Luin Kustaa Vilkunan teosta "Viha" jälleen kerran. Sieltä sattui matkaan tällä kertaa lohtajalainen Lauri Laurinpoika Pitkänen. Hän oli kotoisin Lohtajan Välikannuksesta.
Venäläisten kerrotaan kiduttaneen, piiskanneen verille ja kaltoinkohdelleen häntä Isovihan aikana. Pahoinpitelyn kerrotaan olleen niin rajua, että hänen ymmärryksensä vaurioitui, mitä lie se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Vian seurauksena Lauri sattui nukahtamaan kirkossa adventtisunnuntaina vuonna 1722. Kirkkokansa oli hyvin hämmentynyt huomatessaan, että Lauri parkui kirkon penkissä unissaan. Käyttäytyminen oli säädösten vastaista, mutta päädyttiin jälkeen päin siihen, ettei tapaus ollut varsinaista kirkkopahennusta, joka olisi ollut rangaistava teko.
Nimismiehen virkaa toimittanut rykmentinkirjuri Henrik Holst, kappalainen Jacob Sipelius sekä koko lautakunta ja myös enin osa käräjäväestä vahvistivat käräjillä Laurin kärsivän vihollisen aiheuttamasta heikkopäisyydestä. Suomisanakirjan mukaan heikkopäisyys määritellään "typerä, hoopo, vähäjärkinen."
En tiedä, mikä oli Lauri Laurinpojan kohtalo. Mutta usein juuri sota-ajat olivat synkimpiä mielisairauksiin johtaneita ajankohtia. Etenkin pohjalaisessa ympäristössä Isoviha julmuuksineen, tauteineen ja nälänhätineen muodosti sellaisen ajanjakson, joka laukaisi monen ihmisen mielissä voimakkaan ahdistuksen. Sen aikaisessa yhteisössä herkästi leimattiin tällainen niin pahaksi hulluudeksi, ettei heitä voitu pitää enää avoimesti oman yhteisön jäseninä, vaan heidät toimitettiin herkästi hospitaaleihin pois silmistä.
LÄHTEET:
Kirkonkirjat paikallisyhteisön kuvaajina. Jyväskylän Historiallinen Arkisto vol. 2. Toim. Heikkui Roiko-Jokela ja Timo Pitkänen. Jyväskylä 1996. [file:///C:/Users/kivim/Downloads/978-951-39-9760-1_JHA_vol_2_jyx.pdf] Luettu 18.10.2023.
Kustaa J. Vilkuna. Viha, s. 480. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/182978/HT229_opt.pdf?sequence=1&isAllowed=y] Luettu 10.4.2023.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti