Ken muistaa tämän alla olevan laulun? Ainakin omana alakouluaikanani kultaisella -70- luvulla sitä koulussa laulettiin. En muista, että laulun sanoista silti koskaan olisi sen kummemmin keskusteltu, ehkä olisi kannattanut.... Laulun Matti-poikahan on selkeästi veräjänvartijan hommissa. Tästä laulusta ja Museoviraston valokuvasta löytyi kipinä tämän viikon blogipäivitykseen.
Kas tuolla pirtti on tuomen alla
ja siinä portti on vierustalla
siel asuu pik pik pikku Matti hei
siel asuu pik pik pikku Matti hei.
Sai sinisilmänsä ehkä siksi,
kun kasvot päivettyi ruskehiksi.
Ja vaalee tuk tuk Matin tukka on,
ja vaalee tuk tuk Matin tukka on.
Hän melkein aina on tuomen alla,
niit' auttaa, jotka on kulkusalla.
Hän heille por, por, portin aukaisee.
Hän heille por, por portin aukaisee.
Sielt tulee ukkoja kuorminensa
ja kiire heillä on matkoillensa
mut portil yks kaks yks kaks Matti on
mut portil yks kaks yks kaks Matti on.
Jos Matin palkaksi markan antaa
hän mummon taskuun sen heti kantaa
ja silmäin kas kas kas kas loistetta
ja silmäin kas kas kas kas loistetta.".
Tämä yllä oleva kaunis postikorttikuva on vuosien varrella tullut useamman kerran vastaani. Olen sen jo vuosikausia sitten tallentanut Museoviraston arkistoista koneelleni. Kuva on merkityksellinen minulle sen vuoksi, että olen vuosikausia työskennellyt Ykspihlajan kaupunginosassa ja päivittäin ajaa huristelen suurin piirtein tuon kuvan paikan ohitse. Maisema vain on eri ja kaupungistunut. Pusikoiden paikalla on tiiviisti asutettu taajama-alue.
Nykyään kuta kuinkin kuvan portin kohdilla on liikennevalo-ohjattu risteys, joka Ykspihlajan suuntaan avautuu Satamakatuna. Kuvan ottamisesta on nyt 120 vuotta ja on aika huikeaa vertailla, kuinka maisema muuttuu totaalisesti tuossa ajassa!
Kuvassa on veräjänvartija Matti (Matts Mattson) Jakolin, joka toimi veräjänvartijana kesäisin. Nykyään Ykspihlajan kaupunginosa tunnetaan teollisuudesta ja satamasta. Siellä on vireää toimintaa kulttuurin eri alueilla ja paljon asukkaita.
Reilu sata vuotta sitten alue oli suosittu myös huvila-alueena. Porvarit saapuivat huviloilleen kaupunginpuoleisesta päästä veräjän kautta Ykspihlajaan hevospeleillä ja veräjävahti aukoi porttia saaden siitä pienen palkkion. Veräjänvartija valvoi, että veräjä pysyi muutoin kiinni, sillä alueella käyskenteli aidan sisällä lehmiä. Talvisin lehmät olivat navetoissa, joten veräjää ei silloin tarvinnut vartioida.
Kokkolassa oli kaupungin palkkaamia vartijoita karja- ja tulliporteilla useampia. Tapio Kaunisto kokosi näitä henkilöitä taannoin netin keskustelupalstalla. Tässä hänen listausta näistä veräjänvartijoista!
Mariantiellä:
1912 Janne Joki
1919 J. Sjöblom
1921 Matti Luokkala
1922 Sofia Ojala
1912 Janne Joki
1919 J. Sjöblom
1921 Matti Luokkala
1922 Sofia Ojala
Ykspihlajan tiellä, Kolumäen alla:
kaksi vuoroa, päivä- ja yövuoro;
1900 Matts Jakolin
1912 päivä Abram Löfbacka
yö Janne Joki
1919 J.Sjöblom
1921 päivä Fiina Piispanen
yö Viljo Laukkonen
1922 päivä Elli Eski
yö Otto Sjöblom
Matts Mattsson Jakolin oli syntynyt 10.6.1838. Matts oli lähtöisin Linnusperästä ja rippikirjoissa hänet mainitaan nimikkeellä itsellinen. Matti oli ruotsinkielinen. Hänen isänsä oli renki, portinvartija Matts Eliasson Jakolin ja äiti Lisa Greta Haapaniemi. Vuoden 1822-1825 syntyneiden luetteloista löydän maininnan, että perhe asusti omassa Korpilahden kylässäni! Varmaankin palkollisina... Myöhemmin Matti asusteli Kirkonmäellä Kaarlelan kirkon vieressä pikkumökissä. Mökin toisessa päässä pidettiin hevosta. Kesäisin Matti oli tuttu näky Pihlajan veräjällä.
Löydän myös aikaisemmista teksteistäni tiedon, että Matts toimi Kaarlelan kirkon urkujenpolkijana. Palkkaus tuossa työssä olikin aika hyvä, sillä urkujenpolkija sai oikeuden periä palkakseen leivän jokaiselta seurakuntaan kuuluvalta ruokakunnalta lukuun ottamatta kunnallisverosta vapautettuja perheitä. Palkka tuli noutaa itse kiertämällä taloissa. Matts taisi pysyä ympäri vuoden tuoreissa leivissä! Urkujenpolkijan, "urkustrampparin" pesti loppui, kun kirkkoon asennettiin sähköllä toimivat urut.
Yllä: Kuva Normann-uruista. Urut ovat nykyään Marian siunauskappelissa koottuina ja soittokunnossa. Urut olivat ennen nykyisiä kirkon urkuja Kaarlelan kirkossa. Noiden urkujen palkeita Matts Jakolin polki työkseen.
Olin muutama vuosi sitten noiden urkujen juhlakonsertissa, kun ne oli kunniakkaasti saatu koottua kokoon. Tekstini sieltä löytyy täältä.
Nykyään noiden urkujen palkeet on sijoitettu eri paikkaan kuin ennen. Palkeita ei ole rakennettu urkujen taakse kuten näissä yleensä, vaan ne rakennettiin jalkion ja kakkossormiston pillien päälle. Jokuset puuttuvat osat, kuten ilmansyöttö ja urkukaapin alaosa, kyettiin rakentamaan olemassa olevien mallien mukaan.
Ruotsinkielisestä Hembygden- lehdestä löysin verrattoman tekstin Matts Jakolinista. Hän oli jostain syystä sivussa kirkonpolkijanhommasta, mutta silti saarnaa kuuntelemassa kirkkosalissa. Häntä tuurasi Hassis Jako. Lukkarin piti soitollaan vastata kirkkoherran liturgiaan. Kanttori soitti ja soitti, mutta pihaustakaan ei kuulunut uruista. Uruissa ei ollut yhtään ilmaa, eli polkija teki jotain muuta kuin polki...Tällöin Matts Jakolin oli juossut kirkkosalista yläkertaan ja isoon ääneen huutanut: "Vi satan trampar du int!" Eli miks saatanassa et polje! :)) Tulipa ainakin asia selväksi!
LÄHTEET:
Kaarlelan pitäjän historia. Kokkola, 2002.
Oma Kokkola-ryhmä. Facebook. Luettu 21.5.2021.
Wessmann, V.E.V. Finlands svenskafolkdiktning.2, /Sägner. 1928, s. 224. . Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsinki.
Wessmann, V.E.V. Finlands svenskafolkdiktning.2, /Sägner. 1928, s. 224. . Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsinki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti