Tonttuopastus Neristanissa

Sibeliuksen päivän iltana lähdin Kokkolan matkaoppaiden järjestämälle Tonttuopastuskierrokselle Kokkolan vanhaan kaupunkiin eli Neristaniin.

 

Kierros alkoi Mannerheiminaukiolta. Tässä hieman alempana  aukion kuusi jollainen on loistanut valoaan siinä vuodesta 1905, jolloin saatiin sähkövalaistus  -tietysti lukuun ottamatta sotavuosia, jolloin ylimääräistä valoa ei turvallisuussyistä voitu käyttää.

 

Joulukuusen perinne johtaa Saksaan 1800-luvulle. Martti Lutherin kerrotaan tuoneen sisälle ensimmäisen joulupuun. Tapa oli alun perin Suomessa vain ylhäisön keskuudessa -vaatimattomammissa torpissa  jouluisin oli sen sijaan usein himmeleitä...

 

Samalla aukealla on luettu myös joulurauhan julistus. Aikoinaan tehtävää Kokkolassa  hoiti raatimies Röning (1682-1728), joka luki julistuksen ruotsiksi entisen ns. Slotten kenkäkaupan kulmalta. Joulurauhan julistuksia oli olemassa kahta lajia -kirkollisempaan ja maallisempaan joulurauhaan suunnattuja. Ei ole tiedossa, kumpaa Röning luki. Joka tapauksessa rettelöintiä esiintyi silloinkin, esimerkiksi juopottelua, jota joulurauhan julistuksella  kirkko halusi estää.

 

Joulurauhaa on maassamme muuten julistettu aina keskiajalta lähtien ja nykyisin Turussa jouluisin luettavan  julistuksen sanamuodon uskotaan  pohjautuvan kuningatar Kristiinan käskykirjeeseen 1640-luvulta.

 

 

Jatkamme matkaa Isokadulle, jossa on kauniit jouluvalot. Kadun nykyinen valaistus on vuodelta 2002. Aikaisemmin kadulla oli kaasulamput, jotka sammutettiin täsmällisesti klo. 23.23...

 

 

 

Pysähdymme reitin varrella oleville Neristanin joulukalenteriluukuille, jotka ovat esillä nyt neljättä vuotta. Ideana on, että alueen asukkaat ilmoittautuvat luukkujen  valmistelijoiksi ja eri  puolille vanhaa kaupunkia avautuu uusi luukku  1-24 päivinä joulukuuta talojen ikkunoihin.

Kukin ikkunan haltija saa itse sommitella  ikkunansa mieleisekseen.

 

3.-luukku löytyi tällä kertaa pyöräliikkeen ikkunasta. Kuvani on vähän heikko, mutta tonttu sieltä taitaa kirstusta kurkistaa...

 

Seuraavaksi meille on luvattu pistäytyminen Pormestarinkadun idyllisessä kahvilassa.

Tänä  joulun alla kahvilaan on avattu suloinen Joulupuoti, jossa muutama kädentaitaja myy ihastuttavia luomuksiaan. Kannattaa ehdottomasti poiketa! Meille tarjoillaan myös ilmaiset glögit...luxusta! Tuntuu ihanalta kylmän pakkasillan kierroksen keskellä...

 

 

Luukku seitsemän sijaitsee aivan kulma takana, entisessä pormestarin talon kellari-ikkunassa.

Talossa on aikoinaan asunut Ruotsista tullut pormestari, jota ei aluksi pidetty toivottuna kotikaupungissamme...

 

 

Pysähdymme talon luona, joka kätkee sisäänsä rakkaustarinan. Kokkolaan 1875 saapunut luistelija, Jackson Hayes, ihastui häntä noin 7 vuotta iäkkäämpään  Emmaan. Emma Peizius asui tässä alla olevassa talossa. Emma käytti ajalleen erikoisia äitinsä ja isoäitinsä vaatteita ja oli muutenkin melko erikoinen.

 

Kun Jackson  yllättäen kuoli,  Emma peri hänen tavaransa -mm. luistimet, jotka Peitziuksen suku on nyttemmin lahjoittanut Renlundin museolle...

 

Emmalla roihahti myöhemmin uusi romanssi nuorukaisen, vain 3-kymppisen Johan Paanasen kanssa. Ikäeroa oli siis kolmisen kymmentä vuotta...Pariskunta oli varmasti huomiota herättävä ja kylän lapset tapasivatkin ilkkua "Sieltä tulee Emma ja Paananen."

 

Emma kuoli vuonna 1904.

 

 

Alla olevassa kuvassa toimii nykyisin Vanhankaupungin ravintola. Talolla on pitkä historia. Tätä ennen talo tunnettiin Lasimestarin talona. Talo on rakennettu 1831. Siinä on toiminut lisäksi mm. Pelastusarmeija sekä posti.

 

Vastapäätä ruokaravintolaa sijaitsee myös paljon historiaa sisäänsä kätkevä rakennus. Tällä hetkellä liikkeen alakerrassa on sisustusliike Zinna. Rakennuksen joulukuosiset ikkunat ovat  kauniit...

 

Taloa kutsutaan Mercuriuksen taloksi. Talossa sijaitsi muinoin ravintola Mercurius, jota siteerattiin muinaisessa mainoksessa "kaupungin hauskimmaksi tanssihuoneistoksi."

Kieltolain aikana talossa on myös  ollut pimeää kauppaa ja pihapiiristä löytyy myös mielenkiintoinen salakäytävän alku...

 

 

Valitettavasti en muista seuraavan talon omistajan muinoista nimeä. Kerrotaan kuitenkin, että hänen tapanaan oli ajaa leveähkö autonsa portista läpi sisäpihalle saakka. Niinpä auton oikea etupää kolahti useamman kerran portinpieleen. Tästä suivaantuneena mies päätyi vaihtamaan kotireittinsä kadun toisesta suunnasta ja mahtui sitten paremmin  kurvaamaan pihaansa...

Kerrotaan myös miehen pojan pyytäneen autoa lainaan sanoen "Isä, olen jo tarpeeksi vanha." Tähän isän kerrotaan todenneen "Niin, sinä olet, mutta auto ei!" :)))

 

Vanhojen talojen kynttilät  vanhoilla ikkunoilla näyttävät niin kauniilta!

 

 

Pysähdymme Isokadulla ns. Hongellin talon edustalle. Opas tosin epäilee, että kaikki ovat jo kuulleet talon emännän tarinan. Joku kuitenkin toivoo, että  siitä jotain kerrottaisiin. Rouva Alma Hongell oli kotoisin Uudestakaarlepyystä ja hän avioitui merikapteeni Gustav Hongellin kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta. Alma-rouva sairasteli paljon ja lääkäri sanoi, että lämpöisestä ilmasta olisi hänelle hyötyä. Niinpä hän miehensä ehdotuksesta matkasi hänen mukanaan Taka-Intiaan hakemaan Melusin-nimisellä laivalla teak-puulastia.

 

Paluumatkalla hänen miehensä sairastui, kuten myös useampi laivan henkilökunnasta. Alma oli pakotettu ottamaan kokemattomana laivan ohjat käsiinsä. Monivaiheisen matkan jälkeen Alma sai kuin saikin laivan ohjattua kotisatamaan!

 

Antiikkiliikkeen edustalla opas rapsuttaa katukäytävää. Lumen seasta löytyy metallinen pidike. Opas  vitsailee mukana olevalle lapselleni, että jouluaattona joulupukin voi nähdä kiinnittävän tähän lenksuun ehkä poronsa:) Hymyilyttää... Tosiasiassa siihen on aikoinaan kiinnitetty hevosia...

Seuraavalla kadulla on lähekkäin kolme luukkua. Ensi luukku 5, jossa  joulutonttu kurkistaa ikkunasta.

 

 

2. luukussa on  luonnonläheinen tunnelma. Osa ikkunoista on sen verran korkealla, että katutasosta kuvia on haasteellista ottaa...Talo on ns. kappatalo -entinen merimiesperheen asunto. Tässä pienessä talossa on saattanut asua jopa 14-henkinen perhe!

Taaemmalla  ikkunassa kurkistelee kuitenkin ihana joulupukki, lienee aika vanha...

 

8.-luukussa on pieni nukkekodin tyyppinen asetelma, jota en saa tarkemmin kuvattua pimeyden vuoksi. Sievä se kuitenkin on!

 

Pysähdymme talon kohdalle, jonka ikkunoissa on hyvin perinteiset joulukoristeet. Alun perin usko, toivo, rakkaus-valot ovat peräisin Pietarsaaresta. Sopivat erittäin hienosti tällaiseen puutaloidylliin...

 

 

Lopulta saavumme luukun 1. kohdalle. Meidän on määrä lopettaa tonttuopastuskierroksemme tänne taloon. Meidät on nimittäin kierroksen päätteeksi kutsuttu tähän laivuritaloon glögille!

 

Vastaanotto on lämmin ja on mielenkiintoista kuulla talo historiasta,  jossa on ollut useita omistajia. Talossa on asunut merimiehiä ja laivuri Hillström.  Uusin talon haltijapariskunta on omistanut talon vuoden verran ja tavoitteena on entisöidä se mahdollisimman alkuperäiseen kuntoon.  Vanhin osa talosta on 1830-luvulta.

 

Talon haltija kertoo  joulukalenteri-ikkunastaan. Koska luukku oli ensimmäinen, paloi siinä 1 adventtikynttilä. Lisäksi ikkunalla on mm.  omistajan lapsuuteen kuuluva askarreltu enkeli. Enkelillä on pari aarretta muassaan: vanha joulupallo joka lienee jo yli 60 vuotta vanha ja on aina kuulunut omistajan jouluihin. Enkelillä on myös kaunis korukivi, jonka omistaja on saanut sisareltaan tuliaisina...

 

Ja se meille tarjoiltu glögi...Omistaja kertoo tehneensä omista puolukoista, mustaviinimarjoista ja pihan kirsikkapuun sadosta.  Lapsukaiseni toteaa vielä kotona "että sen piti olla hyvää!:)

 

Kävelemme pois vanhasta kaupungista. Ryhmäperhepäiväkodin ikkunan ohitse kulkiessamme löydämme vielä itsenäisyyspäiväteemaisen luukun numerosta 6.