Yxpila-Hammerfest-kesäteatterissa

Kesän must number one kohde- Pihlajan kesäteatteri...Voi jestas! Tiesin odottaa hyvää, mutta sainkin verrattoman yletöntä esitystä tuutin täydeltä  2 h 15 minuutin edestä. Olen aivan mykistynyt ja sanaton ja ihan h-moilasena tätä kirjoitan nyt...

Yxpila-Hamerfest on sekä  hulvattoman hauska että riepovan syvällinen esitys. Juuri kun on saanut silmänsä  naurusta märiksi, tajuaakin  jo itkevänsä liikutuksesta ja kaikesta kauniista...

Esityksen alkupuolella kun pärähtää soimaan "Niin kaunis on maa", niin päästän  aikuisten oikeasti itkun.  Rydmanin laulu lauletaan hautajaismusiikkina - minulle se  myös edustaa sitä. Itkin myös ystäväni puolesta, jonka siskon hautajaisissa tämä laulettiin kauan sitten.  Ja minä en edes  tuntenut vainajaa, enkä ollut hautajaisissakaan...Tulla nyt juhannusaaton aattona itkemään itsensä kipeäksi ja olla siitä vielä hyvillään...Upeaa, herkkää laulua stemmoissa, koruttoman kaunista! Musiikkiosiot saavat muutoinkin minulta erityismaininnan!

Tarina menee pääpiirteissään niin, että sisarukset lähtevät hetken mielijohteesta mummo-vainaan tuhkia viemään kohti Jäämerta. Ovat perineet mummon menopelin ja herttaisena  ajatuksena on  mummon tuhkaaminen  Hammerfestiin, jossa hän joka suvi autoili henkensä  - ja muidenkin henkien  - edestä.  Kun ajattelee, että tarina on lähtöisin näyttelijoiden omista kynistä, niin en voi olla syvään huokaisematta. Olla sekä  lahjakas näyttelijä, kirjoittaja että musisoija...siinä on luovuusgeenit mäjähtäneet kaikki samoille tyypeille!  Ihailuni nuorille näyttelijöille myös mummon mukana kuljettamisesta!  Tarina huokuu lämpöä ja kaipuuta myös  omiin edesmenneisiin, veikkaan. Tässä tarinassa olisi ainesta  kirjalliseksi tuotokseksikin! Ja esikoisohjaukseksi jälki on hiton hyvää!

Automatkalla sattuu kaikkea yllättävää. Sisarusten  hulvaton serkku löytyy matkaseuraksi takakontista ja   liftari  änkeää hänkin kyytiin soppaa  -tai tuhkia- sekoittamaan. Matka etenee ja homma sen kun mutkistuu.

                  

Tarina on  hieno kuvaus nuorten  kasvusta,  luopumisesta, välittämisestä ja  itsensä löytämisestä. Kunnon romanttisessa komediassa sattuu ja tapahtuu tietysti kaiken aikaa. Ihailla täytyy erityisesti nuorten näyttelijöiden nopeaa roolien vaihtoa ja fysiikkaa. Ihaninta on, kun näyttelijoitäkin välillä oikeasti naurattaa, se sopii kesäteatterin  huolettomaan henkeen ja kuvastaa sitä, että näyttelijät nauttivat rooleistaan:)))

Tässä lahjakkuutta  ja luovuutta uhkuvassa Ykspihlajan  kyläyhteisössä on jotain omanlaista mystiikkaa. Monta vuotta peräjälkeen sieltä on joku saanut tiketin teatterikorkeaan. Taitaa olla ihan Guinnesin ennätystenkirja- veroista toimintaa väestömäärään suhteutettuna.:)

Kaikki esitykset näyttää nyt olevan loppuunmyyty. Ihanaa,että näytökset vetää,  mutta taatusti löytyisi vielä monta mattimyöhäistä katsojaa lisänäytöksillekin...