Kokkola majakat ja linjaloistot: Trutklippanin linjaloisto

Tällä kertaa seikkailemme merellä - sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuvat tulevat menneen kesän heinäkuulta.  Lähdemme purkillamme liikkeelle  siipan kanssa yhtenä kesän harvoista tyynistä ja aurinkoisista päivistä. Merellä säähän ei voi kuitenkaan koskaan luottaa. Kesken matkan ympärillemme laskeutuu niin sankka sumu, että näemme tuskin veneen keulaan saakka. Ainut pelastus on veneen navigaattori - toisaalta kylkeen voisi  pamahtaa toinen alus ihan milloin tahansa usvan seasta...Käsite "meren armoilla" tulee hyvin konkreettiseksi...

Tämä on myös yksi haastavimmista kuvausreissuistani - kuinka saada kuvia sumun keskeltä. Lisäksi mukaan sattuu ainoastaan pitkä putki (kuinka voinkaan olla näin huolimaton!) ...Sisätiloissa sillä ei juurikaan kuvata.

Määränpäämme,  Södra Trutklippan, on saari Kokkolassa. Saaren nimi suomennettuna tarkoittaa kutakuinkin eteläistä lokkikalliota.

Saaren luoteisrannalla on merenkulkulaitoksen rakentama pieni  satama vanhan loiston eteläpuolella.

Satamaan saavutaan kapeaa väylää luoteen suunnasta pohjoisen puoleisen kallion vierestä. Kovalla tuulella rantautuminen on vaikeaa... Vaikeaa se on tyynestä säästä tai sumusta huolimatta myös siksi, että reilu yhdeksänmetrinen kalastusaluksemme on liian iso satamaan. Satama on tarkoitettu vain pikkuveneille. Tilaa tässä luonnonsatamassa  on kolmelle veneelle. Siipan kanssa sumun keskellä tunteet kuumenevat - meinaamme jo luovuttaa ja kääntyä takaisin, ettei veneen pohja kolahtaisi kiviin. Siippa jurputtaa, että joka paikkaan sun kanssa pitää lähteäkin... Muutama metri ennen laituria on hyvin kivikkoista. Ihan normiveneellä rantautuminen olisi ongelmatonta.

Trutklippanin linjaloisto on Tankarin majakan ikätoveri, sillä  molemmat on rakennettu 1800-luvun lopulla.  Trutklippanin loisto valmistui 1890. Alun perin se  oli kahden majakkamaisen loistorakennuksen muodostama linjaloisto. Menneinä aikoina loistonhoitajat asustelivat työpaikkansa vieressä saarella eli loisto oli miehitetty. Rakennus  ei ole vuosikausiin ollut aktiivikäytössä.1920-luvulla majakka oli vielä toiminnassa ja toimi ilmeisesti Toiseen maailmansotaan saakka. Rakennuksen yläosa on maalattu punaiseksi, alaosa valkoiseksi. Hieman ylöspäin kapenevan puisen tornin huipulla on tasannekohdassa puinen lyhtykoju.

Saaren rakennettuun ympäristöön voidaan laskea kuuluviksi myös loistonhoitajien rakentamat kivetyt kulkureitit sekä kallioihin hakatut askelmat. Saaren omistaa kokonaisuudessaan Metsähallitus ja saari on myös Natura 2000-aluetta. Kasvustoltaan saaren pohjoispää on niukkakasvuista kalliota. Saaren sisäosissa puolestaan on myös vanhahkoa lehtipuustoa.

Saarella on itse asiassa kaksi loistoa. Alempi loistorakennus on edelleen historiallisessa asussaan kalliorannalla, mutta ylempi loistorakennus on nykyään korvattu betonisella linjataululla.

Purkkimme saadaan lopulta kunniakkaasti köytettyä laituriin. Siippa vielä jupisee, että päästäänköhän täältä koskaan pois. Hyvä tuuli tarttuu kuitenkin väkisin, kun pääsemme kävelemään rantakallioille. Todella kaunis saari. Sumukin hälvenee hetkeksi palatakseen hetken kuluttua entistä voimakkaampana.

Yllätykseksemme loistorakennuksen ovet ovat auki. Ei kuin sisälle kurkkaamaan.

Alemmassa loistotornissa on myös asuinhuone, joka on palvellut loistonhoitajan ja tämän perheen asuinhuoneena. Toinen ovi johtaa asuinhuoneeseen, toinen vintille. Tunnen olevani kuin varkaissa vieraita ovia aukoessani.  

Asuinhuoneessa on useampi hyvännäköinen kerrossänky patjoineen ja tyynyineen.  Lisäksi siellä on jakkaroita ja  kakluuni. Oletettavasti harrastekalastajille tai merellä  nautiskeleville kiva yöpymispaikka.

Siippa jo innostuu, että  jos sumu ei hälvene, voimme hyvin jäädä odottelemaan selkeämpää säätä tänne.

  

Sitten kurkkaamaan yläkertaan. Sinne vie jyrkät, vaaleansiniset portaat.

Porrastasanteella on lepotuoli.

Linjaloiston valo on ilmeisesti ollut kiinnitettynä tämän kuperan ikkunan luo. Katossa on lyhdylle koukku. Lasi on halkeillut, mutta vaikuttaa kuitenkin vahvalta.

Tässä alla  linjaloiston yläkerta ja kupera ikkuna sekä parveke. Trutklippanin loisto on Tankarin ohella ollut  historiallisen kaupunkiväylän tärkeimpiä merimerkkejä. Nykyään se taitaa olla melko tuntematon.

Kurkkaan ulos parvekkeen ovesta. Parvekkeelle on paras olla astumatta - se näyttää laholta. Kannattaisi joko korjata tai ainakin laittaa ovi säppiin, ennen kuin joku keksii koettaa onneaan vilvoittelemalla terassilla... Tämä Liikenneviraston omistama loisto tarkastetaan  lukemani mukaan kuitenkin vuosittain. 

 

Yllä: Linjaloisto saaren suunnasta.

Loistonhoitajien käytössä olleet tupa ja talousrakennukset ovat edelleen olemassa. Tosin osa rakennuksista näyttää ränsistyneiltä. Saaren rakennettuun ympäristöön kuuluu myös loistonhoitajien rakentamia kivettyjä kulkureittejä sekä askelmia, jotka on hakattu kallioihin.

Tässä taisi olla hyyskä...

Kauempana saarella sataman lähellä sijaitsee  hyvätasoinen varaustupa, joka on Kokkolan matkailun ylläpitämä. Itse saari kuuluu Natura 2000-alueeseen.

Tämän punaisen tuvan ovet ovat lukossa-sinne pääsee vain varaamalla.  Sitä voi  vuokrata Nuorisokeskus  Villa Elban  kautta. Matka saareen kestää Elban laiturilta viitisentoista minuuttia.

Vesi täytyy saarelle matkaavien kuljettaa itse, sillä saaressa ei ole käyttövettä. Sähköä saarella ei ole. Mökin varustuksiin kuuluu kaasuliesi, kattiloita, pannuja ja astioita.  Yöpyminen maksaa  125 euroa/vrk.

Rannan tuntumassa kallioilla on myös saunarakennus.

Kuvaushetkellä  saunan ikkuna on korjaustilassa...

Saaren luonto on pohjoisosissa niukkakasvuista kalliota, saaren sisäosissa puolestaan  vanhahkoa lehtipuustoa.  Lintujen pesimäaikana  ei saaren pohjoisosien kallioille tai eteläosan rantaniityille  ole menemistä.

 Kalliolla näkyy monissa kohdin nimimerkkejä kaiverrettuina, ihan taltan kanssa on töitä varmaan tehty.

Myös muita asumisen merkkejä löytyy.

Saari on kaunis ja kallioinen. Emme lähde huonojen sääolojen vuoksi sitä kokonaan kiertämään. Puuttuisi enää, että kompuroisin kumpuilevilla ja liukkailla  kallioilla, taittaisin nilkkani ja siippa joutuisi raahaamaan minua kuin kivirekeä kohti satamaa:)))

Kalliolla oleillessamme kuuluu kovaa moottorin jylinää. Siippa sanoo, ettei  voi olla totta, että noin iso alus äänestä päätellen lähestyy tässä sumussa saarta. Mitään ei kuitenkaan näy. Minun mielikuvitukseni lähtee tietysti tässä vaiheessa jo laukkaamaan. Sieluni silmin kuvittelen jo hetken lopun aikani tulleen. Oikeasti aika pelottavaa se ison moottorin jylinä sumun keskellä. Ajattelen jo, onko rahtialus harhautunut sumussa ja pösäyttää pian kallioon... 

Seuraava ääni on iso plumpsahdus ja siippa toteaa, että isohko ankkuri tiputettiin mereen. Mitään ei vieläkään näy.  Leikittelen ajatuksella, että  saareen rantautuu merirosvoja. Viekööt minut tai  pitkän putkeni, muuta ei nyt ole antaa...

Muutama minuutti myöhemmin sumu hälvenee hieman. Tarkempi katselu osoittaa, että paikalla on viattoman näköisiä sukeltajia. En tiedä, mitä he tutkivat.

Mutta saari - se on kaunis. Ja kallioinen.

Sumu hälvenee ja on aika palata veneeseen. Yritän keventää siipalle tunnelmaa, että jos emme pääse satamasta pois ilman pohjarikkoa, näkyy viereisellä isolla veneellä olevan pelastusvene mukana:)

 
Ehdottomasti käynnin arvoinen kohde!

LÄHTEET:

 Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kokkolan saariston hoito- ja käyttösuunnitelma. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/90315/Etela-Pohjanmaan_julkaisuja_2_2011.pdf?sequence=4] Luettu 14.7.2014.

Harri Nyman. Meriväylien rakennusperintö. Trutklppan. Kokkola. [http://www.nba.fi/fi/File/1005/merivaylien-rakennusperinto.pdf] Luettu 1.9.2014.

Kokkola.fi. Rantautumispaikat ja kanoottirannat. [http://www.kokkola.fi/palvelut/ymparisto_ja_luonto/luonnon_virkistyskaytto/veneily_ja_melonta/fi_FI/rantautumispaikat_ja_kanoottirannat/] Luettu 13.9.2014.

KP24.fi. Saaristo tarjoaa helmiä veneilijöille. [http://www.kp24.fi/uutiset/338789/Saaristo-tarjoaa-helmi%C3%A4-veneilij%C3%B6ille] Luettu 2.5.2015

Lighthouses of Western Finland. [https://www.unc.edu/~rowlett/lighthouse/fin2.htm] Luettu 8.6.2015.
Luonnonsatamat.fi.  Södra trutklippan. [http://www.luonnonsatamat.fi/index.php?action=vsatama&vsatama-id=8156] Luettu 2.5.2015.

Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanähtävyydet. [http://www.maaseutumaisemat.fi/wp-content/uploads/2014/02/EPO-raportti-maakunnalliset.pdf] Luettu 24.8.2014.

Museovirasto. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. RKY. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2922] Luettu 13.9.2014.

Nuorisokeskus Villa Elba. Södra Trutklippan. [http://www.villaelba.fi/villa_elba/fi_FI/sodra_trutklippan/] Luettu 2.5.2015.

Venelehti.fi. Södra Trutklippan. [http://venelehti.fi/satamat/merenkurkku/mustakari-kopmanholmen/1762-sodra-trutklippan] Luettu 2.5.2015.

Kokkolan majakat ja linjaloistot: Trullögrundin tunnusmajakka

Trullögrundin (tai  Trullegrundin) tunnusmajakkaan ei ole tainnut kovin moni kokkolalainen olla päässyt tutustumaan. Se sijaitsee Kokkolan saaristossa ja omalla, vähäisesti rakennetulla saarellaan.

Tunnusmajakallahan ei sinällään ole suurta merenkulullista arvoa, se on pikemminkin merenkulun turvalaite ja maamerkki.

Trullögrundin tunnusmajakka on rakennettu jo alun perin  1740  paikallisten porvarien toimesta. Nykyinen tunnusmajakka lienee 1900-luvun alkupäästä.

Trullögrundin saaren laella on myös esihistoriallinen kiviröykkiö, jonka uskotaan olevan viikinkiaikainen hautaröykkiö.

Trullögrundet toimi muiden läheisten saareten tapaan aikaisemmin Rödsön kylän yhteisenä laidunmaana, jossa on  ollut lampaita viimeksi 950-luvulla.

Valitettavasti Liikenneviraston omistama majakka on huonokuntoinen. Liikenneviraston kerrotaankin suunnitelleen majakalle kunnostusta, jossa korjattaisiin ikkunoita ja betonirakenteita sekä rapattaisiin ja maalattaisiin ulkopintaa. Tietystikin kunnostushankkeet riippuvat siitä, miten se saa rahoitusta...
 

 

 

Luotsien lisäksi saarta ovat aikoinaan asuttaneet kalastajat.

 

Trullögrundissa kerrotaan olevan Kokkolan arvokkaimmat ja komeimmat, katajanumet ja laajat variksenmarjanummet -ilmankos ovat säilyneet, kun liikkuminen saarella on  vähäisen puoleista. Saarella on myös edustavan näköistä rantalehtoa.

 

Trullögrundetissa on myös perinnebiotooppeja, jotka kuuluvat Natura 2000-alueisiin.

 

Saaren pohjoiskalliot tunnetaan merkittävänä lintujen pesimäpaikkana.

Maalattuna tästä tunnusmajakasta voisi saada kauniinkin kohteen merellisiin maisemiin.

 

LÄHTEET:

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kokkolan saariston hoito- ja käyttösuunnitelma. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/90315/Etela-Pohjanmaan_julkaisuja_2_2011.pdf?sequence=4] Luettu 14.7.2014.

Keskipohjanmaan IV vaiheen maakunta´kaavan Liite 2. Rakennettu kulttuuriympäristö. valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävät maisema- ja kulttuurihistorialliset ympäristöt ja kohteet Keski-Pohjanmaalla. [http://www.keski-pohjanmaa.fi/Data/Upload/61af28d7-61e3-4780-9283-026f71bb8a15_Liite2_Rakennettu%20kulttuuriymp%C3%A4rist%C3%B6_p%C3%A4ivitys2014%20(ID%202615).pdf] Luettu 13.9.2014.


Kokkolan satamien historiaa. [http://www.port.of.kokkola.fi/historia/suomi/kronologia.html] Luettu 14.7.2014.

Valtion kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistövarallisuuden omistuksen ja hallinnoinnin järjestämistä selvittävä työryhmä. [https://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/Vakuki-tyoryhmaraportti.pdf] Luettu 14.7.2014.

Kokkolan majakat ja linjaloistot:Krunnin lyysi

Kokkolan merialueella sijaitsevalla Krunnin eli Poroluodonkarin saaren pohjoisosassa sijaitsee maamme vanhin kalastusloisto. Tästä käytetään nimeä Lyysi.

 

Matkaa Krunniin on mantereelta kymmenisen kilometriä.  

 

Tällä karilla sijaitseva kalastusloisto on liikenneviraston omistama. Se rakentuu teräsmastosta ja sen valoloistosta. Loisto on hyväkuntoinen ja sen kuntoa tarkastellaan vuosittain.

 

 

 

 

Krunnin kalaloisto on rakennettu 1700-luvulla. Lyysi on peruskorjattu 1990-luvun lopussa.

Entisinä aikoina lyysissä kalastajaperheiden vaimot ja lapset pitivät syksyisin merkkitulta saarelle pyrkiville kalastajille. Ennen lyysin rakentamista paikalla pidettiin nuotiota, pystyvalkeaa, jonka suojana oli maapuolella rakennetut hirsiseinät ja meren puolella lasiseinä. Kun yhteisö vaurastui, hankittiin nuotion tilalle öljylamppu, jota ei tarvinnut alituisesti vahtia. Öljylamppu vietiin lyysin torniin

Lyysin kalastusloisto on tehty matalan kivijalan varaan. Itse rakennus on kuusikulmainen ja puurakenteinen. Kattona on pärekatto. Kapeassa lyhtytornissa on pidetty merkkivaloa kalastajille. Nykyään Lyysin seinät ovat joka suuntaan umpinaiset.

Aikoinaan Lyysi kätki sisäänsä  kivisen kiukaan jossa pidettiin tulta.

Krunni on ollut erityisesti kälviäläisten silakanpyyntipaikka 1550-luvulla. Vilkkainta kalastus oli 1800-luvulla. . Lyysin nimi juontaa juurensa ruotsinkielisestä sanasta lysa eli loistaa, valaista.

 

 

Lyysin sisätilassa on vieraskirja, jossa on paljon vierailijoiden nimiä.

 

Ruotsalon  kyläkirjassa on Matilda Järven muistelmia Krunnista. Sama teksti on ollut Keskipohjanmaa-lehdessä nro 209 vuonna 1958. Tässä lainaus Matildan muistoista koskien Lyysiä:

"Siellä Krunnin meren puoleisella kalliolla oli erikoinen lyysi - ja onhan se kai vieläkin - jossa poltettiin valkeaa, jotta miehet yön pimeydessä osaisivat tulla kotiin. Meren puolella siinä on lasiseinät, mutta maan puolella takkapiisi, jossa poltettiin "pystyvalkeaa." Illan hämärän tultua valkea sytytettiin ja vartiomiehen oli alinomaa lisättävä halkoja uuniin, jottei tuli sammuisi. Monet syysyöt minäkin siellä valvoin ja pidin valkeaa. Miehet olivat jossain kaukana mustan meren keskessä ja minä siinä valkaisevan ja merkkiä antavan lyysin tunnussa. Mutta se olikin meidän yhdyssiteenämme. Aamulla pimeän kadotessa sai tulikin hiipua, eihän sitä enää tarvittu. Sitten myöhempinä vuosina valkeapito lopetettiin ja alettiin käyttää öljylamppua, joka vietiin lyysin torniin. Mutta ei se varmaankaan niin hyvin  merelle näyttänyt kuin  kunnollinen avovalkea. Lyysimiehen virka  oli yleensä naisten tai muitten " vähäisten" hoidossa, miehiset miehet kun olivat merellä..."

Lyysin sisäseinistä on luettavissa monia puumerkkejä. Paljon tarinoita varmaan kätkevät nämä puiset seinät sisälleen...




LÄHTEET:

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kokkolan saariston hoito- ja käyttösuunnitelma. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/90315/Etela-Pohjanmaan_julkaisuja_2_2011.pdf?sequence=4] Luettu 14.7.2014.

Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanähtävyydet. [http://www.maaseutumaisemat.fi/wp-content/uploads/2014/02/EPO-raportti-maakunnalliset.pdf] Luettu 24.8.2014.

Ruotsalon kyläkirja. 2011. Krunni eli Poroluodonkari,  s. 75-78.

Ruotsalon kyläkirja. 2011. Matilda Järven muistelmat Krunnista, s. 79-81. 

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. Poroluodonkarin kalastajayhdyskunta. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2921] Luettu 24.8.2014.
Vanhoja kuvia Kälviältä. Krunnin lyysi. [http://www.vanhakalvia.fi/galleria/displayimage.php?album=10&pos=61] Luettu 24.8.2014.