Taas uppoudun kutkuttavaan aiheeseen. Mennään peräti 1600-luvun viimeisiin vuosiin saakka ajassa taaksepäin. Tuolloinhan oli nälkävuodet ja elämä varmaan aika rempallaan. Mutta jotain ilonpitoa näyttää silloinkin harrastetun. Vanhat käräjäpöytäkirjat. Ne ovat ihan oma maailmansa. Menneiden aikojen kutkuttavimmat juorut nousevat niistä uuteen kukoistukseen! Miten onkaan niin kiinnostavaa tirkistellä vuosisatojen taakse kaikkeen kiellettyyn...olisikohan sitä itse elänyt tuolloin miten säädyllisesti?
Matkataanpas kohti Kokkolaa (Karleby) ja aina vuoden 1697 talvikäräjille saakka. Noihin aikoihin vuodessa oli kahdet käräjät, eli talvikäräjät ja kesä- tai syyskäräjät. Tuomarin ja nimismiehen ohella käräjillä vaikutusvaltaa käytti 12 talonpoikaista lautamiestä.
Vuoden 1697 talvikäräjillä käsiteltiin tapausta, joka herätti huomiota pitäjässä – salavuoteussyytöstä irtolaisnaiseksi mainittua Malin Michelintytärtä vastaan. Irtolaisuus oli yhteiskunnan normien vastainen käyttäytymismuoto jo ilman mitään rangaistavia tekoja. Taas toisaalta irtolaisuus ei juridisesti ollut itsessään rangaistava rikos. Irtolaisella ei ollut palvelupaikkaa tai muuta hyväksyttyä suhdetta yhteisöön. Irtolaisuus toi mukanaan myös köyhyyden. Irtolaisia karkoitettiin usein pois kaupunkialueelta. Irtolaisuus ja paheellinen elämä yhdistettiin usein toisiinsa.
Irtolaisnainen Malin seisoi nyt oikeuden edessä. Hän oli juuri tunnustanut, että oli saanut aviottoman lapsen, ja nimesi isäksi Närvilän Hakalaxin rengin Olof Johaninpojan. He olivat kumpikin aiemmin työskennelleet pitäjän pappilassa. Vähän hämmentävää, miten ja miksi Malin Michelsdotter oli sieltä ajautunut aikojen saatossa irtolaisnaiseksi.
Kuten niin usein tällaisissa tapauksissa, niin Olof otti ja kiisti jyrkästi kaiken osallisuutensa lapseen.
Malinin tai Olofin ikä ei käy asiakirjasta selville. Useat kylän miehet astuivat kuitenkin todistajiksi ja kertoivat Malinin olleen kevytkenkäinen ja siveydeltään löyhä. Heidän sanansa painoi oikeudessa paljon, ja vaikka ”kunniallisena vaimona” tunnettu Margareta Johanintytär kertoi Malinin maininneen Olofin lapsen isäksi jo synnytyksen hetkellä, ei tämä riittänyt Olofin tuomitsemiseen.
Olof puolustautui syytöksiä vastaan syyttämällä Malinia vielä vakavammista asioista – hän väitti, että Malin oli ollut tekemisissä myös naimisissa olevien miesten kanssa. Erityisesti hän mainitsi toisen pappilan rengin, Anders Jöraninpojan. Tämä ei voinut täysin kiistää väitettä: hän myönsi oikeudessa, että oli "kaatanut Malinin sänkyyn joitakin kertoja", mutta kielsi harjoittaneensa tämän kanssa varsinaista ”epärehellisyyttä” eli sukupuoliyhteyttä. Tämän myös Malin vahvisti, ehkä toivoen, ettei tuomio pahenisi.
Anders Jöraninpoika puolestaan ei jäänyt puolustelemaan Malinin mainetta. Hän vakuutti, että Malinilla oli ollut "yksi jos toinenkin" mies, jonka kanssa oli maannut. Tätä väitettä tukivat myös kappalainen Ernest Grandell sekä hänen lankonsa, opiskelija Jakob Falander. En tiedä, oliko juuri nämä irralliset miessuhteet ehkä olleet syynä siihen, että Malin Michelintytär oli ajautunut irtolaiseksi. Pappilassa tuskin sellaista olisi hyvällä silmällä katsottu. Olihan todistajaluettelossa kappalainen Grandell sekä myöhemmin kappalaisena toiminut Jacob Falander! Papin sanaa vastaan lienee ollut aika turha taistella vastaan irtolaisnaisen roolissa...
Tuomari totesi lopulta:
-Hämärissä ja epäilyttävissä tilanteissa täytyy olla taipuvaisempi vapauttaa kuin tuomita.
Täten Olof Johaninpoika vapautettiin kaikista syytteistä.
Malin Michelintyttärelle sen sijaan langetettiin tuomio: sakot sekä kirkkorangaistus – yhteisön edessä tapahtuva julkinen nöyryytys ja parannuksen teko, jonka tarkoituksena oli palauttaa kadonnut kunniallisuus.
Vuoden 1693 kirkkokäsikirjan mukaan julkiseen kirkkorangaistukseen tuomitun tuli yhtenä sunnuntaina jumalanpalveluksen ajan seistä häpeäpenkissä aina siitä hetkestä alkaen, kun soitettiin kirkonkelloilla toisen kerran kokoon kirkkoväkeä. Kun jumalanpalvelus päättyi, tuomittua käskettiin astumaan keskelle kirkon lattiaa ja siinä hän sai vastaanottaa synninpäästön seurakunnan edessä.
Näin päättyi tämä talvinen käräjäpäivä, jättäen jälkeensä puhuttavaa varmaankin vielä pitkäksi aikaa. En tiedä, miten Malinin elämä jatkui, mutta olla irtolainen ja äpärän äiti nälkävuosina, ei oikein lupaavalta kalskahda!
LÄHTEET: Drengpoikia ja hurrikkaita. Kielirajavyöhyke ja sen vaikutukset Keski-Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkieliseen maaseutuväestöön1600-1700-luvuilla. Perttu Immonen. Pro Gradu-tutkielma. 2014. Helsingin yliopisto. [https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/ebb62238-464e-4a66-9ed2-5d3acf106bd6/content] Luettu 30.7.2025.
Irtolaisuus ja sen kontrolli 1800-luvun alun Suomessa. Toivo Nygård. Jyväskylän yliopisto 1985. Studia historica Jyväskyläensia31. [https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/68770/Nyg%C3%A5rd_Toivo_1985_screen.pdf?sequence=1&isAllowed=y] Luettu 16.8.2025.
Sopimattomat. Kaupungista karkottaminen ja karkotetut 1600-luvun Turussa. Riitta Laitinen. . [https://thy.fi/wp-content/uploads/2012/11/HM8-106-133.pdf] Luettu 16.8.2025.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti