Tällä kertaa vähän taaempaa talvelta kuvia Lohtajan Ohtakarista, missä on luonnonkiveen tehty muistomerkki.
Kivessä lukee kullatuin kirjaimin:
"HUKKUNEIDEN KALASTAJIEN MUISTOLLE
16.7.1978
LOHTAJAN KALASTAJAIN SEURA"
Tekstin vieressä on musta ankkuri, jossa ketju. Muistokivi on aseteltu karuun, katajaiseen ja kivikkoiseen paikkaan. Siinä sen kuuluukin olla.
Muistomerkki paljastettiin vuonna 1978 ja sen on tilannut Lohtajan kalastajainseura.
Muistokiven taakse on kaiverrettu kultaisin kirjaimin erilliseen kiveen hukkuneiden kalastajien nimiä ja menehtymisaikoja. Muistolaatassa on kaikkiaan 20 hukkuneen nimet. Heidän jokaisen kohtalonsa olisi varmaankin kirjoituksen arvoinen.
Kiven äärellä tapailen Lasse Mårtenssonin säveltämän Myrskyluodon Maija-laulun sanoja:
"...Oppii luodolla kielen.
Puhe turhaa on ja lause tarpeeton.
Voi aavistaa vaimo toisen mielen.
Hän tuntee tuulen joka miehen matkaa saa.
Hän tuntee tuulen joka miehen matkaa saa.
Katsoo hän lähtijää.
Vielä tyyni on sää.
Vielä tyyni on sää..."
Ensimmäiset kiveen merkityt kuolemat on tapahtuneet vuonna 1877. Silloin samana päivänä on meri vienyt kolme miestä. Tämän hukkumiskuoleman taustat täytyy etsiä jostain käsiin. Lokakuinen, hyinen meri...
"meren ankara työ, heihin merkkinsä lyö..."
Viimeisin kiveen kaiverrettu hukkumiskuolema on sattunut 1991. Googlalemalla selviää, että menehtynyt Väinö Säätelä on ollut vuodesta 1972 kuolemaansa 1991 saakka Lohtajan kalastusseuran puheenjohtaja... Osasiko aavistaa kiveä tilatessa, että oma nimi siihen seuraavana tallentuisi?
LÄHTEET:
Lohtajan kalastajainseura. Hieman historiaa. [http://www.lohtajanks.fi/Historiaa.html] Luettu 20.5.2017.
Väinö Säätelä patakakkosessa: https://areena.yle.fi/1-4473095
VastaaPoistaKiitos, Anonyymi! Tämä oli hieno lisä tekstille ja mielenkiintoinen katsoa!
VastaaPoista