Elokuun juttuja tällä kertaa...
Meidän perheessä tietää syksyn lähestyvän, kun jahtiaika alkaa. Kauden aloittaa perinteisesti kyyhkysen metsästys 10.8. Tätä päivää odotetaan kuin kuuta nousevaa. Ja jahtiaamuna miesväkeä ei tarvitse karhata sängyistä ylös. Tänä vuonna herätyskellot pirisivät 04.15 ja jahtipaikalla oltiin asemissa intoa täynnä aamuviideltä (siis kaikki muut perheestä paitsi minä, joka en kellon pirinästä hetkahtanut tuon taivaallista).
Tänä vuonna ensimmäisen päivän saalis oli hyvä. Pari naispuolista kyyhkysenmtsästäjääkin paikalta bongasin, että se siitä ukkoutuneesta harrastuksesta! Esikoinen intoutui jahtiin vielä päivemmälläkin ja uljaasti reissunsa lomassa lupasi opastaa minut läheiselle hakkuuaukiolle, jossa oli villivadelmia:)
.jpg)
Eikun tuumasta toimeen!
Kuvat ovat vähän tärähtäneitä mutta ajatus kai tärkeintä. Tänä vuonna vadelmia on runsaasti luonnossa -harmittaa oikein, kuinka paljon niitä jääkään metsiin poimimatta...
No, hitaita poimittaviahan nuo ovat...
.jpg)
Mutta aromi on jotain sanoin kuvailematonta. Ämpärillinen päätyi myöhemmin läheisilleni ja muuttui tuota pikaa mehuksi mustikan kanssa sulassa sovussa...
.jpg)
Tällä kertaa olin muuten aivan erityisen tarkkana metsikössä. Joku ehkä muistaa aikaisemman bloggaukseni lakan poiminnasta. Silloin olalleni kiinnittyi punkki! Pienenä varoituksen sanana kerron, että kannattaa olla tarkka noiden mötiäisten kanssa - parin viikon päästä sain puremasta oireita ja tässä sitä vieläkin kärvistellään antiboottikuurilla:/
Tämän viikonlopun aikana metsiin näytti jo saapuneen muutama ällöttävä hirvikärpänenkin. Mutta joka tapauksessa pienet ötökät ei minua metsistä pois aja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti