Suuri nälkävuosi 1867 Kälviällä

Löysin vanhoista lehdistä  vuodelta 1934 kiinnostavan tarinan ja ajankuvauksen. Niissä kerrotaan suuresta nälkävuodesta, yhdestä niistä.

Kälviän Ridankylästä lähtöisin ollut talollinen, Juho Rita, oli kertonut muisteluksiaan nälkävuosista vuodelta 1867. Hän oli silloin nuori poika. 

Rita oli kertonut, kuinka haastavaa oli  saada jauhoja riittävästi, vaikka asuttiinkin lähellä merta ja olisi voinut ajatella, että laivoilla ainakin niitä olisi tänne tuotu. Vain kaikista vähäosaisimmat saivat jonkinlaisia apuja. Talokkailla ei ollut toivoakaan saada esimerkiksi jauhoja ostettua velaksi. Ne piti pystyä maksamaan käteisellä. Kun ajat olivat niin köyhät, ei rahan saantikaan ollut millään lailla helppoa. Jauhojen hinta oli tietysti korkea. Juho Ridan kotitalossa jauhoja pystyttiin ostamaan vain pieni määrä pettuleivän sekaan sekoitettavaksi. 

Juho Ridan isä asui noihin aikoihin Hassisen talossa. Talossa oli suuri uuni, johon mahtui peräti 22 leipää paistumaan. Pettuleipää paistettiin iltaisin ja ne jätettiin yöksi vielä uuniin. Aamulla hieman Juho Ritaa vanhempi isosisko konttasi leivinuuniin ja yritti varoen kerätä leivät uunista pois. Leipäi ei pystynyt ottamaan leipälapiolla uunista ulos, koska ne olivat niin  haperoita, että silloin hajosivat aivan murusiksi. Juho Rita oli muistellut, kuinka hyvältä pettuleipä pojan suussa maistuikaan uunituoreena. 

Samana kesänä oli tehty hätäaputöitä Ridankylästä Kälviälle menevälle kylätielle. Täysi-ikäinenmies sai tienestiksi  korkeintaan kaksi naulaa eli noin 800 grammaa jauhoja päivässä. 

                 

Alle liitän vielä Juho Ridan kirjoittaman runon nälkävuodesta ja hätäaputöistä. Se ei ole varmaankaan mikään huippu runollisesti, mutta siihen on kivasti koottu asioita tuolta aikakaudelta.

Runo vanhasta kylätiestä

Se on yksi vanha kylätie,

joka Kälviän kirkolta Alaveteliin vie. 

Tämä tie on ollut jo monta sataa vuotta

eikä sen parannushommista olekaan

         puhuttu suotta. 

-Tämä tie oli ensin metsäpolku,

josta koskaan ei ollut oikeaa kulkua.

Sitten, kun kaikki kyllääntyivät huonoon

          tiehen,

niin tien tekeminen tarttui jokaiseen mieheen. 

Silloin alettiin tehdä tietyötä,

jossa oli vanhat ja nuoret myötä. 

Kun alettiin tien paikkaa raataa

ja vanhaa metsää poiskaataa;

kun miehet toivoivat nähdä tien uusi,

niin siinä kaatui sekä mänty että kuusi, 

ja silloin tänne tie tuli,

joka kauan sitten kyläntienä oli. 

-Sitten kerran tuli aikamme suuri

          halla,

joka teki tuhoja maassa kaikkialla,

jonka sivu ei päästy muuten

kuin saamalla tuta kovan leivän

              puutteen.

Silloin tuli leiväksi männyn kuori,

ja olkijauhoista oli sen toinen puoli.

-Silloin alkoi tulla monelle leivän hätä,

vaan valtio ei kansaa nääntymään jätä. 

Nyt katsottiin tietä sillä lailla,

että se oli suuria parannuksia vailla. 

Alettiinpa nähdä tiestä uutta vaivaa

 ja noille pehmeille nevamaille

         ojia kaivaa. 

Silloin puhuttiin puutteesta hiljaa,

mutta palkkana saatiinkin ruisviljaa. 

Palkka ei ollut tosin suuri, 

mutta se oli kuin joku suojelusmuuri. 

Päivässä saatiin jauhoja vain pari

           naulaa,

joten siitä ei sovi paljonkaan laulaa. 

Hevosmiehille täytyi toki enempi antaa,

koska vetivät tielle parannussantaa. 

Niin päästiin kesään asti, 

jota aikaa toivottiin hartahasti. 

Kun lumet ja jäät ajoissa maasta suli, 

niin silloin oikein suotuisa kevät tuli. 

Silloin tuli pakko tien teosta laata,

kun kaikki alkoivat viljellä maata. 

Vaan kun saatiin lisää osakkaita,

joilla täällä oli niitty- ja metsämaita, 

niin silloin taas täällä työväkeä nähtiin,

kun uudelleen tätä tietä tehtiin.

Paljon se nytkin tuotti vaivaa,

kun piti tiestä kiviä ylöskaivaa.

Ruuti se kivet isoiksi särki,

joten tangoista ja kuokista alkoi pettää

         kärki. 

Kestihän se tämäkin useamman vuoden ajan. 

-Juho Rita-

Rita oli muistellut, ettei hänen kotikylässään kukaan tainnut suoranaisesti kuolla nälkään, mutta huonon ravinnon vuoksi aiheutui tauteja ja samoin ihmisten yleisen heikkouden vuoksi kuoli väkeä. Rita oli vielä muistellut, kuinka upealta tuntui seuraavana kesänä  vuonna 1868, kun se kesä olikin erityisen lämmin ja viljan kasvulle suotuisa. Nälkävuosi oli ohitettu ja tulevaisuuteen voitiin katsoa taas kirkkain mielin. 

LÄHTEET: Keskipohjanmaa. 3.3.1934. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1863071?term=N%C3%A4lk%C3%A4vuoden&term=K%C3%A4lvi%C3%A4lt%C3%A4&term=suurista&term=n%C3%A4lk%C3%A4vuosista&term=suurelta&term=n%C3%A4lk%C3%A4vuodelta&term=suuri&term=suurella&term=K%C3%A4lvi%C3%A4n&term=K%C3%A4lvi%C3%A4&term=suurimmassa&term=suuresti&page=3} Luettu 7.6.2025. 

Keskipohjanmaa. 20.11.1834. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1863029?term=Alkoholiliikkeen&term=voittovarojen&term=jaossa&term=merkitsisi&term=karkeaa&term=kohtuuttomuutta&term=karkea&term=kohtuuttomuuden&term=alkoholiliikkeen&term=jaosta&term=voittovaroista&term=jako&term=alkoholiliikkeest%C3%A4&term=kohtuuttomuus&term=merkitsee&page=3}  Luettu 7.6.2025.