Renlundin upealla taidepihalla

Tänään kuljeskelin ja ihastelin uudenkarhealla Renlundin taidepihalla osoitteessa Kansakoulunkatu 6, jossa oli avajaiset 10.5.2025. Renlundin rakennus, joka on pihapiirissä, vaikkei näykään kuvissani, on alkujaan vanha ruotsinkielinen alakoulu, joka on rakennettu vuosina 1926-1928. Nykyään koulu toimii lasten ja nuorten kuvataidekouluna sekä baletinopetuspisteenä.

Tämä upouusi Mäntykankaan kaupunginosaan rakennettu lasten ja nuorten taidepuisto on melkoinen elämys ja rauhan tyyssija. Ei mikään kieputtimia täynnä oleva pihapiiri, vaan kaikkea muuta. Suunnittelussa huomioitiin entisen koulurakennuksen historia kouluna, sotasairaalana ja taidekouluna sekä koko Mäntykankaan kaupunginosan historiallinen puutarhakaupunginosan tyyli. Ja mikä parasta, lapsia ja alueen naapurustoa sekä kulttuuritoimijoita ja kuvataidekoulua on osallistettu sen suunnitteluun. Nimenomaan lapsilta nousi upeita ideoita esimerkiksi labyrinteista. Lapset myös erityisesti halusivat pihalle hiljentymismahdollisuuksia ja retkieväspaikkoja, mikä on mielestäni ihailtavaa. Toivottavasti uusi sukupolvi panostaa itseensä ja ympäristön hyvinvointiin sekä itsesäätelyyn täällä rauhoittavassa ja paljon mahdollistavassa tilassa.

Tämä taidepiha on suunniteltu ja toteutettu Brita Maria Renlundin muistosäätiön myöntämällä avustuksella vuosina 2022-2025. Säätiöltä lohkesi 550000 euron rahoitus. Kokonaiskustannukset ylittyivät ennakkoon arvioiduista ja kokonaisuus maksoi lopulta 800000 euroa. Kokkolan kaupunki sitoutui tekemään liikennejärjestelyt, valaistuksen, aidat ja runkopuuistutukset; tammia, vaahteroita, pilvikirsikoita.... Alue kuuluu Kokkolan kansalliseen kaupunkipuistoon. Taidepihan on suunnitellut vihersuunnittelija Nina Mamia Kokkolan kaupungilta. Taidepiha on maksutta avoinna päivittäin klo 7.00-22.00. Siellä ei suvaita koiria eikä tupakointia.

Pihapiiri mahdollistaa oikeastaan minkä vain taiteenlajin tekemisen alueella. Sen yksi vahvuus on sen alituinen muuntuvuus. Alueelle on istutettu runsaasti puita, pensaita ja kukkia, jotka kasvavat ja muuntuvat. Talvella, kun kasvit eivät ole isossa osassa, on puistossa vahvuutena sen valomaailma. Esimerkiksi katsomossa on pysyvä valaistus.

Huomion kiinnittää heti alkuun kulmassa oleva ihanan värikäs vaaleanpunainen ja tummansininen rakennelma. Se on Inside-out, jossa on sanataidekoululaisten kirjoittamia runoja, joiden aiheina ovat esimerkiksi pullat ja hait.

Piha on tarkoitettu kaikkien vapaaseen käyttöön silloin, kun se ei ole varattu tapahtumakäyttöön. Se on kuin yhteisöllinen olohuone. Kun kävin aistimassa aluetta, pihapiirissä oleili kolme nuorta naista. Yksi luki kirjaa omassa sopessaan, toinen levitteli muistiinpanojaan näyttämöpenkeille ja kolmas joogasi itsekseen. Sitten paikalle porhalsi pikkulapsiperhe, jotka leikkivät hiekkalaatikolla. Vanhempansa taluttivat pienimpiä puukorokkeiden päällä. Minä vain istuin ja ihmettelin. Etäämpää kaupungilta kuului jalkapallo-ottelun selostus ja jostain vielä kauempaa musiikkia sekä uinuvan kaupungin kesä-ääniä. Kiireettömyys ja levollisuus, jos pitäisi kahteen sanaan reissuni typistää.

Mindfulness-labyrintti, lava, jossa on katsomo keinonurmineen ja joka soveltuu myös tanssiesityksiin tai vaikkapa elokuvanäytöksiin erilaisia työpisteitä ja tiloja, hiekka-alue, nuotiopaikka, johon saa tuoda mukanaan omat polttopuut, kunhan huomioi metsäpalovaroitukset, Kokkolan sanataidekoululaiset ovat tehneet alueelle qr-koodien taakse tarinoita...monenmoista on!

Taustalla näkyy muhkea naisveistos. Se on Tom Tiaisen ja Kaija Kontulaisen "Makaava"-veistos, joka on toteutettu niksibetonista eli sementistä, johon on lisätty koneellisesti poistotekstiileistä jauhettua keinokuitutilkkua! Harmillisesti siitä tarkemmin ottamani otos valottui auringon syleilyssä liiaksi.

Osa taideteoksista on pysyviä, osa vaihtuvia. Pihassa on huomioitu kestävä kehitys ja ekologisuus. Osa alueesta on jätetty pölyttäjille niityksi. Ekologisuus on myös osa pedagogiikkaa alueella.

Pihapiiri mahdollistaa oikeastaan minkä vain taiteenlajin tekemisen alueella. Sen yksi vahvuus on sen alituinen muuntuvuus. Alueelle on istutettu runsaasti puita, pensaita ja kukkia, jotka kasvavat ja muuntuvat. Talvella, kun kasvit eivät ole isossa osassa, on puistossa vahvuutena sen valomaailma. Esimerkiksi katsomossa on pysyvä valaistus.

Näin alkukesästä kukki vielä kevätkukat. Mustat tulppaanit olivat upeita!

Keskellä aluetta on pergola, jossa on iso ja pitkä betoninen pöytä penkkeineen. Se on tarkoitettu työskentelypöydäksi; vaikkapa puutöihin, sanataiteelle, keramiikkaan.... Istuskelin siinä pidemmän aikaa. Siitä näki hyvin joka suuntaan. Vasta kotona minulle selvisi, että se on pöytä, jossa keskellä virtaa vesielementti. Se ei ilmeisestikään ollut käynnissä ´paikalla ollessani. Veden äänen on tarkoitus rauhoittaa. Mietin jo, kuinka nastaa olisi tuoda omat oppilaat tuohon pöydän ääreen retkelle ja napostelemaan veden solistessa eväitä.

Osa taideteoksista on pysyviä, osa vaihtuvia. Pihassa on huomioitu kestävä kehitys ja ekologisuus. Osa alueesta on jätetty pölyttäjille niityksi. Ekologisuus on myös osa pedagogiikkaa alueella.

Puistossa on vuokrattavia kasvilaatikoita. Ilmeisesti niitä vuokrataan vuodeksi kerrallaan. Nyt näytti nousevan niistä ainakin perunaa, raparperiä, sipulia...Myös kastelupisteeet ynnä muut hienoudet näytti huomioidun hienosti.

Pihassa on myös kauniita opasteita, joista voi lukea vaikka jalkapohjan pisteistä avojaloin kävellessä tai saada ohjeita mindfulnesiin ja syvähengittämiseen.  Puistoon on rakennettu erilaisia labyrinttejä, joita on toteutettu kiveyksin ja kasvein. 

Piha on jaettu useaan hyvinkin erilaiseen lohkoon. Jokainen lohko on omanlaisensa ja täynnä yllätyksellisyyttä. Pidin oikein, oikein kovasti tästä amfiteatterimaisesti rakennetusta katsomosta, jossa oli puolipyöreässä muodostelmassa leveät istuinpenkit ja lattiatasossa keinonurmi. Taaimman rivin istuinten selkänojat oli täytetty upeaakin upeammilla kuvataidekoulun lasten keramiikkakasvoja "Yhdessä. ". Todella onnistunut asettelu niillä! Kasvoja on luvassa lisää myöhemmin.  Katsomossa voisi vaikka makoilla joogamatoilla jalkatiloilla, ihanan tilava alue!

"Minä olen kuviopuu.

Minun lehdissä kasvaa

erilaisia kuvioita.

En pidä melusta.

Minä rakastan

kuitenkin lintujen laulua. "

"Joka taikakaupungissa oli

timanttipuu. Sen oikea nimi oli

kissankellopuu. Mutta taikakansan

oliot käyttävät nimeä timanttipuu. "

Pidin myös paljon muutamista tuoleista, joita alueella oli. Ne oli pultattu kiinni maahan, mutta tuolit mahdollistivat suunnanvaihdon. Kaltaiselleni levottomalle sielulle aivan täydellinen - tuollaiset haluaisin kotiterassillekin! Samaisia tuoleja oli myös grillialueen ympärillä.

Alue sijaitsee idyllisellä Mäntykankaan alueella, jossa on kaunis puutalorakennuskanta ja upeita puutarhoja. Silti itse ydinkeskustaan on vain kävelymatka.

Kaunis, kauniimpi, kaunein. Tätä voisin suositella kelle tahansa kulkijalle, joka suuntaa reittinsä kohti Kokkolaa. Ja onpa vielä ilmainen ihastelun kohde!

LÄHTEET: 

Kokkolaan avattiin 800 000 euron taidepiha, ja tältä se näyttää. Yle.fi. [https://yle.fi/a/74-20157358] Luettu 15.6.2025.

 
Kokkolaan rakennetaan maailmankin mittakaavassa lapsille poikkeuksellinen taidepuisto, jossa viihtyvät kaikenikäiset. Yle.fi, [https://yle.fi/a/74-20019214] Luettu 15.6.2025.

Renlundin Taidepihan työt käynnistyivät – "Riemukas tunnelma, olen odottanut todella paljon tätä!” [https://www.keskipohjanmaa.fi/artikkeli/renlundin-taidepihan-tyot-kaynnistyivat-riemukas-tunnelma-olen-odottanut-todella-paljon-tata] Luettu 15.6.2025.

Taidetalo Renlundin taidepiha. Kokkola.fi.[https://www.kokkola.fi/asuminen-ja-ymparisto/puistot-ja-luonto/puistot/tutustu-kokkolan-puistoihin/taidetalo-renlundin-piha/] Luettu 15.6.2025.

Suntin kartanon omistajia ja rakennuskantaa

Kokkolan kaupunki perustettiin alkujaan Ristirannan kylän maille. Ristirannan kylä mainitaan ensimmäisen kerran Kaarlelan talvikäräjien yhteydessä vuonna 1543. Ristirannan kylään kuului kaupungin perustamisvuonna kaksitoista taloa. Suurin seudun taloista oli Suntin kartano, muilta tunnetuilta nimiltään  Sundgården eli Sundshemmanet. talo tunnettiin koko 1600-luvun ajan pormestarien asuinpaikkana. Muita  kylän nimeltä tiedettyjä taloja olivat Tyllnäs, Längnäs ja Backala. 

Yllä: Osuuspankin nykyinen kiinteistö, jonka paikalla Sundhin kartano  alkujaan sijaitsi. 

Vuonna 1608, jolloin toimitettiin manttaalijako käsitti kolme Ristirannan tilaa kokonaisen manttaalin ja  Sundin sekä Sursillin talot peräti 1 1/4 manttaalia. Näihin kahteen isoimpaan tilaan lienee liitetty  useampia autiotiloja vähän ennen kaupungin perustamista. Onkin ilmeistä, että arvostetussa asemassa olleet talojen omistajat, kuten nimismiehet tai papit, mieluusti hankkivat haltuunsa maita, jotka sijaitsivat keskeisillä paikoilla ja olivat jääneet rappiotiloiksi. 

Missä Suntin kartano sijaitsi tarkalleen? Suntin kartanon päärakennus  (Boehmin talo) sijaitsi  harjanteella merenlahden rannalla, kaupungin ensimmäisenkorttelin ensimmäisellä tontilla (Kortteli I, talo n:o  I) , joka nykysilmillä katsoen oli  kaupunkikeskustassa  Osuuspankin  tontin eteläosassa ja kauppakeskus Chydenian paikoilla. Tiedättehän - kansan suussa kai edelleen nimellä KPO:n mäki. Muistoksi kaupunginsalmen rantamailla sijainneesta Sundhin talosta on jäänyt  nimitys Sundhaga eli Salmenhaka. Sen tarkempi sijainti oli etelätullin ja  Salmen  sillan välillä torilta etelään ja Sundåker-nimiset pellot taas Purokarin länsipuolella. 

Suntin kartano oli arvostettu asumus, jopa maaherra kaupunkiin saapuessaan 1600-luvulla majoittui aina Suntin kartanoon. Maaherran tiedetään liikkuneen yleensä talvisin heti uudenvuoden jälkeen. Kovilla pakkaskeleillä myös  maistraatin ja porvariston kokouksia pidettiin Suntin kartanossa, koska raatihuone oli liian kylmä paikka kokoontua.  Niihin aikoihin, kun Kokkolan kaupunki 1600-luvulla perustettiin, rakennusta hallitsi Wittingin suku - mitä ilmeisemmin samaa sukua, joka edelleen asustelee seudulla. Kokkolan toinen pormestari, Knut Hendersson  Witting, joka hoiti pormestarin vakanssia vuosina 1625-1626, oli syntynytkin Suntin tilalla. Vuonna 1629 laaditussa "oikeassa ja todenmukaisessa karjaluettelossa Kokkolan kaupungista" mainitaan "Hustru Elisabeth i Sundhe" heti seuraavana pormestarin nimen jälkeen. 

Leskinainen Elisabeth Sundhella on luetteloiden mukaan ollut selkeästi  enemmän omaisuutta kuin kellään toisella. Maata hän omisti viisi tynnyrinalaa. Yleensä sitä omistettiin ainoastaan puoli tai yksi tynnyrinalaa. Yleensä lehmiä omistettiin yksi tai korkeintaan kaksi, mutta leskirouva Elisabethillä niitä oli peräti kahdeksan. Lisäksi hänellä mainitaan olleen  härkäpari, kolme hevosta ja tusinan verran lampaita. 

Myöhemmin Sundhin kartanon omisti  lainsuomentajan poika Gabriel Ljungonpoika, kaupungin viides pormestari (1639-1651), joka oli aviossa pormestari  Knut Wittingin Elsa-tyttären kanssa. Gabriel oli syntynyt Suntin kartanossa. Myös Knut Wittting oli syntynyt Suntin tilalla. Hän myös kuoli siellä. 

Yllä: kuvakopio Gabriel Ljungonsonin nimikirjoituksesta  ja leimasta.Kuvakaappaus Kokkolan historia 1-2 kirjasta. 

Gabriel Ljungonpojan kuoltua 1652 syntyi hänen jäämistöstään pitkällisiä riitoja. Kaikki omaisuus oli takavarikoitu, koska Gabriel oli aikoinaan taannut vouti Pietari Lambertinpojan puolesta. Gabrielista olen kirjoittanut jo aiemminkin. 

Sitten talo periytyi Gabrielin pojalle, Kustaa Gabrielinpojalle., joka oli ammatiltaan lainlukija. Kustaa Gabrielinpojan vaimo, Katariina Brynielintytär jäi myöhemmin leskeksi ja  avioitui vouti (1682-1698) Jaakko Sundellin kanssa. 

Sundell joutui kartanon haltijan asemassa vilkkaaseen, mutta ei aina niin ystävälliseen kosketukseen kaupungin porvariston kanssa. Porvarit huomasivat pian 1700-luvun vaihteessa, että Sundellin raha-asiat olivat huonolla tolalla ja takaajat huolestuivat tilanteesta sanoen irti takuusitoumuksensa. Tilityksen viivästymisestä käytiin oikeuttakin vuonna 1709.  Lopulta Sundelin   oli pakotettu myymän  Sundhin kartanon  raatimies (1708-1711)  Christoffer Wijkarille. 

Myös Wijkarin tiedetään harjoittaneen laitonta kauppaa, kuten muutkin voudit, mutta hän rakensi ja möi myös laivoja porvariston harmiksi. Wijkar oli myös kolme kertaa salavuoteudesta syytettynä ja ehti kaksi kertaa naimisiinkin. Myöhemmin 1700-luvulla tilan ovat omistaneet vuorollaan  Erasmus Björkman, Carl Chore, raatimies, suurkauppias ja laivanvarustaja Daniel Ahla, varatuomari- kauppias Martin Polviander sekä 1700-luvun lopulla Johan ja Henrik Lund.

1800-luvun alkukymmeninä kartanon osti Axel Böckelman, joka rakennutti viimeisen kartanon rakennukseen, niin  kutsutun Boehmin talon. Itselläni on siitä hyvin hatara ja heppoinen muistikuva, mutta se lienee ollut turkoosinvärinen, isohko rakennus Isokadun- Tehtaankadun kulmassa. Tuo talo on rakennettu 1829 ja sen ensimmäinen omistaja oli  kauppias Axel Böckelman. Kymmenenn vuotta myöhemmin talo siirtyi kauppias, raatimies  Alexander Boehmin haltuun lapsenlapsen naimakaupan myötä. 

Yllä: Böhmin  talo sisäpihan suunnasta. Kuvakaappaus ETT:n valokuvanäyttelystä Kallentorilta. 

Kiinnostavaa kyllä,  tämä kiinteistö toimi myös tyttökouluna. Rouva Boehmin sisar, Olivia Kynzell, määrättiin koulun ensimmäiseksi johtajattareksi alkujaan Vaasaan ja sieltä hän aika pian siirtyi Kokkolaan perustaen ruotsinkielisen  tyttökoulun tännekin. Koulun nimi oli "fruntimmerskola. " Koulu toimi Boehmin talossa vuosien 1859-1885 aikana.Talon sisäpihalla oli  myös aidattu maustepiha!  Boehmin talo purettiin 1980 uuden Osuuspankin rakennuksen tieltä. 

Tänään lähdin kävelylle KPO:n mäkeen. Värikuvat tämän kertaisessa päivityksessä tulevat sieltä. Kulkiessani mietin, että tuskin kukaan kadulla vastaan tulleista olisi osannut sijoittaa paikalle kartanoa. Sundhin kartanoa. Mietin, kuinka kapea-alaisesti me näemmekään seudun. Se on meille tosi nyt ja jotenkin naivisti sitä ajattelee, että lähes tuollainenhan paikka kävelykatuineen se  on ollut iät ja ajat. Vaan vähänpä sitä tietää!

LÄHTEET: Boehmin talon historiaa ja kaupungin menneisyyttä. Annikki Wiirilinna. Keskipohjanmaa-lehti 22.02.1978. [https://www.porstuakirjastot.fi/files/original/d6b8cae867abc636cb66f15d26640e2f.pdf] Luettu 17.01.2025. 

Kaarlelan pitäjän historia I. Turku 1969. 

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. Vaasa 1984. 

Porvareita ja porvarissukuja Kokkolassa 1600-1700 luvuilla. Wiirilinna, Annikki. Keskipohjanmaa-lehti 21.1.1970.[https://digi.kirjastot.fi/exhibits/show/annikki-wiirilinnan-artikkelit/porvareita-ja-porvarissukuja-k] Luettu 17.01.2025.

Rakentajan Hamletin-kysymys: Purkaako kokonaan pois vai yrittää säilyttää? Wiirilinna, Annikki. Keskipohjanmaa-lehti 31.10.1980.[https://digi.kirjastot.fi/exhibits/show/annikki-wiirilinnan-artikkelit/porvareita-ja-porvarissukuja-k] Luettu 17.01.2025.

 [https://www.porstuakirjastot.fi/files/original/e5543ccab935cb9f0bac54189238df0c.pdf] Luettu 17.01.2025.

Postimestarin hommia: posti se kulki ennenkin!

Kokkolan viides pormestari, lainlukija Gabriel Ljungonpoika (1600-1652) asui Kokkolassa, kaupungin eteläpään parhaalla tontilla. Hänellä oli sukujuuria tunnettuun Sursillien sukuun. Pormestari oli lainsuomentajan poika ja hän omisti myös kirjoja. Pormestarin viran ohessa hän toimi myös  kaupungin postimestarina. Yleensä kaupunkien postikonttoreita määrättiin hoitamaan joku kaupungin luku- ja kirjoitustaitoisista porvareista. Heillä oli myös etuutena, ettei heidän tarvinnut maksaa veroja. 

                                               Yllä: Gabriel Ljungonpojan sinetti. 

Gabriel oli naimisissa kaikkiaan kolme kertaa. Eräs vaimoista oli Knut Wittingin Elsa-niminen tytär. Tämän vuoksi myös Gabriel Ljungonpoika oli päässyt omistajaksi Suntin kartanoon, jota kaupungin perustamisen aikoihin hallitsi Wittingin suku.  Kartano tunnettiin myös nimillä Sundgården ja Sundshemmanet. Vanhoissa tonttikartoissa paikka oli nimetty:Kortteli I, talo n:o 1, "Sundgården", eli Suntin kartano. Tuon kartanon  päärakennus sijaitsi korttelin ensimmäisellä tontilla Ristirannankylässä, nykyisen kaupunkikeskustamme sydämessä, siis eteläosassa Osuuspankin nykyistä kiinteistöä.  Suntin kartanon jälkeen samaisella  paikalla oli myöhemmin Boehmin talo, jossa jonkin aikaa oli myös yksityinen tyttökoulu. 

                                 

Gabriel Ljungonpojan kaudesta pormestarina ja muissa tehtävissä ei ole saatavilla kovin paljoa tietoa. Gabriel oli koko Pohjanmaan  lainlukijana 1629-1632 sekä 1637-1641. 1634-1636 hän istui käräjiä vain Pohjois-Pohjanmaalla.  Wiirilinna mainitsee  artikkelissaan, että Gabriel oli kerran ajaa hurauttanut hevosellaan suoraan tulliaidan läpi kaupunkiin. Tulliporttejahan oli eri puolilla kaupunkiin saapuessa ja jokaisen oli kuljettava niiden läpi. Ilmeisestikin Gabriel näin yritti välttää  verojen maksamisen. Gabrielin tiedetään myös joutuneen palkkakysymyksissä koviin riitoihin muiden porvareiden kanssa. Gabriel Ljungonpoika oli pormestarina kaupungissamme vuosina 1639-1651. 

Vaikka posti olisi kulkenut periaatteessa lyhyintä reittiä Tukholmasta Pohjanmaalle merireittiä, se oli kuitenkin arvaamaton ja vaarallinen väylä. Meri oli usein oikukas, joten turvallisin reitti olikin sen vuoksi kuljettaa kevyt posti  ratsumiehen mukana maitse Pohjanlahden ympäri. 

Keskiajan lopulta lähtien talvitie kulki Pohjanlahden ympäri. Se oli myös kelirikon aikana ainoa reiti Suomen ja emämaan välillä. Kesäisin ratsupolku meni Varsinais-Suomesta Tornioon ja sieltä Ruotsin puolen rannikkoa pitkin aina Tukholmaan saakka. 

                             

                              

Matkoilla saattoi olla huonoja sääolosuhteita, kelirikkoja ja monenlaista hidastetta, joten posti lienee kulkenut vaihtelevalla aikataululla. Tiedetään, että ainakin yksi tuomiokirja lähetettiin Kokkolasta säännöllisen postin mukana 16.1.1675 ja se saapui Turkuun 2.2.1675. Ei mikään pikaposti, mutta matka- ja tieolosuhteet huomioiden ihan hyvä. 

Postin kuljettamisesta huolehtivat postitalonpojat ja postiruodut,  ei siis itse Gabriel Ljungonpoika. Postitalosta toiseen nopeus laskettiin olevan viisi kilometriä tunnissa.  Yhteen postiruotuun kuului 2-6 taloa. Maksu määräytyi matkan ja kirjeen painon mukaan. Virkakirjeistä maksua ei peritty. Jos postia kuljetettiin vaaralliseksi tiedetyn meriväylän kautta, lukittiin arvoposti tynnyreihin ja näin posti jäi mahdollisessa haaksirikossa kellumaan tynnyrissä meren pinnalle. 

Oli tullut tavaksi, että postinkantaja töräytteli torveaan saapuessaan kaupunkiin. Se oli merkkinä pormestarille, että hän tiesi sinetöidä luokseen saapuneet kirjeet pakettiin ja täältä eteenpäin kuljetettavaksi. 

                               

                               

Posti toi maailmalta mukanaan Kokkolaan myös valtakuntamme ensimmäisen lehden, nimieltään Post- och Inrikes Tidningar. Sen ensi numerot julkaistiin 1645. Tuosta lehdestä pystyi lukemaan esimerkiksi  ulkomaisia sotia ja hoveja koskevia uutisia. Aika työlästä on näköjään valtakunnansanomia ollut lukea. Tämän kuvissa olevan lehden, joka on julkaistu  4.2.1695, etusivulla kerrotaan uutisia Wienistä  päivältä 9.1.1695. Tämä, tässä numerossa 8-sivuinen ruotsalainen sanomalehti, tai pikemminkin lehdykkä, näyttää olevan aika tiivistä tekstiä. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka tavan kulkija on sitä osannut tai jaksanut lukea. Toisaalta tieto ulkomaalaista oli varmaan kiinnostavaa. Meillehän se on nykyään vähän liian vaivatonta. Nykyään samanniminen julkaisu löytyy internetsivustona.

                                  

LÄHTEET:

HISTORIALLISIA TUTKIMUKSIA LI.
Yrjö Blomstedt: Laamannin- ja kihlakunnantuomarinvirkojen läänittäminen ja hoito Suomessa 1500-ja 1600-luvuilla.
Julkaissut Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1958.
Suomen laamannit, kihlakunnantuomarit, alilaamannit ja lainlukijat 1523-1680. Elämäkerrallinen henkilöluettelo
Teoksesta kopioinut ja muotoillut 10.2.2002 Ossian Mesterton. [https://juhasinivaara.fi/sinetit1600/lainlukijat/lainlukijat.htm] Luettu 1.12.2024.

Immonen, Perttu. Suomen rahvaan historia. Kokkola, 1640-luku. Atena Kustannus Oy. 2017. 

Pohjanlahden rantatieGenius loci. Paikan henki.[https://geniusloci.chydenius.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=286&Itemid=419&lang=fi ] Luettu 1.12.2024. 

Jaakkola, Reetta. Postin jakeluhistoria. Opinnäytetyö Liiketalouden koulutus Tradenomi (AMK). 2021. [https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/495573/Jaakkola%20Reetta%20-%20POSTIN%20JAKELUHISTORIA.pdf?sequence=2&isAllowed=y] 

Posti. Stadin friidu. [http://stadinfriidu.blogspot.com/2015/01/posti.html] Luettu 1.12.2024. 

Postin puvut kautta aikojen. Postimuseo. [https://www.postimuseo.fi/nayttely/postin-puvut-kautta-aikojen/] Luettu 1.12.2024. 

 Posttidningar 1695-02-04. [https://tidningar.kb.se/9tm2jdqm16bkclh/part/1/page/1?q=h%C3%B6gsta] Luettu 18.11.2024. 

Wiirilinna, Annikki. Boehmin talon historiaa ja kaupungin menneisyyttä. Kokkola-lehti22.2.1978. [https://www.porstuakirjastot.fi/items/show/37261] Luettu 1.12.2024.

Wiirilinna, Annikki. Purkaako kokonaan pois vai yrittää säilyttää? Keskipohjanmaa-lwhti31.10.1980. [https://porstuakirjastot.fi/items/show/37276] Luettu 1.12.2024.