Kyllä se sieltä vielä tuloo, kevät! Kotipihasta on lumet sulaneet, lätäköt tulleet tilalle. Saappanpohjat tirisee loskaa, kun vaan käy pihassa kääntymässäkään.
Joutsenet lähettelöö lemmenviestejä lähipelloilla. Yksi linnuista äityy toitottamaan jostain vaaran tapaisesta, kun pysäytän autoni lintuisen pellon lähelle ja Suomipoppi huutaa liian lujaa. Pian kaikki linnut ovat tiessään.
Eilen näin kevään ensimmäiset töyhtöhyypät. Ne lähtevät hermostuneen oloiseen lentoon, kun astelen pehmeällä pellolla lähemmäksi niitä. Tekisi mieli varoittaa töyhtöpäätä, ettei tuohon keskelle peltoa kannata pesää tehdä - pian tulevat kylvökoneet ja pesä tuhoutuu. Mutta töyhtöpää ei halua kuunnella minua vaan viskoo volttejaan lumen alta paljastuneen pälvipellon yllä. Samalla pellolla on käynyt ruokaa etsimässä kolme metsäkaurista vain hetkeä aikaisemmin. En ennätä saada kummastakaan kuvaa. Itse asiassa edellisenä yönä taisin nähdä tämän tilanteen jo unessani. Unessa oli viiden kauriin ryhmä, minä yritin ottaa kameraa esille, mutta se oli juuttunut kiinni takataskuuni. Kiskoin ja kiskoin, mutta kuvaa ei tullut. Ei unessa eikä valveilla.
Lumi metsässä. On ja ei ole. Siellä, missä aurinko kultaa maita, ei lunta enää ole. Ihan vieressä sen sijaan on täys talvi. Ristiriita jos mikä.
Illalla lähdin ajelulle Ruotsalon suuntaan. Ajattelin lähteä kesäajan turvin valoisassa illassa vähän pidemmälle kuvausreissulle omassa hyvässä seurassa. Ennätin näpsäistä pari kuvaa, kun känny soi kiivaasti. Pojan mopo oli hyytynyt kylille. Loppuilta menikin äiti-poika - laatuaikaa viettäessä. Sain kuin sainkin mopon pojan kanssa kahdestaan loppujen lopuksi turjustettua peräkärryyn ja kuskattua kotiin. Naisenergiaa parhaimmillaan jos mikä. Ne luontokuvat valitettavasti jäivät tältä illalta ottamatta...Mutta kevät - se tulee sittenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti