Purjelaiva Yxpila monissa vesissä...

Tänään pieni viipyilu Kokkolassa Ykspihlajan telakalla viimeisenä, eli vuonna 1919 rakennettuun purjelaiva Yxpilaan. Se oli nelimastokuunari, joka laskettiin vesille vuonna 1920. Siis jo yli sata vuotta sitten.

Yllä: Votiivilaiva Yxpila Ykspihlajan kirkossa. 

Aluksen oli suunnitellut laivanrakennusinsinööri Gösta Kyntzell. Laivan kehuittiin olevan erinomainen purjehdusominaisuuksiltaan. Laivan pituus oli 59 metriä ja syväys 5,2 metriä. Aluksen kantavuus eli kuollut paino  oli  900 DWT. Yxpila myytiin  vuonna 1925 Ferdinand Fagerströmille, joka oli raumalainen varustaja. 

Yxpilalla kuljetettiin pääasiassa puutavaralasteja Englantiin, Saksaan ja Tanskaan. Toisen maailmansodan sytyttyä 1939, Yxpila oli  juurikin puutavaraa kuljettamassa Englantiin. 

Alus jouduttiin kuljettamaan takaisin Suomeen Irlannin ja Skotlannin ympäri 1941 kiertämällä. Matka oli vaikea, sillä  vesistöissä oli suuri uhka ajautua miinakenttiin.  Yxpila pysäytettiin monta kertaa sukellusveneiden  ja muiden risteilijöiden toimesta. Tiedetään, että matka Suomeen kesti palatessa kolmekymmentäyhdeksän päivää, kun se normaalisti otti korkeintaan parisen viikkoa. Tuona aikana jo ruokakin uhkasi loppua. Alus palasi kotisatamaan ilman mittakirjaa, luotsia ja apukonetta pelkin purjein.

Kuva yllä: Kuunari Yxpila Turussa. Finna. fi. Suomen merimuseon kuvakokoelma. SMK200414:619. ID:789891.

Alus oli viimeinen Atlantilla purjehtinut suomalainen rahtipurjelaiva. Aluksen värikkääseen historiaan lukeutuu muun muassa rantautuminen koko pituudeltaan karjalaitumelle Gotlannin Hoburin majakan lähellä 1926. 

Yxpila poistettiin laivarekisteristä  1943. Se myytiin helsinkiläiselle Laiva Oy:lle. Ensio Stenus hinasi aluksen Helsinkiin aikoen kunnostaa sen museolaivaksi. Steniuksen yllättävä kuolema kuitenkin esti  aikeet. Yxpila joutui  kuitenkin vielä Itämerellä syksyllä 1949 kovaan myrskyyn. Aluksen takila vaurioitui sen seurauksena. Laiva kuitenkin korjattiin vielä  kuntoon ja  purjeitakin uusittiin. Kuunarilla ei kuitenkaan tämän jälkeen enää ajeltu vesillä. Sen kohtalona oli lopulta  ajautua syysmyrskyssä Turun Ruissalon rantaan. Alus upposi parisen vuotta myöhemmin Ruissalon pansionpuoleiselle sivulle, minne se oli siirretty. 

Lopulta alus nostettiin pintaan ja hylky hinattiin Paraisille Stormälöön, jossa sen kohtalona oli 1960-luvulla lahoaminen. 

LÄHTEET. Wiirilinna, Annikki. Viimeisiä mohikaaneja. Kokkola-lehti 2.2.1984. [https://digi.kirjastot.fi/exhibits/show/annikki-wiirilinnan-artikkelit/viimeisia-mohikaaneja] Luettu 12.12.2021. 

Yxpila. Hylyt.net. [https://www.hylyt.net/item/yxpila-3276/#content} Luettu 12.12.2021.