Olen jo useamman viikon todennut, että ennen oli aikaa vain olla ja onkia. Nyt kun on pitkä loma, ei ikinä ennätä. Niinpä tänään päätin, että nyt täytyy olla aikaa, kun lämmintä oli yli +32 astetta, eikä mitään muutakaan jaksanut tehdä. Merellä sentään käy aina vähän vilpoisempi tuuli.
Koska ei ole satanut viikkoihin, en jaksanut nähdä vaivaa tonkia onkimatoja omasta pihasta, ostin kaupasta. Kotona vasta tarkemmin katsoin pakettia ja totesin, että kas - puolalaisia kastematoja.
Tältä näyttää puolalaliset madot. Verrattuna suomalaisiin olivat selvästi sinnikkäämpiä. Olin liottanut omaa matoani yli puoli tuntia vedessä ja aina vaan se kiemurteli...
Sain narrattua teininkin mukaan kalastusretkelle. Hän tosin halusi virvelöidä. Kävi ostamassa sitä varten upouuden Lotto-uistimenkin,
Onkiminen on mielettömän rauhoittavaa. Siitä yllättyy ihan aina!
Kun pojat olivat nuorempia, harrastimme yhdessä usein kalastamista. Kesäisin kävimme viikottain Evijärvellä onkikilpailuissa. Monesti otin autoon siskoni lapsetkin. Satoi tai paistoi, se oli vain ihan pukeutumiskysymys. Hurautimme onkikisoihin ja yösydännä takaisin Kokkolaan. Evijärvellä on muuten edelleen joka kesäviikko aivan mahtavat onkikisat, kannattaa käydä!
Silloin kun ongella käytiin, hommasin oman pakin onkivermeille. Minulla oli aina koko setti mukana varakoukkuja, painoja, onkisettejä, sakset, pihdit, siimaa... Nyt oli kiva kaivaa muistojen pakki esiin, vaikka näköjään sen sisältö oli vähän entistä keveämpi. Joku lie joskus lainannut...
Kalastimme monessa paikassa. Sälagrunnossa (en todellakaan tiedä miten kirjoitetaan) ongimme pitkän aikaa. Tästä tulee myöhään syksyisin kivikkojen välistä muuten hyvin siikaa, kun alkaa olla jo lumi maassa! Meillä miehet kalastavat silloin usein siellä pikkupaatilla...
Tuo merimerkki tuossa kiven päällä muuten. Siippani kaveri kertoi, että hänen isoisänsä on sen siihen joskus kyhännyt merimerkiksi. Täytyy olla aika kauan sitten, sillä kaverin isäkin on jo 95-vuotias. Mutta ihanaa, että ihmisestä jää jälki johonkin...
Tässä pinkki vapani. Tiedättekö - ei nykäystäkään koko iltana. Ehkä kalatkin ovat helteestä uuupuneet, eikä ruoka maista. Merellä tosin veden lämpö vaihteli paljon paikasta toiseen. Lähempänä Poroluotoa vesi oli vain hädin tuskin 10-asteista, kun kauempana merellä vielä 20.
Rantaan päin ajellessa katselin joutsenperheen eloa. Harmi, ettei ollut kuin kännykamera matkassa. Joutsenilla oli monta poikasta, jotka kiiruhtivat veteen,vaikkan ajoimme ohi etäältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti