Niin vaihtuu tunnelmat ja tilanteet...viime yönä oli melkoista rytinää ja ryskettä, kun Suomenmaata runteli kunnon Hannes - talvimyrsky. Täällä Kokkolan seudulla tuuli ujelsi kai voimakkaimmillaan 35 m/ sekunnissa.
Oli aika jännä tunne istuskella kotona ja odottaa, rysähtääkö kunnolla. Meillä on talon takana vanha kuusimetsikkö, jossa on tosi isoja puita. Onneksi ei tainnut olla lahovikaa ja juuret niissä on ainakin vahvat. Pieni kolinoita ja kopsetta kyllä kuului ja mielikuvitus laukkasi. Myös sähköt oli pois lähes koko illan. Muutaman kerran räpsähtivät meillä sentään toviksi päällekin.
Jotenkin jännä tunne, kun kaikki toiminta laantuu. Ulos ei tohdi mennä, ettei jäisi puun alle ja sisällä makaat sohvalla pimeää kattoa tuijottaen ja vain olet ja odotat.
Tuttava viestitteli tänään päivällä, että hänen vanhempansa Lapuan suunnilta olivat olleet eilisillasta saakkasähköttä ja edelleen olivat. Muutaman tunnin sähkötauti oli vielä sentään ihan siedettävä...
Aamu toi sitten mukanaan monenmoista yllätystä, kun päivä valkeni ja myrskykin laantui. Omassa kotonani selvisimme kyllä vähällä. Vain yksi irronnut pressu pihan laitamilla, joka suojasi puutarhakalusteita. Se oli sentään pian korjattu.
Vietittelyn kautta selvisi jo aamusta, että Kaarlelan kotiseutumuseon tuulimyllyn siipi oli nimensä mukaan ollut todellinen tuulimylly. Yksi siivistä oli ratkennut irti. Kävin katsastamassa paikalla ja aika vaaralliseltahan tuo näytti! Toivottavasti kukaan ei mene liian liki, ennen kuin kaupungin korjaustiimi on tehnyt tehtävänsä. Ajelin myös siellä tääällä ja katselin myrskyvahinkoja. Onhan sekin tietynlaista myrskybongausta.
Naapurustossamme navetan katto irronnut ja toisesta naapurista oli trampoliinin kehikko lähtenyt yösydännä hypäkälle, kierinyt voimalla 250 metriä ja pysähtynyt naapurin auton viereen. Yksi pieni naarmu sentään vain naarmussa. Mutta trampoliini sen verran kiertellä, että sen hyppimiset on hypitty.
Harmistus on kyllä iso niiden kohtaloa ajatellen, joilla on kaatunut enempi metsää ja irtoillut kattoja. No heh, omassa metsässä ei olla vielä käyty tuhon jälkiäkatsomassa, joten ei tiedä, onko itselläkin yhtä onnetonta luvassa.:( Juuri katselin sähkökarttaa, niin edelleen lähes tulkoon koko Kälviä ja Ullava on sähköttä. Huhhuh!
Ajelin valoisaan aikaan myös Trullevin kalasataman suunnilla. Tie sinne oli kyllä kuin hävityksen jäljiltä. Puita kumossa, osa sahattu sen verran, että pääsi tien ylittämään.
Meri oli avoin, kun sinne asti pääsin. Pieniä vaahtopäitä enään. Voi vain kuvitella viimeöisen aallokon ja luihin ja ytimiin porautuivan kyllmän tuulen määrän, kun edelleenkin tuuli tuntui hyiseltä. Oli kuitenkin lähes tyyntä.
Ei niin rumaa ja pahaa, ettei jotain kaunistakin. Aivan rannan aallonmurtajan suojissa kyyrötti pieni mänty. Ihan puskan oahanen. Se oli jäätynyt aallonmurtajan ylitse lentäneistä veden pärskeistä. Voisiko enää kauniimmin luonto luontoa muovata?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti