Puurokari Suntin varrella

Suntin varressa, Hollihaan kaupunginosan laitamilla, on muusta maaperästä erottuva, kumpuileva ja kallioinen alue. Sitä kutsutaan Puurokariksi. Rinteiden päällä kulkee kävelypolkuja. Talvisin alueella saattaa nähdä pulkalla mäkeä alas huristelijoita.. Kerrotaanpa itsensä J. V. Snellmanninkin nuorena poikana hiihdelleen rinteitä alas... 

Kaupungin perustamisen aikoihin 1600-luvun alkupuolella Puurokari oli pieni kalliosaari kaupunginsalmessa. Kari kasvoi ajan kuluessa kiinni mantereeseen maankohoamisen seurauksena. Alunperin seutua kutsuttiin nimellä Puro-kari  karin vierestä virtaavan puron mukaisesti. Ilmeisesti nimi on ihmisten suussa taipunut myöhemmin nykyiseen muotoonsa.

Puurokari on Suntin varrella osa laajaa viheraluetta eli kaupungin Keskuspuistoa, joka  ulottuu keskustasta aina Vanhansatamanlahdelle saakka.

Vuonna 1622, kun niin sanottua pikkutullia alettiin kantaa Kokkolassa, rakennettiin tullitupa merelle päin Puurokarille. Tullitupien rakentaminen oli asetuksen mukaisesti ympäröivien pitäjien vastuulla. Suntin varren tuvan pystyttivät Kokkolan ja Kälviän talonpojat.

Kaupungin ensimmäinen meritulli sijaitsi siis oletettavasti Puurokarilla. Suntin varrella olleesta tullirakennuksesta on maininta jo vuodelta 1658. Puurokarin kallioiden länsipuolella on nykyäänkin nähtävissä kivirakennelmia. Ne ovat ilmeisesti kuitenkin uudemmalta ajalta. Itäisissä rinteissä on jäännöksiä rappumaisista kivirakennelmista sekä pohjoisrinteessä Suntin suunnan mukaisesti loiva ja pitkä kivin reunustettu ramppi.

Puurokarin vanhat kivirakenteet ja jäänteet  ovat historiallisesti arvokkaita.

Tuomiokirjoista vuosilta 1694 ja 1695 selviää, että tullinhoitaja ehdotti saaren tullitupaa varustettavaksi kahdella sillalla. Yhden sillan tehtävänä olisi johtaa salmeen siten, että ihmiset voisivat veneineen laskeutua sillan viereen. Toisen sillan kautta olisi yhteys kaupungin puoleiselle rannalle. Tämän sillan tulisi olla vähintään 24 sylen pituinen ja kolmen palkin levyinen.

Samoista tuomiokirjoista selviää myös tieto ,että meritullia pystyttäisiin edelleen käyttämään, jos savupiippu ja ikkunat korjattaisiin.

Puurokarin ohi virtaavan puron yli rakennettiin silta Suntin suuntaisesti. Siltaa kutsuttiin nimellä Pususilta.

Alla oleva kuva on otettu kaupungin infotaulusta Puurokarin edustalta, siksi se on hieman sumea... Kuvassa on Pususilta noin vuonna 1915 ja siitä näkyy, kuinka se oli Suntin suuntaisesti mantereelle.

Suntin itärannalla, Puurokaria vastapäätä, oli kauppias Jan Forsen nuoremman paloviinapolttimo, joka oli perustettu 1869. Poltto-oikeus kuului vanhan perinteen mukaisesti kaupungin porvareiden oikeuksiin ja tavallisesti Kokkolassa tämä oikeus oli vuokrattu jollekin kaupungin asukkaalle.

Polttimo sijaitsi nykyisen jäähallin vieressä olevan jalkapallokentän laidalla. Myöhemmin, polttimon toiminnan loputtua, rakennus siirrettiin asuinrakennukseksi Kaarlelankadulle.  Alla oleva kuva paloviinapolttimosta on otettu myös  kaupungin infotaulusta. Kuvassa Sunti ja viinapolttimo on pohjoisen suunnasta kuvattu.

 

 

Koska maankohoamista tapahtui voimakkaasti, täytyi niin meritullia kuin muitakin satamatoimintoja siirrellä toistuvasti. 1700- luvulla meritulli siirtyi Ryövärinkarille eli Pikiruukkiin. Sieltäkin se siirrettiin melko pian Sannanrannalle saakka.

Alla olevassa karttakuvassa näkyy Puurokari pienenä saarekkeena Suntissa. Pienet pisteet siinä ovat kauppiaiden aittoja ja Ryövärinkari isompana saarena kuvan oikeassa laidassa. Siellä sijaitsi tullitupa. Kuva on  lainattu "Kokkolan sataman historiaa"-sivustolta. Alunperin kuvan omistaa Riksarkivet.

 

 

Lopuksi vielä kuva Puurokarista vastarannalta otettuna. Edustalla näkyy teos "Maalla ja merellä", josta enemmän toisesssa bloggauksessa!

 

LÄHTEET: Kokkolan sataman historiaa. [http://www.port.of.kokkola.fi/historia/kaupunki.html] Luettu 21,10.2012.

Suomen rakennuskulttuurin yleisluettelo.[ https://www.kokkola.fi/.../4_kauposa_2005_julkaisu_b.pdf] Luettu 21.10.2012.