo taannoin Carl von Linne vertasi antiikin kreikan mytologian prinsessa Andromedaan, joka oli kuulu kauneudestaan. Tarun mukaan hänet kahlittiin rantakallioon uhrattavaksi merihirviölle. Sitten tarujen sankari, Perseus, lensi siivekkäällä Pegasos-hevosellaan neitoa pelastamaan. Niinpä kasvin tieteelinen nimi onkin Andromeda polifolia.

Suokukan punertava, siro kukka on mielestäni hyvin kaunis. Ihmettelen, miksi tämä kasvi on niin huonosti tunnettu. Tosin se on niin pieni kooltaan että kukkaa täytyy tarkastella läheltä, jotta se erottuu edukseen.

Netistä löydän myös tiedon, että kanervakasveihin kuuluvan suokukan lehtiä on pula-aikana käytetty oluen ja siman mausteena. Kiinnostavaa, sillä löydän myös tiedon, että kasvi sisältää andromedotoksiinia. Suokukka kasvaa juurikin avosoilla ja usein karpalon kaverina.



Suopursu on minulle rakas. Se kasvaa tyypillisesti soiden reunarämeillä. Muistan jo lapsuuden metsiköissä ihastuneeni siihen  - ja etenkin sen tuoksuun. Minulle nousee myös voimakas muisto edesmenneestä isästäni parin vuoden takaa, kun  taitoin metsästä suopursun kukan ja vein sen isäni sairaalavuoteen luo. Siinä me isän kanssa yhdessä nuuhkimme alkukesän kukkijaa...

Suopursun voimakas tuoksu tulee eteerisistä öljyistä. Karja ja nisäkkäät  jättää kasvin rauhaan juuri tuoksun vuoksi, kasvi saattaa herkälle ihmisellekin tuottaa päänsärkyä. Kuitenkin tätäkin kasvia on käytetty  oluen maustamiseen. Löydän myös tiedon, että kasvista  on tehty keitettä, jolla on pesuveden muodossa karkotettu hiiriä taloista ja  kotieläimistä syöpäläisiä. 

Jostain sielun syövereistä nousi mieleen tämä vanha, nostalginen tango suopursusta. se tuo lapsuuden lauantai-illat mieleen. Naapurin isäntä tapasi laulella tätä. 

Suopursu kukkii, rahkasammal aava rannaton
on täynnä tuoksua mi hurmaa huumaa
Sen jäykkä varsi ylpeästi kantaa kukinnon
maan puoleen taipumatta yhtään tuumaa
Tuo karu kasvumaa ei saata lannistaa
sen sielua niin ylpeää ja kuumaa

Suopursu rahkasammalesta nousee niin kuin puu
ei juurtuisi se kukkapenkin multaan
Sen varsi taittuu ennemmin kuin vaivoin kaareutuu
se tuhlaa ennemmin kuin jakaa tultaan
Ei karu kasvumaa nyt saata lannistaa
suon kukkaa, joka katsoo päivän kultaan

Suopursu kukkii siihen saakka kunnes raukeaa
sen kukka villi on ja pystypäinen
Se kukkii vaikka tietää ettei saavu poimijaa
ei löydä sitä toukomehiläinen
Ei karu kasvumaa voi sitä lannistaa
mi on niin ylpeä ja yksinäinen

Suopursu kukkii vaikka suvi loppuu lyhyeen
yöt pitenevät tuoden hallan turmaa
Jääriitteeseen kun kiertyy musta peili silmäkkeen
syysvihuri sen taittaa, riipii, surmaa
Vaan peljätä ei saa, se tuskaa, kuolemaa
mi tahtoo nähdä kukkimisen hurmaa.

-Matti Louhuvuori-


Metsäretken lopuksi rannasta hieman loitontuessani näppään metsätähdistä kuvan, 

Mieliin nousee nostalgisesti vielä Eeva Heilalan ihana runo kaikessa lyhykäisyydessään:

Siitä on jo kauan
kun minuun meni metsätähti
ja yhä se kukkii.

Niin totta!


LÄHTEET: 

Suokasvi kihokki viedään käsistä lääke- ja kosmetiikkateollisuuden  raaka-aineeksi - poimijoille 

 jopa tuhansien eurojen tili. Yle uutiset. [https://yle.fi/uutiset/3-10939005] Luettu 13.6.2021. 

Suokukka. Luontoportti. [https://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/suokukka] Luettu 13.6.2021. 

Suopursu. Luontoportti. [https://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/suopursu] Luettu 13.6.2021. 

Tupasvilla. Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Tupasvilla] Luettu 13.6.2021. 




sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Lomalle lompsis

Niin se alkoi virallisesti kesäloma! Jo toinen vuosi peräjälkeen, kun ei voitu järjestää  perinteistä kevätjuhlaa perheille. Juhlistimme päättäjäispäivää omassa luokassa etukäteen urakoitua videojuhlaa katsellen. Ja tietysti jaettiin todistukset ja stipenditkin. Mielestäni  hetki oli joka tapauksessa juhlava. 

Lasten suussa kesälomakin sai hauskan sävyn, kun eräs ekaluokkalainen poikaoppilaani viittasi hölmistyneenä ja totesi "Kesälomalla ei oo sitten yhtään välitunteja." Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi moista ikävää yksityiskohtaa. Lapset tietävät kaiken aina paremmin.:)

Omalla kohdallani tämän vuoden kesäloma kutistuu pesussa pitkästä hameesta minihameeksi. Kesäkuukausina on aikaa opinnoille toisella tavalla, kuin työn keskellä, joten ihan ok tämäkin. Ehkä siinä sivussa aurinko kuitenkin paistaa ja ennättää  piirtää jonkinlaiset rusketusraidat sandaalijaloilleni. :)

Kotona nuorimmaiseni  otti ja yllätti. Valmistui  ensimmäiseen ammattiinsa parisen viikkoa etuajassa. Posti toi paperit jo toukokuun puolessa välissä kotiin. Tiesin kyllä, että opinnot oli melkolailla valmiit, etänähän poika viimeisen vuoden lähes kokonaan teki, mutta opettajansa viesti toi ennennäkemättömän loppukirin ja motivaation. "Jos ennätät tehdä 4 päivän aikana  kaiken valmiiksi, pystyisit hakemaan todistusvalinnalla jatko-opintoihisi. " Vähäsen nauratti, kun yötä myöten kuului näppäinten naputusta huoneestaan. Deadline oli 18.5. ja viimeinen  nivaska tehtäviä lähti koululle aamuyöstä. :)

Vaivannäkö palkittiinkin ruhtinallisesti, kun pojan sähköpostiin kilahti  maili jo muutaman päivän päästä:


Itsevarmasti poika viisasteli äidilleen, että kyllähän mä tän tiesin. :) Samalla viikolla tuli myös konservatorion päättötodistus. Aika hyvä setti todistuksia samaan syssyyn, vaikka jälkimmäisen tutkinnon pakersikin  aika lailla ei-motivoituneena valmiiksi. Kotona käytiin edeltävästi pitkähkö keskustelu itsesäätelytaidosta ja tehtävien valmiiksi saattamisen merkityksestä.... Nyt on aika riemuisa tunnelma sitten!

Pojanpojan kanssa ajelimme viikolla venettämme tarkistamaan. 2,5-vuotias äkkäsi ennen minua tienposkesta kauriin. Takapenkiltä kuului "OOOOO!" Pysäytin auton ja  seurailimme tovin kauriin elämää. Poika jatkoi :"Tosi nätti bambi, ei hirvi se oo. "  Harmi kun ei ollut järkkäriä mukana, olisi ollut aikaa kuvailla paremminkin... 

Näytin kuvaa päättäjäispäivänä oppilailleni ja kerroin, että kauris on jo siirtynyt kesälaitumille, ja pian mekin...


Viimeinen kouluviikko oli muuten  ihana. Kouluni on meren rannalla. Oppilaiden kanssa vietimme pari lämmintä  päivää rantaleikeissä. En tiedä  oikeastaan mitään mahtavampaa...





Oppilaiden rantatöitä kierrellessäni jäi mieleeni pyörimään  ajatus siitä, kuinka me jokainen jätämme jonkinlaisen jäljen  itsestämme...

Kesälomalle siirtyminen oli  tänä vuonna ehkä vielä tavanomaista haikeampaa, sillä työnkuvani muuttuu omassa koulussani näin ympäripyöreästi sanottuna erityisempään suuntaan...

Taitaa muuten tulla aika upea mustikkakesä!:)