Kokkola Karleby Finland: Kokkolan kotirintamanaisten muistomerkki

lauantai 17. elokuuta 2013

Kokkolan kotirintamanaisten muistomerkki

Kesän korvilla on muutaman kerran tullut oikaistua Kokkolan torin poikki. Tällä kertaa kiireissäni olin oikomassa torin laidalla olevan Purje-lavan takaa, läheltä Kokkolan kaupungintalon edustaa, kun bongasinkin muistomerkin.

Muistokivessä on kaiverrettuna kuva, jossa äiti pitää polvellaan pientä lastaan ja hieman isompi lapsi seisoo hänen vieressään.

Kuvan alla on teksti "Keski-Pohjanmaan kotirintamanaisille 1939-1944."

Tämän alla on vielä ajatelma "Työ on näkyvää rakkautta."

Kiven alaosassa on hyvin himmeästi erottuva kaiverrusteksti. Siitä selviää muistokiven lahjoittajat, eli "Autojoukkojen Kokkolan Kilta ry 1994." Kyseinen yhdistys on maanpuolustusyhdistys, jonka riveihin on koottu ajoneuvokuljettajan tehtäviin koulutettuja reserviläisiä sotilasarvoon katsomatta. Kilta kuuluu lisäksi Autojoukko Kiltojen liittoon ja sen perinnejoukkoyksikkö on 1. Er. Autokompania.

Killan toimesta paljastettiin 10.12.1994 kyseinen muistomerkki kotirintamanaisille. Kivipatsas on graniittilohkare., joka on peräisin Vetelistä. Sen irroituksesta emäkalliosta ovat vastanneet neljä veljestä, joista kolme kaatui jatkosodassa. Korkeutta muistomerkillä on 170 cm.

LÄHTEET:Autojoukkojen Keski-Pohjanmaan kilta [http://www.ajk-kp.net/_esittely.html] Luettu 12.7.2013.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmekymmentä viimeisimpää vuottani tekivät minusta sittenkin kokkolalaisen, vaikka alkujani Etelä-Pohjanmaalta olenkin ja kannan isoa palasta sitä leveämpää pohjalaisuutta aina mukanani. ..

Kaksikielisen perheen yksikielinen, mutta monimielinen äiti ja fammu.
Koulutukseltani olen erityisluokanopettaja, luokanopettaja ja lastentarhanopettaja. Sellainen tuhannen tuikkiva, hetkittäin jopa roihuava kansankynttilä, joka kirjuuttelee omaksi ilokseen entisestä, nykyisestä ja tulevasta Kokkolasta.

TÄMÄ EI OLE SIIS VIRALLINEN KOKKOLA-SIVU VAAN OMA HENKIREIKÄNI:)

Ote Kokkola opas-tekstistä vuodelta 1936

Matkailija, joka kirkkaana kesäisenä päivänä ensi kerran saapuu Kokkolaan, kohtaa kaupungin, joka verrattain vaatimattomasta ulkomuodostaan huolimatta miellyttää silmää erikoisuudellaan.

Kokonaiskuvassa on vielä entisten aikojen muistoja, huolimatta siitä, että kaupungin järjestely ilmeisesti on noudattanut nykyajan vaatimuksia. Kadut ovat enimmäkseen suoria, etenkin kaupungin vanhemmissa, keskiosissa, missä ne suunnilleen kulkevat pohjoisesta etelään ja idästä länteen, mutta kaikkialla kohoavat lehtevien puiden latvat, puistoja sekä käytäviä koristavat valkeavartiset koivut.

Kaupungin pääkadun, Isonkadun varrella on joitakin suurehkoja kivirakennuksia ja tämän keskuksen ympärille ryhmittyvät monet korttelit, joiden yksikerroksisilla puutaloilla on kullakin oma yksilöllinen viiva- ja värivaikutuksensa.

Siellä täällä näissä kaupunginosissa kohoaa isohkoja nykyaikaisesti rakennettuja julkisia ja asuinrakennuksia. Mutta monin paikoin vallitsee vielä viehkeä, idyllinen rauha pihamailla, missä vanhat puut varjostavat taloja.