Keisari Aleksanteri I valtiovierailulla Kokkolassa

Vuonna 1801 astui valtaan Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I.  Hallitsija teki Suomeen  reilun  kolme viikkoa kestäneen valtiovierailun syyskesällä vuonna 1819, mm. Kuopioon, Iisalmeen, Kajaaniin, Ouluun, Tornioon ja  Kemiin ulottaen matkansa lopulta Limingan, Siikajoen  ja Raahen kautta  Kokkolaan.

                                                        Yllä oleva kuva lainattu täältä.

"Tällä vaivalloisella sydänmaan retkellä teki keisari usioita laupeuden töitä köyhille ja sairaille, kohteli kansaa teillä ja taloissa lempeydellä ja tervehti rahvasta sen omalla kielellä. Kerrotulla sydänmaan retkellä aterioi keisari puolisen eräässä köyhässä talossa (Haapakankaan uudistalossa); paremman puutteessa varustettiin kiiruun kautta talon uusi talli ruokasaliksi, koristeltiin tuoreilla kuusilla ja koivuilla. Rouva Appelgrenin Kajaanista myötä seuraavat eväsvarat tulivat tarkoituksen mukaiseen käytäntöön; väsymyskään ei voittanut korkian ruhtinaan rattoisaa reippautta ja vilkkautta...(Kuvaus Keisarin matkasta sydänmaalla)."

Yllä oleva kuva lainattu täältä: Kuvan aihe: "Aleksanteri I matka Suomessa. Keisarillinen seurue myrskyssä Oulujärvellä 1819"

Keisarin matkaan mahtui monenlaista; pitkiä taipaleita jalkapatikassa, kaupungin ainoan satulan lainaamista ratsulle muun seurueen tyytyessä heinäsäkkeihin satulana, tiettömiä taipaleita soita ja kivikkoja ylitellen, ilman aamiaista jääminen Torniossa,  myrsky Oulujärvellä veneessä matkaten, ateriointia tallissa, russakoita yöpymispaikassa, kiesien rikkoutumista...

Kokkolassa nousi suuri kohu ja hämmennys, kun maaherra maaliskuussa 1819 ilmoitti keisarin matka-aikeista. Oli hetimmiten ryhdyttävä  kohentamaan kaupungin ulkoasua. Talojen omistajia kehotettiin  siistimään rakennuksiaan ja myös tarvittavia  lankkuaitoja oli rakennettava. Myös katujen kunnostustöihin ryhdyttiin.

Tiedettiin, että keisarin tuleva matka ajoittuisi syyskuulle, jolloin illat ovat jo pimeitä. Niinpä kaupungin varoilla hankittiin peräti sata  lasilyhtyä katujen valaisemiseen. Kaupungin ulkopuolelle siirrettiin kanuunoita kunnianlaukausten ampumiseksi.

Wiirilinna kertoo artikkelissaan, kuinka keisari seurueineen saapui kaupunkimme itäiselle tulliportille iltapäivällä kello kolme. Tuo itäinen tulli sijaitsi nykyisen Pitkänsillankadun luona, aika lailla Suntin uoman tienoilla.

 

Itäisen tullin luota arvovieraat saateltiin Roosin talolle, joka on nykyään tunnetumpi nimellä K.H. Renlundin taidemuseo.  Vierailusta tahdottiin tehdä vaikuttava ja oli  suunniteltu, että keisari söisi ensin päivällistä ja sitten  myös yöpyisi kaupungissa. Majapaikaksi oli valittu ylväs Roosin talo, joka edelleen seisoo jykevänä Kokkolan keskustassa. Roosin talon silloinen omistaja oli kauppias Anders Roos, jota on tituleerattu jopa Suomen rikkaimmaksi mieheksi elinaikanaan.

Keisarin saapuessa Roosin talon pihaan, oli häntä vastassa papisto, porvaristo, maistraatti sekä tietysti Roosin talon isäntä ja emäntä. Talon jykevillä kiviportailla seisoi kuusi Kokkolan kauneinta, vaaleisiin pukuihin sonnustautunutta  nuorta neitosta. Yksi heistä oli Roosin perheen 10-vuotias tytär, Sofia. Neitosten tehtäväksi oli annettu kukkien sirotteleminen hänen keisarillisen  korkeutensa jalkoihin ja kyllä keisari kumartelikin luonteelleen tyypilliseen lempeään tapaansa  heille ohitse kulkiessaan.

Arvoisan vieraan eteen oli tehty kaikki mahdollinen. Roosin talo oli laitettu ruhtinaalliseen kuntoon ja loistoon arvovieraan saapumisen kunniaksi. Tiedetään, että verhot olivat  hienoa silkkidamastia, joiden reunoissa oli fransuja.  Samaa silkkidamastia olivat myös kaikkien huoneiden huonekalut. Lattioita peittivät kallisarvoiset matot, seiniä koristivat taulut ja katossa riippui kynttiläkruunuja. Katseenvangitsijana lienee silti ollut keisaria varten makuuhuoneeseen rakennettu mahonkinen sänky. Se oli rakennettu laivan muotoon. Sänkyyn noustiin siroja rappusia pitkin. Rappuset oli tietysti topattu ja päällystetty turkkilaisella matolla! Sängyn yllä laskostuivat drapeeratut, runsasaasti heltutetut silkkiverhot ikään kuin laivan purjeina.

Mutta kovin vaisulta näytti keisari silti. Itse asiassa keisarin  vierailun tarkoituksena oli ollut nähdä Suomenmaa sellaisena kuin se on. Hän oli toivonut, ettei  häntä varten tehtäisi erikoisvalmisteluja. Keisari oli kulkenut Kokkolaan karujen seutujen kautta, jossa yleisvaikutelma oli ollut sangen köyhä ja vaatimaton. Ennen Kokkolaa keisari oli saanut vastaanottaa lähinnä harmaaseen sarkaan pukeutuneiden, köyhien alamaisten pyyntöjä ja valituksia.

"Peltojen aidat maantien varrella, missä keisari matkusti, olivat täynnä puhtaasti puettua kansaa, samoin kestikievareitten kartanot.  Talokkaiden tyttäret, luottaen keisarin kaikkialla kuuluisaksi tulleeseen laupeuteen, olivat useasti niin rohkeita, että kestikievareitten kartanoilla menivät käsin koettelemaan kuinka hienoa verkaa keisarin vaatteet olivat. Keisari sai useasti kuulla tyttöin imarrellen sanovan toisillensa: "Voi kuinka lempeä hän on - ja kaunis kun Herran enkeli!" - Tyttöin viaton uteliaisuus huvitti keisaria, eikä kukaan saanut häiritä heidän ja kansan yleisesti vapaasti liikkumista keisarin läheisyydessä. Keisari käski tulkin sanoa tyttärille: "Ne tytöt ovat minun (keisarin)  mieluiset, joilla on siistit omatekoset vaatteet. " - Samoin kun "minulle on mieliksi kun kansa on ujostelematon (Kuvaus keisarin matkasta Limingassa)."

Kaikki alkoi olla valmista, jotta keisari voisi astua runsaaseen päivällispöytään. Korkea-arvoiset vieraat olivat  tuskin ennättäneet istuutua sisään Roosin taloon, kun keisari jo ilmoitti haluavansa pikimmiten jatkaa matkaansa. Talon isäntäväki tietysti esteli ja kertoi tulossa olevasta päivällisestä ja jaloimpien viinien tarjoilusta.  Vaan keisari oli  taipumaton. Pian hänen hevosiaan oltiin jo valjastamassa.  Tällöin  keisari ilmoitti sallivansa tarjottavan kupillisen kahvia.

Tästähän paniikki kehkeytyi. Ei ollut kahvia tarjottavaksi, sillä kahvi oli suunniteltu keitettävän vasta päivällisen jälkeen. Hädissään Sophia-rouva kiiruhti  lähellä  olleeseen kauppias Krögerin  taloon, jossa onnekkaasti sattuikin olemaan pannullinen kahvia valmiina.  

Niin sai keisari  tahdikkaasti kahvinsa ja  antoipa  hän vielä  talon emännälle Sophia Roosille läksiäislahjaksi briljantein koristellun kaulakorun lausuen lämpimät kiitoksensa ja tyytyväisyytensä. Hartaasti  valmisteltu keisarivierailu kesti lopulta  kaikkinensa  45 minuuttia!

Kokkolasta keisarin matka jatkui Vaasaan, sieltä Kristiinankaupunkiin jättäen sen jälkeen pohjanmaan ikuisesti taakseen.

LÄHTEET:
Annikki Wiirilinna. Roosien aika Kokkolassa 1700-1800 lukujen vaihteessa. [http://www.kokkola.fi/palvelut/kirjasto/kotiseutuaineisto/wiirilinna/fi_FI/roosien_aika_kokkolassa_1700-1800_lukujen_vaihteessa/] Luettu 5.7.2016.

Annikki Wiirilinna. Veneenrakennuksella  pitkät perinteet Keski-Pohjanmaalla. [http://www.porstuakirjastot.fi/files/original/8d36b2f93f04d19b41f34442e502b682.pdf] Luettu 5.7.2016.

Arkistolaitos. Tsaari Torniossa. [http://arkisto.fi/uploads/Arkistolaitos/Maakunta-arkistot/Oulu/Tornionjoki/2_4.html] Luettu 6.7.2016.

Kadonneen kulttuuriperinnön metsästäjät. Kun keisari kainuussa kävi. [http://kulttuuriperintoinventointi.blogspot.fi/2015/06/kun-keisari-kainuussa-kavi.html] Luettu 6.7.2016.

Kirjastovirma. Kuninkaantiestä keisarintieksi.[ http://www.kirjastovirma.fi/oilinginvarrelta/kuninkaantiesta_keisarintieksi] Luettu 6.7.2016.

Kokkolan kaupungin historia, osa 3. 1969, s. 445-446.

Kursivoidut tekstit suoria lainauksia: Auren, P.W. Keisari Alexander I:sen matka Pohjanmaalle 1819. Oulu 1894. [http://digi.kirjastot.fi/files/original/5ef86c5a27fdf70a652122aaf12fe7ed.pdf] Luettu 5.7.2016.

Puuveistos Roosin pihapiirissä

Roosin talon, siis K.H. Renlundin museon, pihaa kiertäessäni tarttui näkökenttään massiivinen teos.

En tiedä, milloin se on siihen saapunut, mutta käsittääkseni ei ole kovinkaan vanha.

Alkukesästä ihmettelin, kenen käsialaa taideteos mahtaa olla.

Kaupunkikierroksella aikaisemmin kesällä matkaopas tiesi kertoa  taiteilijan nimen.

Nyt loppukesästä teoksen eteen oli tullut kyltti,joka avasi ihan pikkuisen tiedon verhoja.

 Teos on valmistettu puusta. Teoksen alaosa on käsittääkseni puun kanto juurineen. Juuret ovatkin mielenkiintoiset pilarit, jotka kannattelevat teosta. Kannon nokassa seisoskelee  ihmishahmo. Teos on maalattu,mutta en tiedä, millä väreillä...

Työn tekijä on kuvanveistäjä Tapio Kokko. Googlaamalla en löytänyt hänestä juurikaan  tietoja. Itse veistoksen nimi on "Elämä ei lopu koskaan." Työn alaosaa katsoessa tulee mieleen, kuinka paljon elämässämme onkin meitä kannattelevaa, joka vain ei ole omassa näkökentässämme, kuten juuret...


Kuvauspäivänä aurinko paistoi sen verran kirkkaasti,että kuvailu ei tahtonut ihan joka suunnasta onnistua.:/

Jos jollakulla on lisätietoja työstä, niitä otetaan mielenkiinnolla vastaan!

"Aallon syli" Roosin talon pihapiirissä

Kevättalvella kerroin blogissani, kuinka Roosin talon pihapiiriin olisi suunnitteilla kesän aikana "kaupunkilaisten olohuone"

Pitkin kesää olen useamman kerran poikennut ohikulkiessani Roosin talon kulmilla seurailemassa taideteoksen kehittymistä -jonkinlainen kamera minulla on lähes aina varuiksi käsilaukun pohjalla mukana.:)

Kuvien valokuvauspäivämäärä on kuvien yläpuolella nähtävissä, josta voi seurata taideteoksen kasvamista kesän aikana.

(28.5.)

Turveharkoista se kaikki alkoi...

  

(9.6.)

Seinämät on vuorattu pajunoksilla.

K.H. Renlundin taidemuseon -eli Keski-Pohjanmaan maakuntamuseon pihapiiristä löytyneestä kyltistä saan selville, että taideteoksen nimi on "Aallon syli", mikä sopiikin hyvin kaupunkimme merellisyyteen.

(15.6.)

Alkukesän vaiheessa puunpalasista ja köysistä muotoillut koristeet ovat hyvin erotettavissa.

Itse kasvillisuus muodostuu sekä perennoista että yksivuotisista kukista.

Teoksen taidekasvatusvastaavana sekä taiteellisena suunnittelijana on toiminut Eira Ainalinpää.

Kaikki teoksen materiaalit on valittu siten, että ne ovat ekologisesti maatuvia ja myös kierrätettäviä.

(4.7.)

                     

Kyltistä selviää, että teoksessa kahden aallon  muodostamaan kaarteeseen syntyy kaksi "sylialuetta." Toisen sisään on rakentunut teosta toteuttamassa olleiden yhteisöjen taiteellisia tuotoksia.  Toiseen sylialueeseen katselijat voivat astua "halauspaikkaan."

(3.8.)

Näin elokuussa teos on jo  oikein ilo silmälle!  Viileä kesä antoi odotuttaa taideteoksen valmistumista pitkän ajan...

Yhteisöllisyys on ollut yksi teoksen kantavia ajatuksia. Mukana taideteosta tekemässä ovat olleet Chydeniuksen koulu, Makijat martat, Kirkonmäen koulu, Ruotsinkielinen päiväkoti, Keski-Pohjanmaan aikuisopiston Tsemppiä-projektin ryhmä, Isokylän koulun erityisluokat, Länsipuiston vuoropäiväkodin lapset sekä Länsipuiston koulun valinnaisen kuvaamataidon ryhmä.

Tapulikaupungin tapahtumia

Viikko takaperin innostuin lähtemään "Tapulikaupungin tapahtumia"-kierrokselle. Tapahtuma on Kokkolan Matkailuoppaiden historiallinen kavalkadi. Esityksen kesto oli 1,5 tuntia ja siinä kierrettiin Vanhan kaupungin keskeisimpiä rakennuksia Piikatyttö Amandan johdolla. Osassa kohteista oli talon asukkaaksi ajan henkeen pukeutunut ihminen kertomassa oman aikakautensa tärkeimmistä tapahtumista.

Kokkolan kaupunki sai tapulikaupunkioikeudet vuonna 1765.Se antoi vapaat kädet matkata ulkomaita myöten kauppaamaan tervaa ja muita tuotteita, joita aikaisemmin oli voitu myydä vain lähemmäksi, kuten Turkuun ja Tukholmaan.

Valitettavasti ilta oli itselleni kiireinen ja jouduin jättämään Roosin talon ja Museokorttelin esitykset väliin. Kuvat toki mukana niistäkin kohteista. 

 1. Piikatyttö Amanda ja Anders Donner Raatihuoneen aukiolla.  Donner on matkalla Raatihuoneeseen. Menomatkalla hän kertoi meille Raatihuoneesta.

Raatihuone oli Kokkolan ensimminen kivirakenteinen talo.




 2. Piikatyttö Amanda lähtee johtamaan meitä Kokkolan Vanhan kaupungin kierrokselle eli Neristaniin Isokatua pitkin. Amanda eläytyi hieniosti rooliinsa koko matkan ajan ja hänellä oli taito mukauttaa puhettaan eteen tulevien tilanteiden mukaan.

Alapuolella olevassa rakennuksessa sijaitsi Kokkolan ensimmäinen kapakka. Sieltä sai ihan oikeaa teetä, mutta toki myös vettä väkevämpää.

3. Piikatyttö Amanda tapaa merimiehen vaimon, rouva Alma Hongellin.Takana Hongellin talo. Alma oli aikansa edistyksellisiä naisia.

 Alma Hongell matkasi miehensä, Merikapteeni Gustav Hongellin mukana tiikkilastia hakemaan.  Mies kuoli matkalla beriberi-tautiin ja Alma joutui luotsaamaan laivan Englannin satamaan.

4.  Kokkolan ja koko Suomen ensimmäisen englantilaisvaikuteisen pientenlastenkoulun johtajatar Beate Pasa`n kertoi, kuinka tärkeää hyvä kuri on koulussa.

5. Piikatyttö Amanda ja rouva  Elisabeth Roos.

 Rouva Elisabeth Roos odottamassa satamaan saapuvaa, silkkilastissa olevaa laivaa. Silkeistä hän ompeluttaisi juhla-asuja  tyttöjensä upeisiin kaksoishäihin.

6. . Piikatyttö Amanda ja kaptenska "Wallin". Rouva Wallin kertoi, kuinka englantilaisten "barkassi"-alus jäi sotasaaliiksi Kokkolaan, kun englantilaiset hyökkäsivät Kokkolaan. Barkassi näkyy taustalla olevassa rakennuksessa.

7. Piikatyttö Amanda ja Eva Blom. Eva odottaa tienlaidalla asioita hoitamaan lähtenyttä kuritonta poikaviikaria ja kertoo samalla ihastuksestaan.

 Eva Blom perusti tähän taloon koulun merimiesten lapsille.

8. Merimiesten vaimot; tytär ja leskiäiti.Tytär ei tiedä, onko hänen miehensä enää elossa merillä ja leskiäiti haaveilee uudesta rakkaudesta.

Merimiesten talot, tunnetaan myös nimellä kappatalot.

 Tässä opettajatar lukee Runebergin runoa. Runon innoittajana oli takana olevan talon asukas Brita Ahlbäck, josta Runeberg sai kipinän Lotta Svärd- aiheeseen. Olisittepa nähneet taustalla lähestyvien , Oulusta jalkapalloturnaukselle tulleiden poikien ilmeet, kun tämä hieno rouva puhutteli heitä kadunkulmassa ja hoki hienostuneella äänellä moneen kertaan "Minä olen opettajatar!"

 9. Maria Tengström Kaupungin kirkon pihassa itkemässä kovia ja tiukkoja aikoja. Marian, os. Chydenius, veli oli kuuluisa mahtimies Anders Chydenius. Hänen puolisonsa oli puolestaan Johan Tengström, opettaja ja hyvä saarnamies, pitäjän apulainen. He asuivat kirkkoa vastapäätä olevassa talossa (kuvassa sininen talo). Nykyisin talossa toimii Lähetyskahvila. Marian ja Johanin poika, Jacob, oli Suomen ensimmäinen arkkipiispa.

10. Roosin talo. Talon rakennutti laivanvarustaja Andreas Roos. Yläkerrassa on 1800-luvulla toiminut yläalkeiskoulu. Nykyisin talo toimii museona.

11. Alkeisopetusta tarjosi pedagogio vuodelta 1696.

12. Museokortteli; Lassanderin talo 1700-luvulta, Näyttelyhalli 1800-luvulta  ja Vohvelikahvila, jossa aikaisemmin toimi leipomo.

 

 Näillekin kierroksille ennättää vielä torstai-iltaisin. Lähtö Mannerheimin aukiolta kello 18.00. Hinta kymmenen euroa yksittäiseltä tallustelijalta!