Kälviän vanhin kirkko

Kälviällä on ollut yhteensä kolme kirkkoa nykyisellä paikalla. Tiedot aivan ensimmäisestä kirkosta ovat niukat. Rakennustyöt alkoivat kuitenkin vuoden 1640 tienoilla, kun Turun  tuomiokapituli vahvisti Kokkolan ja Kälviän rajan.

Kirkon paikaksi valittiin Hyypän talon peltopalsta Kälviänjoen etelärannan läheisyydestä. Rakennustöitä johti mitä ilmeisemmin Juho Matinpoika Keiski ja rakentajina toimivat oman pitäjän miehet.


Kirkosta ei ole säilynyt lähes lainkaan kuvamaterialia , mutta asiakirjoissa säilyneiden penkkijärjestysten mukaan  kirkon laskennallinen pituus lienee  ollut n. 19-26 metriä pitkä.

Alla olevat kaksi kuvaa on lainauksia Kälviän ja Ullavan kirjasta (s. 390).  Alkuperäinen kuva on Maanmittaushallituksen arkiston omistuksessa. Tämä piirros on maanmittari  J.J. Wikarin  vuonna 1749 laatimastaan kartasta. Korkean tornin harjalla on erotettavissa risti  sekä sen alapuolella viiritanko ja itäpäädyssä aumakatto.  Sekä kirkkoa että tornia peitti paanukatto.

 

Ensimmäinen kirkko oli suorakaiteen muotoinen, ns. pitkäkirkko. Kirkko oli tontilla itä-länsi-suuntaisesti jaa alttari oli  itäpäädyssä. Sen vieressä pohjoispäädyssä oli pieni sakaristo. Kirkossa oli kolme ulko-ovea, joista kaksi  eteläseinustalla ja yksi länsipäädyssä, missä oli myös korkea, suippo  torni. Ikkunoiden sijainnista ei ole muuta tarkkaa tietoa, kuin että alttarin yläpuolella oli yksi ikkuna ja saarnatuolin läheisyydessä toinen.


Kirkon kerrotaan olleen painunut ja  kallistunut jo 1690-luvulla. Lattiakin oli niin lahonnut, että kirkkokansalla oli vaikeuksia päästä kuoriin ehtoolliselle. Ei tiedetä, oliko Kälviän ensimmäinen kirkko niin sanottu tukipilarikirkko, tosin  asiakirjoista löytyy pieni viite  siihen suuntaan vuoden 1694 piispantarkastusasiakirjasta, kun kehotetaan suurempien  vahinkojen välttämiseksi  tekemään lujempi  perustus keskipilarin alle.

1695 Kaarle XI myönsi Turun ja Viipurin hiippakuntien seurakunnissa  kolehdin kannettavaksi kälviäläisten kirkkoa varten.
Kirkon kunnostus ajoittui vuoteen 1698. Kirkkoon asetettiin hyvä kivijalka ja kirkkoa nostettiin. Myös kattopaanutusta uudistettiin.

Isonvihan vuosina 1714 ja 1715 kirkko kärsi tuhoja; asiakirjoja tuhoutui ja ryöstelyäkin esiintyi. Siksi mitään kirkon esineistöä ei ole säilynytkään. Kahakoiden jälkeen kirkkoon ostettiin kynttiläkruunu kellonvalaja Åldermannilta sekä kuusi lampettia Daniel Ahlalta. Uusi saarnatuoli tilattiin  kokkolalaiselta puuseppä Johannes Kyntzellilltä vuonna 1726. Saarnatuolin maalaukset olivat vaasalaisen maalarimestari Olof Ekelundin kädentyötä.

1740 kirkon penkkejä korjailtiin  ja ruotusotamiehiä varten tehtiin oma penkki kuoriin sakariston oven pieleen. Rippikoulun käynyt miespuolinen nuoriso sai lisätilaa ns. pikkulehteriltä kuorin alttarin oikealta puolelta. Rippikoulua käymättömät pojat puolestaan sijoitettiin lehterin alla olleisiin penkkeihin.

Vuosien 1725 ja 1762 penkkijakoluettelon mukaan pääkäytävän pohjoispuolella oli naisille 21 penkkiä. Miehille oli 19 penkkiä.

1750-luvun vaiheilla kirkko oli monenlaisista korjaustöistä huolimatta  taas osin lahonnut, kallistunut ja myös ahdas. Aluksi pitäjänkokouksessa vuonna 1760 pohdittiin kirkon peruskorjausta, mutta kuitenkin vuoden 1763  pitäjänkokouksessa päädyttiin  uuden kirkon rakentamiseen.  Kälviän kirkko ennätti olla toiminnassa 124 vuotta, kunnes 30.4. 1764 alkoi ensimmäisen kirkon purkutyöt.


LÄHTEET: Kälviän ja Ullavan kirja.  Kälviän ja Ullavan kirkot ja tapulit, s. 389-392.

Kälviän seurakunta. Kälviän kirkko. [http://www.kalvianseurakunta.fi/tilat/kirkko] Luettu 29.12. 2013.