Nyt villille eläinsafarille! Tässä muutamia otoksia vuoden varrelta. kylä Suomen eläinmaailma on uljas!
Lohtaja heinäkuussa. Metsäpeura.
Tämä uljas sarvipää vilahti pellonlaidassa kesällä, kun lähdin kuvausmatkalle Lohtajalle. Oli ensimmäinen koskaan näkemäni metsäpeura luonnossa. Sarvet olivat kyllä upeat!
Oravat ilmestyivät pihametsikkööni viitisen vuotta sitten. Ne käyvät napsimassa hullunrohkeasti ulkokoiriemme häkeistä ruokaa. Tekevät sen hyvin sukkelasti.
En voi mitään sille, että olen lehmäfriikki. Harmi, että lehmiä näkee nykyään niin vähän.Usein pysäytän auton ja jään katselemaan lehmiä, jos näen niitä laitumella. Hassua, sillä olen sentään maalaistalossa asunut ja aikuisiälläkin lehmiä käyskenteli taloni ympärystössä.
Syys-lokakuu on lintumetsästäjän kohokohta. Tässä siippani lähettämä kuva, jossa pystykorvamme, Suomen kansalliskoira, on ylpeänä haukustaan. Teeripaistia luvassa...:) Ai jaa - ehkä unohdin kertoa, että minäkin sain lopulta syksyllä hommattua itselleni haulikon ja aseenkantoluvan. Joo ei, en olisi minäkään itsestäni vielä vuosi sitten uskonut!
Muikkuja, heinäkuu, Kokkola.
Heinä-elokuun vaihteeseen kuulu ehdottomasti muikunpyyntiretket. Nämä käytiin siipan kanssa kahdestaan kalastelemassa kauniina kesäpäivänä.
Hirviherra, Kokkola syyskuu.
Syksyn tulen ajelen metsäautoteillä. Nautin suunnattomasti,kun saan seurailla hiljaisten metsien ja peltojen elämää. Tässä nelipiikkisellä hirvellä riippuu nahkat sarvistaan. :)
Hanhia meripuiston uimarannalla, syyskuu. .Kanadanhanhia enimmäkseen...
Rantakausi jatkuu...Näitä tuntuu olevan ihan harmiksi asti. Kakkakökkäreet rannan tuntumassa - nou kiva.:/
Löytyy myös valkoposkihanhia Meripuistosta. Syyskuu.
Vähän kuin oman arvonsa tuntien taaplasivat Kokkolan Meripuiston nurmialueella erillään muista hanhista. Huomatkaa valkeat täplät nurmella - ne ovat lintujen höyhensatoa...
Ja tietty joutsenia oman talon pihasta katsottuna. Lokakuu.
Näitä valkeita hurmureita en koskaan kyllästy seurailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti