sunnuntai 20. elokuuta 2023

Kaarlelan kirkon katontervaus

Kauppareissun yhteydessä pikainen kurvaus Kaarlelan kirkon pihapiiriin. Muistin näet ohi ajaessani lukeneeni aikaisemmin viikolla, että Kaarlelan kirkko saa uuden tervauksen kattopaanuihin. 

Oli taivaallisen aurinkoinen sää ja kirkon piha täysin autio. Aurinko leikitteli varjoilla kirkon seiniin. Taivas oli sinisen sees. Kirkon kiviaidan ylitse kaartuivat tuuheat vihreät lehdet ja oksissa punersivat kauniisti oranssit pihlajanmarjat. 

Tunnelma oli juuri sellainen, kuin kirkkomaalla tulisi ollakin. Rauhoittava ja esteettinen. 

Tein heti autosta noustessani havainnon, että katon tervaus oli jo aloitettu, mutta se oli vasta puoliksi valmis. Koska oli perjantai-ilta, ei paikalla ollut työntekijöitä. 


Oli pienoisia vaikeuksia kuvata katon pintaa niin että kuvassa erottuisi käsitelty ja vanha pinta. Tästä alla olevasta kuvasta sen ehkä parhaiten  huomaa. Mikä mieletön ero kunnostetussa pinnassa onkaan verrattuna aiempaan. Katon kulumista ei näköjään huomaa, ellei ole vertauskohtaa. 


Eikä siinä vielä kaikki! Kirkkomaalle astellessani minut valtasi aivan ihana tuoksu - se terva! Oi, kunpa jokin muistisairas vanhus saisi mahdollisuuden käyskennellä laillani kirkkopihalla juuri nyt. Tervan tuoksu oli tosi vahva ja taivaallisen ihana!

Vähäsen jopa nauratti, sillä jälkeenpäin sanoin siipalleni, että se tervan tuoksu oli yhtä vahva kuin taannoin autotallissamme. Meillä näet oli lapsuuspaikkakunnaltani isän kanssa hankkima terva pullossa parinkymmenen vuoden ajan, Jokin reaktio tapahtui kevään korvilla ja koko tölkki levisi yön aikana itsekseen. Voitte vain kuvitella, miltä näytti se autotallin hylly, seinä ja lattia. Terva tuoksuu siellä edelleen...


Kirkon paanukaton uusi pinta on tosi tumma verrattuna aikaisempaan. Vanhasta tervauksesta oli kulunut jo aikaa ja paanut olivat aivan harmaat. Nyt sen vasta tajuaa. Täältä voit katsella aiemmasta postauksesta muutaman vuoden takaa, kuinka kulunut katon tervapinta onkaan ollut!

Vanhimmat lappeet ovat katolle valmistuneet vuonna 1886, uudemmatkin vuonna 1978. Säännöllinen katon tervaus pidentää paanukaton ikää. 


Tervausurakka aloitettiin alkuviikosta valumakourujen asennuksella. Valumakourujen ansiosta  ylijäämäterva saadaan kerättyä siististi talteen.  Nämä valumakourut ovat tervauksessa välttämättömät ja ne poistetaan vasta myöhemmin syksyllä. Myös haljenneita paanuja uusitaan. 


Suomessa on noin 300 paanukattoista kirkkoa tai kellotapulia, joiden suojauksessa terva on edelleen keskeinen elementti. Paanukatto on hyvin perinteinen kirkoissa. Vasta 1800- luvulla, kun kirkkojen kattoja alettiin rakentaa loivemmiksi,  alkoivat muut materiaalit tulla käyttöön. Valitettavasti paanukatto on kallis pitää hyvässä kunnossa. 


 Tervauksen yhteydessä uusitaan myös  kirkontornin  vesikaton huonokuntoiset puukaiteet. 


Kirkon kattopaanutuksen alla on kauttaaltaan ehjä tuohitus. Kuulostaa upealta!


Kirkon takapihalla näkyy viikonlopun vietossa tervausurakoijien työauto.  Tervausurakoitsijana toimii  helsinkiläinen Savon perinnetervaus Oy Ab.  Kustannusarvio urakalla on 70 000 euroa. 


Paanukaton on tervauksen aikana oltava kuiva.  Onneksi säät näyttävät suosivan työtä! Tervaus onnistuu parhaiten, kun se harjataan käsipelein. Keskeinen  suojausmateriaali  paanukatoilla on  lohkotuista tervaksista valmistettu perinteinen terva. Korvikeaineista valmistettu terva on osoittautunut huonoksi ja se ei sovellu tällaiselle katolle, joka aiemmin on tervattu oikealla tervalla. Kirkkohallituksen toiveena ja ohjeistuksena on, että vanha perinne tervauksen osalta säilyy edelleen. 





Tässä vielä näköala vanhaan, hyvin harmaantuneeseen  paanukaton pintaan. 



Vilkaisen urakoitsijan nettisivuja ja saan sieltä vielä varmistuksen, että he käyttävät paanukattojen tervauksessa ainoastaan Hakkaraisen hautatervaa, jolla on Reach-merkintä. 

Terva lämmitetään neljän tunnin mittaisen esilämmityksen aikana 50- asteiseksi tynnyrivyön avulla. Sen jälkeen terva  jaetaan pienempiin 20 litran astioihin. Niissä terva lämmitetään ennen tervauksen aloittamista 77-80-asteiseksi. Urakoija tekee kaikki paanukattojen tervaukset pensselityönä. 


Poistuessani kirkkomaalta katse viipyilee äskettäin  kauniisti remontoidussa kirkon valkeassa seinäpinnassa. Seisahdun. Minulla ei ole kiire minnekään. Ummistan hetkeksi silmäni, kuuntelen lintujen viserrystä ja vielä kerran hengitän sisäänpäin aistiakseni sen taivaallisen tervan!






 LÄHTEET; 

Paanukaton tervaus. Evl-fi. [https://evl.fi/plus/hallinto-ja-talous/kiinteistot/korjaushanke-seurakunnassa/paanukaton-tervaus] luettu 20.8.2023. 

Paanutervaus. Etelä-Savon perinnetervaus Oy Ab. [https://espt.fi/paanutervaus/] luettu 20.8.2023. 

Tervaus tuo pitkää ikää. Kokkolan suomalainen seurakunta. [https://www.kokkolansuomalainenseurakunta.fi/uutiset/-/news/124636220] Luettu 20.8.2023. 

7 kommenttia:

  1. Kiitos! Oli kauniisti kirjoitettu.

    VastaaPoista
  2. Terveisin, Christer S Kirkonmäeltä.

    VastaaPoista
  3. Kiitokset kiitoksista) Rauhoittava elementti kävellä kirkkomaalla - etenkin siinä tuoksussa, mikä
    silloin oli! Upeaa, että nämä vanhat kohteet pidetään hyvässä kunnossa.
    -Kiviminna-

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Yritämme vaalia Suomen kulttuuriperintöä mahdollisimman hyvin eli teemme tervaukset erityisellä pieteetillä saamme tervaukset valmiiksi viim 5.9 sen jälkeen kk päästä asennamme kellotorni yläosan kaiteen.tervetuloa seuraamaan aidan nostoa terv Etelä-Savon perinnetervaus Oy

    VastaaPoista
  5. Oi, kiitos tiedosta, Anonyymi...nämä tällaiset on aika harvinaislaatuisia tapahtumia. Jos vain suinkin satun paikalle oikeaan aikaan, niin kovasti kiinnostaa!

    -Kiviminna-

    VastaaPoista
  6. Tuhannet kiitokset työstäsi täällä! Kuinka monta on meitä jotka lukevat ja seuraavat työtäsi ikionnellisina sinun tietämättäsi, kuinka paljon merkitsee esim. minulle koti-ikäväiselle päästä sivuillesi kuin kotiin vähäksi aikaa 🌹 Terveisin Irma

    VastaaPoista
  7. Hei, Irma
    Ja oi, miten kauniisti kirjoitatkaan! Tämä blogi on ollut minulle rakas levähdys- ja fiilistelypaikka jo vuosia - olen sen kautta lopullisesti juurtunut Kokkolaan. Hupaisaa, mutta totta, että tarinat vain tulevat minulle, tänään en tiedä, mistä huomenna kirjoitan. Usein kirjoitus alkaa pienestä sanasta tai lauseesta, josta lähden etsimään enemmän. Se löytämisen hetki on aina parhain. Toisinaan haaveilen, että olisi enemmän aikaa uppoutua etenkin historian aihepiiriin. Ne kun ovat työläitä kirjoitettavia. Työ ja läheiset vievät tällä hetkellä ison osan. Mutta silti haluan jatkaa. Kiitos, tämä motivoi taas kirjoittamaan! -Kiviminna-

    VastaaPoista