Postimestarin hommia: posti se kulki ennenkin!

Kokkolan viides pormestari, lainlukija Gabriel Ljungonpoika (1600-1652) asui Kokkolassa, kaupungin eteläpään parhaalla tontilla. Hänellä oli sukujuuria tunnettuun Sursillien sukuun. Pormestari oli lainsuomentajan poika ja hän omisti myös kirjoja. Pormestarin viran ohessa hän toimi myös  kaupungin postimestarina. Yleensä kaupunkien postikonttoreita määrättiin hoitamaan joku kaupungin luku- ja kirjoitustaitoisista porvareista. Heillä oli myös etuutena, ettei heidän tarvinnut maksaa veroja. 

                                               Yllä: Gabriel Ljungonpojan sinetti. 

Gabriel oli naimisissa kaikkiaan kolme kertaa. Eräs vaimoista oli Knut Wittingin Elsa-niminen tytär. Tämän vuoksi myös Gabriel Ljungonpoika oli päässyt omistajaksi Suntin kartanoon, jota kaupungin perustamisen aikoihin hallitsi Wittingin suku.  Kartano tunnettiin myös nimillä Sundgården ja Sundshemmanet. Vanhoissa tonttikartoissa paikka oli nimetty:Kortteli I, talo n:o 1, "Sundgården", eli Suntin kartano. Tuon kartanon  päärakennus sijaitsi korttelin ensimmäisellä tontilla Ristirannankylässä, nykyisen kaupunkikeskustamme sydämessä, siis eteläosassa Osuuspankin nykyistä kiinteistöä.  Suntin kartanon jälkeen samaisella  paikalla oli myöhemmin Boehmin talo, jossa jonkin aikaa oli myös yksityinen tyttökoulu. 

                                 

Gabriel Ljungonpojan kaudesta pormestarina ja muissa tehtävissä ei ole saatavilla kovin paljoa tietoa. Gabriel oli koko Pohjanmaan  lainlukijana 1629-1632 sekä 1637-1641. 1634-1636 hän istui käräjiä vain Pohjois-Pohjanmaalla.  Wiirilinna mainitsee  artikkelissaan, että Gabriel oli kerran ajaa hurauttanut hevosellaan suoraan tulliaidan läpi kaupunkiin. Tulliporttejahan oli eri puolilla kaupunkiin saapuessa ja jokaisen oli kuljettava niiden läpi. Ilmeisestikin Gabriel näin yritti välttää  verojen maksamisen. Gabrielin tiedetään myös joutuneen palkkakysymyksissä koviin riitoihin muiden porvareiden kanssa. Gabriel Ljungonpoika oli pormestarina kaupungissamme vuosina 1639-1651. 

Vaikka posti olisi kulkenut periaatteessa lyhyintä reittiä Tukholmasta Pohjanmaalle merireittiä, se oli kuitenkin arvaamaton ja vaarallinen väylä. Meri oli usein oikukas, joten turvallisin reitti olikin sen vuoksi kuljettaa kevyt posti  ratsumiehen mukana maitse Pohjanlahden ympäri. 

Keskiajan lopulta lähtien talvitie kulki Pohjanlahden ympäri. Se oli myös kelirikon aikana ainoa reiti Suomen ja emämaan välillä. Kesäisin ratsupolku meni Varsinais-Suomesta Tornioon ja sieltä Ruotsin puolen rannikkoa pitkin aina Tukholmaan saakka. 

                             

                              

Matkoilla saattoi olla huonoja sääolosuhteita, kelirikkoja ja monenlaista hidastetta, joten posti lienee kulkenut vaihtelevalla aikataululla. Tiedetään, että ainakin yksi tuomiokirja lähetettiin Kokkolasta säännöllisen postin mukana 16.1.1675 ja se saapui Turkuun 2.2.1675. Ei mikään pikaposti, mutta matka- ja tieolosuhteet huomioiden ihan hyvä. 

Postin kuljettamisesta huolehtivat postitalonpojat ja postiruodut,  ei siis itse Gabriel Ljungonpoika. Postitalosta toiseen nopeus laskettiin olevan viisi kilometriä tunnissa.  Yhteen postiruotuun kuului 2-6 taloa. Maksu määräytyi matkan ja kirjeen painon mukaan. Virkakirjeistä maksua ei peritty. Jos postia kuljetettiin vaaralliseksi tiedetyn meriväylän kautta, lukittiin arvoposti tynnyreihin ja näin posti jäi mahdollisessa haaksirikossa kellumaan tynnyrissä meren pinnalle. 

Oli tullut tavaksi, että postinkantaja töräytteli torveaan saapuessaan kaupunkiin. Se oli merkkinä pormestarille, että hän tiesi sinetöidä luokseen saapuneet kirjeet pakettiin ja täältä eteenpäin kuljetettavaksi. 

                               

                               

Posti toi maailmalta mukanaan Kokkolaan myös valtakuntamme ensimmäisen lehden, nimieltään Post- och Inrikes Tidningar. Sen ensi numerot julkaistiin 1645. Tuosta lehdestä pystyi lukemaan esimerkiksi  ulkomaisia sotia ja hoveja koskevia uutisia. Aika työlästä on näköjään valtakunnansanomia ollut lukea. Tämän kuvissa olevan lehden, joka on julkaistu  4.2.1695, etusivulla kerrotaan uutisia Wienistä  päivältä 9.1.1695. Tämä, tässä numerossa 8-sivuinen ruotsalainen sanomalehti, tai pikemminkin lehdykkä, näyttää olevan aika tiivistä tekstiä. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka tavan kulkija on sitä osannut tai jaksanut lukea. Toisaalta tieto ulkomaalaista oli varmaan kiinnostavaa. Meillehän se on nykyään vähän liian vaivatonta. Nykyään samanniminen julkaisu löytyy internetsivustona.

                                  

LÄHTEET:

HISTORIALLISIA TUTKIMUKSIA LI.
Yrjö Blomstedt: Laamannin- ja kihlakunnantuomarinvirkojen läänittäminen ja hoito Suomessa 1500-ja 1600-luvuilla.
Julkaissut Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1958.
Suomen laamannit, kihlakunnantuomarit, alilaamannit ja lainlukijat 1523-1680. Elämäkerrallinen henkilöluettelo
Teoksesta kopioinut ja muotoillut 10.2.2002 Ossian Mesterton. [https://juhasinivaara.fi/sinetit1600/lainlukijat/lainlukijat.htm] Luettu 1.12.2024.

Immonen, Perttu. Suomen rahvaan historia. Kokkola, 1640-luku. Atena Kustannus Oy. 2017. 

Pohjanlahden rantatieGenius loci. Paikan henki.[https://geniusloci.chydenius.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=286&Itemid=419&lang=fi ] Luettu 1.12.2024. 

Jaakkola, Reetta. Postin jakeluhistoria. Opinnäytetyö Liiketalouden koulutus Tradenomi (AMK). 2021. [https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/495573/Jaakkola%20Reetta%20-%20POSTIN%20JAKELUHISTORIA.pdf?sequence=2&isAllowed=y] 

Posti. Stadin friidu. [http://stadinfriidu.blogspot.com/2015/01/posti.html] Luettu 1.12.2024. 

Postin puvut kautta aikojen. Postimuseo. [https://www.postimuseo.fi/nayttely/postin-puvut-kautta-aikojen/] Luettu 1.12.2024. 

 Posttidningar 1695-02-04. [https://tidningar.kb.se/9tm2jdqm16bkclh/part/1/page/1?q=h%C3%B6gsta] Luettu 18.11.2024. 

Wiirilinna, Annikki. Boehmin talon historiaa ja kaupungin menneisyyttä. Kokkola-lehti22.2.1978. [https://www.porstuakirjastot.fi/items/show/37261] Luettu 1.12.2024.

Wiirilinna, Annikki. Purkaako kokonaan pois vai yrittää säilyttää? Keskipohjanmaa-lwhti31.10.1980. [https://porstuakirjastot.fi/items/show/37276] Luettu 1.12.2024. 

Vanha postitie Kokkolassa

  

 Vuoden 2012 aikana Kokkolan pääteiden varsille ilmaantui uusia merkkejä: majakka ruskealla taustapohjalla...Mitä ihmettä? Äkkipäätä voisi kuvitella, että kyltin läheisyydessä olisi majakka...Vaan itse asiassa majakka kuvastaa merkissä rannan läheisyyttä. Kyltin majakan alaosassa oven tilalla on paljas aukko, joka symbolisoi läpikulkua.

 

 Samanlaisia kylttejä voi bongailla  pitkältä matkalta länsirannikon teiltä. Kyltit kertovat Suomen uudesta matkailureitistä, Pohjanlahden Rantatiestä. Talviset kuvat kylteistä on otettu Valtatie 8:ta sekä Ruotsalon kylätiestä, kesäisemmät otokset Pohjoiselta ohikulkutieltä kohti Pietarsaarta.

Kyseessä on vanha postitie, joka oli aikoinaan ensimmäinen kiinteä maayhteys pohjoiseen päin Suomessa.

 

 Lähes 900 kilometriä pitkä Pohjanlahden Rantatie kulkee samoja reittejä, kuin keskiaikainen postitie. Se matkaa aina Vehmaalta Tornioon saakka ja  Pohjanlahden toisella rannalla Etelä-Ruotsiin saakka.

Tien tarkasta rakentamisaikataulusta ei ole varmuutta, mutta ilmeisesti sitä on rakennettu keskiajalta lähtien.  Tiedetään, että 1550-luvulla tie oli olemassa Korsholmassa, joidenkin tietojen mukaan jopa Kokkolassa saakka.  Ouluun saakka tiestö valmistui 1600-luvun loppuaikoina ja ylimmäs Tornioon 1750-luvulla. Tämän lisäksi lienee Pohjanlahden ympäri kulkenutta talvitietä käytetty jo myöhäiskeskiajalta lähtien.

1600- luvulta saakka postitalonpoikien tehtävänä oli kuljettaa postia tiestöllä osittaista verovapautta vastaan. Postitalonpoika oli maanomistaja, jonka tehtävän oli palvella Suomen ja Ruotsin postilaitosta postia kuljettaen tai kuljetuttaen.  Postitalonpojista säädettiin vuonna 1636 Ruotsin ensimmäisessä postijärjestyksessä ja se koski myös Suomea.

Korvaukseksi postin kujetuksesta postitilalliset saivat vapauksia sotaväenotosta sekä myös verohelpotuksia. 1600-luvun lopulla monet postitilat ottivat osaa ruotujakolaitokseen. Tällöin kuljetukset ryhdyttiin korvaamaan rahapalkkioilla. 1704 postitalonpojille säädettiin  myös turva hyökkäyksiä vastaan.

Postitalonpoikajärjestelmä säilyi aina vuoden 1845 loppuun saakka. Siitä eteenpäin postin kuljetus annettiin kestikievarikyydillä matkustaville postimiehille.

Itse postitilat oli valittu teiden varsilta noin 20-30 kilometrin päästä toisistaan.Valantehneen postitalonpojan työnä oli  määräajan puitteissa  pitää hevosen, täysi-ikäisen miehen eli postirengin lähtövalmiina postinkuljetukseen, kun postia saapui edelliseltä postitilalta. Posti kuljetettiin hevosella sitten seuraavaan postitilaan.

 Nykyään valtatiet 8 ja 4 korvaavat tämän historiaalisen postitien. Onhan ajallemme ominaista tehokkuus ja nopeus. Silti iso osa vanhoista kulkureiteistä on jäljellä ns. hidasta matkailua etsiville.

Reitille on annettu Liikenneviraston myöntämä virallisen matkailutien status vuonna 2010 Kasitie ry:n hakemuksesta.Ely-keskuksilta myönnettiin tällöin matkailutien kehittämiseen rahoitusta. Reitin tarkoituksena on edistää matkailua, parantaa maaseudun elinvoimaisuutta, saada rannikkoseudulle lisää matkailijoita, parantaa seudun imagoa. hankkia lisätuloja reitin varren yrityksille sekä yleensäkin lisätä alueen tunnettavuutta.  Päämääränä on siis kehittää Suomen länsirannikkoa seurailevaa historiallista maantietä matkailureitiksi.

  

  

Virallinen postitie kulkee itse asiassa Ahvenanmaan kautta Ruotsiin saakka. Postia on kuljetettu jopa hengen uhalla säällä kun säällä. Esimerkiksi Ahvenanmaalta oli myös varakkailla matkustajilla mahdollisuus mahdollisuus matkata hevoskärrykuljetuksena postikuljetusten ohella.

Postitie on vuosisatojen aikoina mutkitellut Pohjanlahden rantoja johdattaen taivaltajat kylästä toiseen. Länsirannikon tiestön varsilla on kuitenkin paljon mielenkiintoisia kohteita; majakoita, vanhoja satamapaikkoja sekä kalasatamia. Vielä nykyäänkin reitin varrelta voi löytää elävää kyläkulttuuria. Kokkolassa esimerkkinä mainittakoon merenläheinen Ruotsalon kylä, joka valittiin Keski-Pohjanmaalla vuoden kyläksi 2009.

 Kokkolalainen V-M Erkkilä on tehnyt  Pohjanlahden rantatiestä laulun, jossa kerrotaan hienosti tien historiasta ja myös sen nykykäytöstä.Esityksen löydät täältä!

Kylttien opastamina matkailijoita pyritään ohjaamaan monipuolisiin ja runsaisiin kulttuuri- sekä luontokohteisiin. Reitin varrelle kätkeytyy mieletön määrä  myös kaupunkihistoriaa, kuten esimerkiksi Kokkolassa Neristan.

LÄHTEET:Majakka paljastaa postitien [http://www.pohjalainen.fi/uutiset/maakunta/majakka-paljastaa-postitien-1.1264913] Luettu 19.5.2013.

Mielenkiintoinen postitie on osa Ahvenanmaan historiaa. [http://www.visitaland.com/fi/tietoa/artikkelit?articleid=1630] Luettu 25.5.2013.

Pohjanlahden Rantatie-hankkeen erillisselvitys. [http://www.chydenius.fi/esittely/yksikot/yhteiskuntatieteet/kulttuuri-maaseutu-ja-aluetutkimus/hankkeet/pohjanlahden-rantatie-hankkeen-erillisselvitys] Luettu 25.5.2013.

Pohjanlahden Rantatie- matkailuhanke on käynnistynyt. [http://www.utuonline.fi/sisalto/ajankohtaista/PohjanlahdenRantatie_matkailutiehanke_kaynnistynyt.html] Luettu 25.5.2013.

Pohjanmaan Rantatie [http://www.suomisanakirja.fi/Pohjanmaan_rantatie] Luettu 25.5.2013.

Postitalonpoika. [ http://fi.wikipedia.org/wiki/Postitalonpoika] Luettu 25.5.2013.

Rantatie [http://www.rantatie.com/teemat/historia-kulttuuri/rakennettu-kulttuuriperinto/] Luettu 19.5.2013