Taas kerran oli tarjolla mielenkiintoisia historia-aiheisia esityksiä Kokkolan keskiaikapäivillä. Tämän vuoden teemana oli työ ja ammatit. Ennätin kuulemaan kahta esitystä. Tällä kertaa kirjuutan FT Mikko Hiljasen koostamasta esityksestä. Hiljanen työskentelee projektitutkijana Jyväskylän yliopiston Opettajankoulutuslaitoksella.
Koukkunokka Kaarle ei sanonut minulle entudestaan nimityksenä mitään. Vaan aina oppii uutta. Tokihan Kaarle tunnetaan! Kyseessä oli nimittäin Hiljasen väitöskirjatyön yhteydessä löytynyt tositarina menneisyydestä, joka kytkeytyi Kokkolaan Väitöskirjan aiheena Hiljasella oli "Suomalaiset kirkkoherrat Ruotsin valtion rakentajina 1550-luvulta 1610-luvulle. "
Tarinan taustalla on tapahtumaketju alkaen vuodesta 1605. Kaksi Kokkolan kappalaista - Carolus (Martinus) Iacobus ja Paulus Dionisii syyttivät Knut Henriksson - nimistä kirjuria kuninkaan pilkkaamisesta. Kirjuri Knut oli kutsunut kuningas Kaarle IX halventavasti nimityksellä Koukkunokka Kaarle. Tapauksesta on onneksemme säilynyt paljon asiakirjoja. Niiden avulla voimme porautua Kokkolan paikallisyhteisöä aikoinaan kovasti kuohuttaneeseen tapaukseen.
Taustallahan oli Ruotsin aikaisemman kuninkaan, Juhanan III kuolema ja sen jälkeinen laillisen kruununperijän, hänen poikansa, Puolan kuningas, katolilaisen Sigismundin sekä Kaarle - herttuan valtataistelu. Sigismundista kruunattiin myös Ruotsin kuningas ja Kaarle, joka oli Sigismundin setä ja protestantti, oli vahva vastustaja Sigismundille. Sigismundia kannatti aateliset ja myös suomalaiset - onpa eräs esi-isistäni muuten menettänyt pään Ahlaisissa Sigismundin vainoissa; Jöran Claesson Prytz vuonna 1599! Valtataistelu liittyy myös Nuijasotaan, jonka yksi taistelukin käytiin nykyisen Kokkolan alueella Kirkonmäellä. Vuonna 1600 Kaarle nousi hallitsijaksi, vaikkakin varsinainen kuninkaaksi kruunaaminen tapahtui vasta muutama vuosi myöhemmin,
.
Kirjuri Knutin asiaa puitiin peräti kolme erillistä kertaa Tukholman linnanoikeudessa. Vaikka itse tapahtuma kuulminoituu kirjuri Knutin solvaukseen, oli taustalla pitkään kyenyt riita eri osapuolten välillä. Riidasta voi hyvin lukea pappien toimijuutta.
Knut kirjuria ei mustamaalattu täysin, vaan asiaa tutkittiin perusteellisesti Tukholman linnanoikeudessa. Kyseessä ei ollut kuitenkaan varsinainen oikeudenkäynti, vaan se voidaan lukea nimellä rahvaan valitus, allmogens beswär. Toimenpiteenä tällainen oli keskiaikainen menetelmä. Kuninkaan yksi tehtävä oli kierrellä maata ja valvoa hallintoa, mutta samalla hän myös keräsi valituksia rahvaalta ja yleensäkin paikallisista ongelmista. Virkamiesten valvonta lisääntyi 1500-luvulla. Rahvaan valitus tarjosi rahvaalle väylän viedä maallisen vallan ratkaistavaksi paikallisyhteisön ristiriitoja.
Hiljanen mainitsi että on löydetty kaiken kaikkiaan 155 tapausta, joissa papit ovat jollain tavalla olleet osallisina - joko valittajina tai todistajina. Yleensä pappien valitukset kohdistuivat aatelia, talonpoikia, sotilaita tai maallisen hallinnon virkamiehiä vastaan. Kirjuri Knutia koskeva valitus oli sinällään poikkeuksellinen, koska se oli sisällöllisesti rikas ja valituksessa oli useita syytekohtia.
Papit esittivät linnanoikeudessa syytöksiä. Kappalainen Carolus esitti ensimmäisen syytöksen ja oikeus kysyi kappalainen Paulukselta, oliko hänen mielestään väitökset oikeita. Kappalainen todisti ne oikeiksi, mainiten kuitenkin, ettei kirjuri Knutilla ollut aikaisempia syytöksiä. Kirjuri Knut kielsi häneen kohdistuneet pilkkasyytökset mainiten, ettei hän ollut puhunut kuninkaasta mitään, mutta oli kyllä kuullut erään Ericin kutsuvan kuningasta Koukkunokaksi. Knut syyttti myös, että kappalainen Carolus oli haukkunut häntä huoripukiksi.
Paikalla olleet kolme talonpoikaa puolustivat kirjuri Knutia mainitsemalla viisi valituskohtaa kappalaisista - muun muassa kappalainen oli rikkonut kirkossa naisten penkin. Ajatuksena oli, ettei kunniaton pappi voinut toimia virassaan hengellisenä johtajana. Mustamaalaus oli oiva keino päästä papista eroon. Kirjuri Knutin vetoomukset voidaankin nähdä haluna laskea pappien auktoriteettiasemaa.
Jälleen kuultiin kappalaisia. Asiaa oli jo käsitelty kihlakunnan käräjäoikeudessa toki, mutta siellä totuutta ei haluttu kertoa. Kappalainen Carolus kertoi kirjuri Knutin tulleen pyytämään häntä luopumaan syytteestä, mutta Carolus kertoi vastanneensa: "En voi luopua syytteestä asian vakavuuden vuoksi. " Ja niin kirjuri Knut joutui oikeuden eteen. Ristiriita rasitti sekä hänen että pappien sieluja.
Toisena istuntopäivänä paikalle saapui talonpoikia syyttäen edellämainittuja kappalaisia. Kappalainen Paulus totesi Kirjuri Knutin saaneen talonpojat mukaan tähän toimeen ja uskoi kirjurin vehkeilleen ja juonitelleen saadakseen papit ongelmiin. Pohdittiin, olivatko papit itse kuulleet kirjuri Knutin solvaavat puheet ja oliko kirjuri itse solvannut kuningasta vai toistellut Ericiltä kuulemiaan puheita.
Kolmas istuntopäivä valkeni heinäkuun loppupuolella. Laamanni oli löytänyt eläinten nahkoja ja turkiksia kirjuri Knutin hallusta. Knut kielsi tämän syytöksen, mutta kertoi samalla, että hän oli muutama talvi aikaisemmin saanut ketunnahan. Toisen kappalaisen renki oli Knutin mukaan varastanut tuon nahan ja tämä oli osoituksena kappalaisen vihasta.
Pappien mielestä kirjuri Knut oli vehkeillyt talonpoikien kanssa ja käyttänyt pitäjänsinettiä väärin. Kirjuri oli heidän mukaansa syyllistynyt myös taloudellisiin rikkeisiin varastamalla verotavaroita ja myös käyttämällä liian suuria mittoja veronkannossa. Tämän lisäksi syytettiin korruptiosta ja maanpetoksesta,, koska hän oli suostutellut pappeja luopumaan syytteistään. Kirjuri Knut oli merkinnyt 55 taloa autiotaloiksi taloudenhoidollisissa asioissa, vaikkei asia todellisuudessa ollut niin. Kerrottiinpa kirjurin myyneen vuonna 1599 kruunun graanin sekä vaihtaneen verovoita huonompaan voihin käyttäen itse paremman voin. Kirjuri Knut kielsi syytökset.
Tieto konflikteista meni myös kruunulle. Valitusinstituutio valvoi hyvin paikallistasoa sekä maallisen ja hengellisen esivallan henkilöitä. Paikallistasolta saatiin paljon luotettavaa tietoa.
Viimeinen istunto käytiin elokuun 13. päivä 1607. Tällöin tuotiin todistajaksi uusi virkamies, Johan Bengdson. Kirjuri Knutin todettiin pitäneen yhteyksiä Puolassa asuvaan veljeensä. Mainittiin myös kirjuri Knutin appiukon hankkineen verotilan ilman oikeuden lupaa. Ja mikä pahinta, kerrottiin appiukon hankkineen kotipaikkansa pappilaan noitanaisen, joka aiheutti sairauksia sinne.
Syytökset appiukkoa kohtaan kuvastavat pitkiä erimielisyyksiä. Asioita ratkottaessa pappien eroava näkemys oli tärkeää paikallisia ongelmia ratkottaessa. Papit eivät ajaneet ainoastaan maallisia tai hengellisiä etuja, vaan ajoivat samalla myös omia etujaan. Kun papit ajoivat kaikkien etuja tuomalla esiin kirjurin syytöksiä, se myös hyödytti esivaltaa ja oikeudenmukaisti esimerkiksi verotusta. Pappien työhön kuului tärkeitä yhteiskunnallisia puolia, papit toimivat paikallishallinnon edustajina.
Lopullinen tuomio Tukholman linnanoikeudessa laimeni, eikä kirjuri Knutia tuomittu näytön puutuessa. Vuonna 1607 kuningas Kaarle määräsi kolme virkamiestä tarkistamaan paikallisia oloja. Tapauksen johdosta Kokkolan kappalaiset Carolus ja Paulus kuitenkin nousivat statukseltaan kuninkaan palkitessa heidät arvoinnousulla. Carolus Jacobista tuli Kruunupyyn kirkkoherra ja kappalainen Paulus pääsi Närpiön kirkkoherraksi vuonna 1609.
Olipa taas kerran mielenkiintoinen asiapaketti todella joskus tapahtuneesta. Hiljasen väitöskirjaan pääsee tutustumaan tarkemmin täältä.
LÄHTEET: FT Mikko Hiljasen esitelmästä tehdyt muistiinpanot Kokkolan IX keskiaikapäivillä 7.9.2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti