Kiirettä pitelee, mutta en silti voi olla ihastelematta kevätpeltoa, joka on päivä päivältä täydempi lintuja. Satapäinen joutsenrykelmä on ihan peruskauraa, mutta tänään elämääni saapui sulostuttamaan iso parvi hanhia.
Aamusta pellolla oli kanadanhanhia. Päivemmällä jengiin liittyi metsähanhia ainakin. Hanhet on niin arkoja eläimiä, että aina kun joku kylätiellä kulki ohi, ne perääntyivät etäämmäksi pellolla tasaisen kaakatuksen säestämänä.
Tarkoitus oli mennä kuvaamaan lintusia enemmänkin, mutta kylätieni oli sen verran miehitetty lintubongareilla, etten oikeen viitsinyt. Annoin heille rauhan ja lompsin paikalle vasta kun muut olivat jo menneet. Minähän saan ihailla näitä jatkuvasti kotini ikkunasta. Toisaalta hanhetkin olivat loitonneet etäämmmäksi, enkä saanut enää ihan sellaisia kuvia, kuin olisin halunnut.
Kun selailin kuviani ja yritin osaa suurennella, huomasin, että ei ihan kaikki tavishanhia olleetkaan. Jos en ihan väärin nähnyt, niin joukossa oli myös jokusia tundrahanhia. En ole koskaan aikaisemmin sellaisia kaunokaisia nähnyt! Vaaleaa rahtunen naamassa ja vatsan alla mustia raitoja.
Kun selailin nettiä, tein havainnon, että tällä viikolla tundrahanhia on havaittu myös esim. Sokojalla Kokkolassa.
Tundrahanhi on tähän aikaan muuttomatkalla pohjoisemmaksi, muutoin sitä ei Suomessa tavata. Lähimmät pesät on löydetty Venäjältä Barentsinmeren rannoilta. Ja tänne ne ajatteli pysähtyä, keittiön ikkunan edustalle. Ei hassumpaa! Joskus tuntuu huvittavalta, että kotimaisemani on bongareiden suosima. Itse ei varmaan osaa arvostaa näitä ympäröiviä peltoja ja niiden rikkautta aina tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti