Taimia istuttamassa

Kesälomani alkoi kreivin aikaan. Ainakin siipan mielestä. Luvassa oli hikinen ja tuskainen urakka. Liki 10000 männyn taimen istutus. Taimien piti tulla jo viikkoa aiemmin jolloin olisi päästy istutushommiin suht vilpoisissa keleissä. Niin auvoisesti ei tietystikään käynyt. Saapuneessa kuormassa olikin ainoastaan kuusen taimia, meidän metsään oli tilattu mäntyjä.... Jouduimme odottamaan vielä reilun viikon, jotta palstallemme tarkoitettu männyntaimierä saapui. 

Taimet saapuvat metsänomistajalle umpinaisissa pahvilaatikoissa, jotta juuripaakut pysyisivät riittävän märkinä istutukseen asti. Aikaa ei siis ole tuhlattavaksi, vaan toimeen on käytävä heti. Taimien parasta istutusaikaa on juuri alkukesä. Saimme ohjeistuksen, että  taimia tulee kastella, mikäli juuripaakut alkavat kuivua. Niiden tulee olla puristettavan märkiä  istutushetkeen saakka. 

Olisikin ollut liian helppoa, jos taimilaatikot olisivat olleet valmiiksi istutuspaikalla, mutta kun se sattui sijaitsemaan tiettömän taipaleen takana, jouduimme  ensin kantamaan mukanamme kaikki 44 laatikkoa metsäautotien päästä palstalle...huh ja hei! Minulle jo tämä olisi riittänyt urakaksi:/

44 taimilaatikkoa. Yhdessä laatikossa 225 tainta. Väkisin päässä soi virsi "Mä taimi olen sun tarhassas..." Kauniita puidenalkuja, ei siinä mitään. 

Lainaan pottitaimien istutusta varten saimme asianmukaiset varusteet - niin sanotut pottiputket, joilla taimi on vaivatonta istuttaa maahan sekä istutusvakat, joissa taimia kannetaaan istutuksen aikana. Juuri ennen istutusta metsänpohja oli käyty auraamassa. Taimet istutetaan aurauksessa esiin kääntyneelle humusmaalle, jolloin taimen kasvulla on paremmat edellytykset onnistua. Metsämaan auraus parantaa taimien kasvun onnistumista, koska istutettu taimi ennättää kasvuvauhtiin ennen ruohon muodostumista, eikä se niin herkästi tukehdu muun kasvillisuuden sekaan. Paakkutaimet ovat 1-2-vuotiaita taimia. Mäntyjen istutustiheys on noin 2000 tainta hehtaarille. Vuosittain Suomessa istutetaan kaikkiaan 21 miljoonaa männyn - ja kuusentainta. 

Olen istuttanut taimia  aikaisemminkin. Tosin edelliskerrasta oli jo yli 20 vuotta aikaa. Silloin urakka sujui isommalla talkooporukalla aika iisisti. Nuorena olin yhden kesän kesätöissä istuttaen yksikseni taimia Tielaitoksen  maisemointityönä. Muista pitäneeni yksinäisestä työstä. Aamuseiskaksi minut vietiin metsään, iltaviideltä haettiin pois. Ei ollut kännyköitä tai muitakaan viihdykkeitä. Ainoastaan työmaavaunu, jossa saattoi istahtaa eväsleipien syönnin ajaksi. Istutusalueet olivat maaseudulla sen verran syrjässä, ettei päivän aikana nähnyt ketään.  Jälkeenpäin työmiehet kysäisivät näkyikö edes  käärmeitä. Seutu kuulemma vilisi niitä, onneksi en sitä silloin tiennyt...Silloinen maa oli niin  kovaa, että sain samanaikaisesti  molempiin käsiini jännetuppitulehduksen. 

Tämänkertainen maasto ylitti rankkuudellaan  kaikki entiset 1-0. Maasto on vanhaa merenpohjaa, hyvin kivistä ja kallioista. Toukokuussa oli satanut melko paljon ja  maaperä oli auratuista kohdista paikoitellen erittäin märkää mutavelliä. Koska metsän puut oli hakattu  koneellisesti, oli jälki sen mukaista ja risukkoa riitti. Kaiken kukkuraksi saatiin vielä + 30 asteen helle...

Tällä kertaa ei talkooapua hevin  ollut tarjolla. Nuorimmainen kävi hikoilemassa yhden päivän metsässä, ja uhosi myyvänsä metsän heti, kun perii sen:) Sattui vielä se kuumin ja tyynin päivä, niin ei oikein tainnut päästä makuun. Toisaalta ei oikein raaskinut patistaakaan, kun oli pojan ainut lomaviikko. Tekee muualla kesätöitä rapiat kaks kuukautta kuuden päivän työviikoilla. Että eiköhän se riitä. Toista se on minulla, jolla on pitkä loma, heh heh.

Siipan kanssa siis kahdestaan yritettiin päästä urakassa niskan päälle. Siippa totesi, että olen yltiödramaattinen ja liioittelen uupumustani. No heh...Jokusen kerran kompuroin oikein kunnolla risukoita ylitellessa ja ärräpäiltkään  ei seuralaiseni välttynyt. Kerran myös mäiskähdin niin syvälle liejuun, että jäin saappaastani kiinni ja siippa joutui kiskomaan ylös ensin minut,  myöhemmin saappaani. Tähän samaan syssyyn sattui tietysti kännykkä soimaan. Tuntematon numero. Vastasin ensin  suht fiksusti, mutta kun  henkilö toisessa päässä esittäytyi puhelinmyyjäksi, minulta paloi käämit ja myyjä-parka sai hänkin ärräpäät syyttä suotta niskoilleen. Tarviiko edes mainita, että kauppoja ei syntynyt! Jälkeenpäin jo  nauratti, ettei soittaja tajunnut kysyä puhelunsa aluksi "onko paha paikka." Puhelu  loppui tosi lyhyeen minun toimestani. Pahoitteluni soittajalle, omatuntoni kolkuttaa vähäsen vieläkin...

Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta hiki virtasi solkenaan. Minulla oli metsään varustettuna melkoinen juoma-arsenaali. Vettä kului valtavasti. Samoin hyttysmyrkkyjä niinä päivinä, kun tuuli ei sattunut hoitamaan hommiaan.

Luonto oli silti upea. Taivas täydellisen sininen ja kelopuut varvistelivat kohti taivaita. Toisenlaisissa olosuhteissa tämä olisi ollut valokuvaajan paratiisi. Liikuttavinta oli, että käki kukkui aamusta iltaan. Välillä se lenteli pitkin metsäaukean reunoja. Siipalle totesin, että tuo käki kukkuu itsensä kipeäksi. Tiesittekö muuten, että vain uroskäki kukkuu sillä tunnetulla  käkikelloäänellä, Naaraalla on on ihan toisenlaiset laulelot. 

Ihaninta taimien istuttamisessa oli nähdä homman eteneminen. Vaikka tahti ei ollut kova, niin päivässä taimi poikineen tuli istutettua. Siipalle vinkkasin alusta lähtien, että voitaisiin palkata joku hommaan. Siippa tietysti torjui moiset, mutta kun hellettä oli jatkunut useamman päivän, siippa tuli toisiin aatoksiin. Hänhän kävi muissa töissä istutuksen  ohessa ja  alkoi laskeskella, että meidän etanavauhdilla taimet ennättävät kuolla ennen maahan saamista. 

Joten voitte vain kuvitella kuinka iloiseksi tulin lyhyestä viestistä "soitin ja palkkasin yrittäjäimetsurin istuttamaan osan taimista." Sen jälkeen oma työmotivaationikin  puhkesi uuteen kukkaan. Uuras palkattu ennätti vielä  hänkin ilonpitoon mukaan istuttamaan muutaman tuhatta tainta. Lohdutti ammattilaisen toteamus kuitenkin mieltäni "kyllä on haasteellista maastoa, ihan jokaisesta ei  olisi tähän hommaan. "

Netistä lukemalla selviää, että itse istutettuna tienaa. Hahaa, missähän ne rahat? Oman työn arvoksi tulee laskennallisesti 320-400 euroa hehtaarilta. Kyllä on äveriäs olo nyt... 

Lisää luonnon  iloja. Siellä missä lakan  lehtiä näkyi, oli myös jokusia lakan kukkia.

Siellä täällä oli myös hirvenkakkaläjiä. Siippa kertoi että hirvet kuljeskelivat runsaasti hakkuuaukiolla  aikaisemmin syömässä, kun puut oli kaadettu.  Myös yhtenä aamuna hirvi kuljeskeli aukean reunamilla tarkastelemassa istutuksiamme. Tässähän toimiikin lannoitussysteemi hienosti!

         

Ja löytyihän sieltä muutakin - kyykäärmeen  palttoo kannon vierestä! Kyyherra siellä on vaihdellut nahkaansa. Onneksi ei jäänyt tekemään kanssani lähempää tuttavuutta. Minulla nimittäin on lapsuudesta jäänyt käärmepelko. Silloin käärme säikäytti minut. Istuin pölkyn päälle kaverilta tullessani, lauloin ja heiluttelin siinä jalkojani hyppynaru kädessäni.  Kurkkasin  jostain syystä pölkyn taakse ja siellä makoilikin käärme kippuralla! Kiljuin ja hyppäsin ja juoksin pakoon - ja käärmekin luikahti vauhdikkaasti  kivikkoon. En tohtinut hakea  pölkyn viereen jäänyttä hyppynaruani moneen viikkoon, kun luulin, että se oli myrkytetty...

         

Nyt on istutusurakka onnellisesti ohitse. Olo on pollea,  mutta jalat huutaa edelleen hoosiannaa. Voipa tässä hyvillä mielin  todeta  osallistuneensa ilmastotalkoisiin samaan syssyyn. Muutaman vuoden päästä hakkuuaukolla lienee kukoistava taimikko hiilidioksiidia sitomassa!

             

LÄHTEET:Metsänistutus täydessä vauhdissa Pohjois-Suomessa. Radio Pooki. [Koko maan istutusmäärä on kaikkiaan 21 miljoonaa männyn- ja kuusentainta.] Luettu 15.6.2019. 

Omalla työllä kannattavuutta. Hyötyliikuntaa omassa metsässä, kunto kohoaa ja rahaa säästyy. Metsälehti. [https://www.metsalehti.fi/blogit/omalla-tyolla-kannattavuutta/] Luettu 15.6.2019.