Kesäyönä kalastamassa

 

Kesäyöt suorastaan kutsuvat valvomaan! Puolison kanssa lähdettiin yökalaan.

Konginkarin ranta hehkui lähtiessä vihreän sävyjä. Määränpäänä meillä oli Pohjanpauha avomerellä.

Tällä kertaa aikeena laskea vai yksi verkkopunkallinen muikkuverkkoja.

 

 

Lippu merkiksi  mereen ja verkkoa laskemaan!

 

 

 

Plotteri  näytti yöllä kahdeltatoista veden lämmöksi  +16.31 astetta!

Muikkuja kalastetaan usein syvänteistä. Pohjanpauhassa karikon reunaa ajeltiin tällä kertaa.

 

 

 

Sääennusteet lupasivat puuskissa 6 m/sekunnissa tuulta merelle. Ja kaikkea kanssa -oli lähes tyyntä!

 

Lokit yöpyivät Pohjanpauhan kivikolla.

 

 

Auringonlasku herkistää aina. Se hetki, kun valopallo on kuin voinappi ja sitten se vajoaa jonnekin  horisontin taa...Oranssia...

 

 

Merellä oli  aivan autiota. Emme nähneet yhtäkään muuta venettä liikkeellä.

 

Kun verkot oli laskettu, ajelimme jonkin aikaa edestakaisin. Sitten koimme verkot.

 

 

Epämieluisa vieras verkossa -simppu. Simput ovat pohjakaloja. Periaatteessa ihan syötäviä, vaikkei meillä niitä ruoaksi laitetakaan. Simppu on huisin ruma kala, joka juuttuu ärsyttävän tiukasti verkkoon...Kun  simpun tai kiisken irrottaa verkosta ja heittää takaisin mereen, käyvät tiirat ja lokit nuuhkaisemassa saaliin yllä, mutta ruoaksi se ei niille näytä kelpaavan. Toista on, jos silakan tai muikun veteen paiskaa:)

 

Ystäviä riittikin verkkoja kokiessa. Linnut näyttävät haistavan kalat jo ennen kuin ihmissilmä ne verkosta nostaessa erottaa. Linnut syöksyvät kohti verkkoa...

 

Kalastusveneen ympäristö miehitettynä...

 

Tällä kertaa saalis oli niukka, satakunta muikkua ja silakkaa pikkasen.

 

Kun ajelimme takaisin venesatamaan, ainoat vastaantulijat olivat ryhmänä uiskentelevat vesilinnut.

 

 

Niin tyyntä! Ja mikä värileikki! Lähes pastellisävyjä!

 

 

Kun aamukahdelta  ajelimme Konginkarin tietä kotiin päin, puoliso huomasi pusikossa pällistelevän hirven. Nousin autosta kuvatakseni öisen elikon. Puoliso totesi, että kyllä se saa jalat alleen, kun oven avaat...

 En tiedä mikä yhteisymmärrys minulla on hirvien kanssa -pääsen niitä lähelle. Harmikseni parempi salama oli kotona kaapin päällä. Silmät kiiluivat yössä:) Tällä hirvisonnilla oli peräti 9-piikkiset sarvet. Aikamme tuijottelimme  toisiamme. Hirvi ei tehnyt elettäkään poistuakseen.  Yö tekee itse kunkin vähän höperöksi. Sanoin hirvelle "Koitas nyt mennä." Ei mennyt minnekään. Lopulta totesin "No jos et sinä lähde, niin minun täytyy sitten." Kävelin takaisin  autoon ja huristelimme tiehemme. Hirvi jäi katsomaan yöhön katoavien valojen perään...