Jo viikkoja sitten nuorimmaiseni esitti kainon pyynnön, josko pääsisi joululomallaan pelailemaan oikein urakalla. Oli alustanut asian hyvin - saman tien, kun kysyi asiaa, niin mainitsi, että sähköpostiini on juuri saapunut infoa vanhemmille:) Pakkohan se oli kurkata. Kyseessä oli Urbanlan Winter -tapahtuma.
Urbanlan Winter (27.-30.12.2015) on siis tietokonepelitapahtuma. Tänä vuonna se järjestettiin Kokkolassa Kampushallissa uutuutta hohkaavissa tiloissa. 560 paikasta lunastettiin lopulta 528 paikkaa, eli pelisali oli lähes pullollaan intoa uhkuvia 13-20-vuotiaita. Suurin osa poikia, mutta kyllä joukkoon jonkin verran tyttöjäkin mahtui. Oma nuorukaiseni jännäsi päivä toisensa perään, josko hänen varaamansa paikan viereinen paikka täyttyisi tai ei. Pöytätilaa pelaajaa kohtaan peruspaikalla kun oli vain 70 cm ja kun sitten kävi niin, että pari pöytäpaikkaa pojan vierestä jäi tyhjäksi, saivat he kavereiden kanssa tilaa vähän enemmän...
Poikani parhaat kaverit eivät tapahtumasta innostuneet, mutta 13-vuotiaani on sen verran rohkea oman tiensä kulkija, että päätti joka tapauksessa mennä paikalle. "Pelaamaanhan sinne meen ja kyllähän siellä näkee tuttuja ja tulee uusiakin." Koulustaan osallistui muutama puolituttu. En osannut edes kyseenalaistaa, koska tunnen tyypin, kyllä se pärjää. Ja kotiinhan pääsee aina, jos ei sujukaan... Totean, että soittaa voi milloin vaan.:) Ja jos johonkin asiaan tuntee noin suurta intohimoa, niin kyllä siipiään täytyy saada kokeilla.
Äidin varoittelut "Pistä kengät johonkin sivuun hyvään talteen eteisessä - kun joskus aikaisemmin tuttavan lapselta vaihtui kengät" menivät ilmeisesti talteen korvan taakse, sillä eka viesti paikalta oli "Täällä saa muuten olla kengät jalassa."
Saattelin pojan hallille melkoisten pussien ja kapsäkkien kanssa. Mukana oli oma pöytäkone, piuhoja iso kasa, hiirimatto, kuulokkeet ja näppis. Lisäksi piti käydä vielä viime tinkaan ostoksilla hommaamassa 10 metriä pitkä verkkokaapeli ja 5 metrin useampiosainen sähköjatkojohto. Sitten tietysti reppuun vaihtovaatteet, makuupussi ja retkipatja. Äiti valjasti poikasen vielä pussillisella ruokaa, ettei menisi ihan herkutteluksi... Jono oli pitkä, kun saavuimme paikalle ja odoteltiinkin autossa tunti, ettei tarvinnut romppeineen pihalla jonotella. Sitten menoksi.
Olin juuri ennättänyt kurvata pois paikalta kyläilemään, kun eka viesti saapui. "Hae kotoa mun näytönlatauskaapeli!" Heh, niin paljon kuin pakattiinkin, niin silti yksi piuha oli vielä jäänyt pistokkeeseen... Kuulemma tämän jälkeenkään ei homma oikein pelittänyt, sillä sähköjutuissa oli aluksi ongelmia. On tuo tekniikka piuhoineen ja nippeleineen käsittämätön juttu... Onneksi tunnin värkkäysten jälkeen hommat oli kuulemma hallinnassa ja pelailu saattoi alkaa.
Eka yö vierähti ilman yhteydenpitoa. Aamupäivällä poika viestitteli että hänet voisi hakea kotiin huilaamaan muutamaksi tunniksi. Olin kehottanutkin etukäteen poikaa, että kannattaisi silti panostaa myös kunnon lepäilyyn välillä... Niinpä taas kurvaamaan paikalle. Kivaa oli kuulemma ollut tiimipeleissä sun muissa ja "vähäsen" nukuttukin. Pelisalin yläkerrassa oli patjatilaa 150 makuupussille. Kaippa siellä oli kääntymässä käyty, mutta suurin osa yötä kai pelailtu. Poika kertoi, että makuutila oli aika täynnä välillä ja osa nukkui portaikoissakin...
Pyysin poikaa lähettämään jonkun kivan kuvan paikan päältä - tyylilleen uskollisena pinkkifani lähetti tällaisen kuvan:
"Pinkki pukuhuone matkalla vessaan:)"
Poika nukkui kotosalla hartaasti viiden tunnin päiväunet, söi, käväisi suihkussa ja oli valmis uuteen koitokseen. Taas uusi eväsreppu äidiltä mukaan. Josko tulisi syötyä vähän terveellisemmin. Poika kyllä kertoi huvittuneena, että melkoisia tölkkikasoja kuule joidenkin koneiden ympärillä...
Kun pyysin lisää kuvia, niitä sateli aika nihkeästi - ei ollut ilmeisesti aikaa. Tässä yleiskuvaa peliluolasta.
Homma eteni taas samaan tapaan. Iltasella laitoin viestiä, että olisi kiva saada paikalta muutama kuva nähtäväksi. Paluuviestinä sain takaisin " 23.44 Mä nukun nyt ..." Yötä myöten oli kuitenkin heräilty eloon. Seuraavana aamuna kahdeltatoista tuli taas Whatsup-viesti "Nyt jos oot alkanu herätä voit alkaa tulla hakeen mut." Hahaa, kuka tässä nyt nukkuukaan:))) Ja taas kuskin hommiin...Tässähän se loma meneekin...
Kuva pelin tiimellyksestä:
Poika nukkui jälleen kotona sikeät unet, tällä kertaa 5½ tuntia. Parei kuitenkin, että sai nukkua ihan rauhassa. Kun heräsi, totesi ettei osaa oikein sanoa, onko aamu vai ilta. Pelisalissa kuulemma jotkut nukkuivat pöytää vastaan nojaten tai jopa pelipöydän alla. "Sinne en kyllä mee - et usko, kuinka haisee jalkahiki!:)" Sitten oli jo kiire viimeisen yön peleihin. Tähän asti oli äidin eväät ajaneet asiansa yhtä ainukaista hodaria lukuun ottamatta. Viimeiseksi yöksi poika totesi, että nyt täytyy vähän mässäillä ja hommata eväät paikan päältä.
Tapahtumassa olikin hyvin järjestelty kioski, jossa sai tilata rehdin pizzan, jonka paikallinen pizzayrittäjä kuskasi paikalle puolen tunnin sisällä. Hintakin oli kohtuullinen 8 euroa.
Poika selvensi tilaussysteemiä ja lähetti kuvan omasta tilausnumerostaan. Pelisaliin kuulemma kiiri kuulutus, kun pizza oli yläkerrasta noudettavissa.
Iltamyöhällä sain ruoasta ja näppäimistöstä oikeen kuvankin.
Paljon puhutaan, että nuoret vaan pelaa, mutta kyllä ainakin tuolla tuntui ihan sosiaalistakin meininkiä mukana olevan. Poika kertoo myös pelanneensa kimpassa oppilaideni kanssa "Mutta ne ei varmaankaan tunnistaneet mua":)
Viimeisenä yönä klo 0.38 saan viestin "Tätä tulee joka aamu ja ilta." Klikkaan mukana seuraavan ääniviestin jännittyneenä päälle. Hymyilyttää, sillä ilmoille kaikuu lastenlaulu "Jos sun lysti on." Laulun loppua kohti poika ja moni muukin intoutuu huutamaan ja tömistelemään ja sanomaan "totta kai!"
Klo 19.15. Poika heräsi /tai herätettiin...) :))) Nyt on kuulemma kiire ulos, kun kaverit odottaa...Aika aikaansa kutakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti