Jatketaanpa sarjaa, jossa olen aiemmin käsitellyt tekoälyn blogini pohjalta minulle esittämiä kysymyksiä. Aikaisemmin olen jo käsitellyt aiheet "ammatinvalinta" ja "ammattikasvattajana ja moniosaajana. "
Mikä inspiroi sinua tarttumaan kynään tai näppäimistöön?
Työni puolesta kirjoitan viikoittain asiatekstejä. Ne on minulle helppoja ja onnistuu missä mielentilassa tahansa.
Mutta luovuudenpuuskassa minun on aivan pakko päästä kirjoittamaan. Se on aivan erilaista, kuin asiatekstin kirjoittaminen. Silloin kun olen väsynyt tai stressaantunut, en pysty kirjoittamaan sanaakaan mitään kaunokirjallisempaa. Se vaatii lepoa ja rentoutunutta mieltä. Siksi kirjoitan lähinnä lomilla ja viikonloppuisin.
On jännä, kuinka joka kesäkuu se innostus vaan nousee yhtäkkiä. Siis silloin, kun aloitan lomani. Toissakesänä istuin lomani alkajaisiksi autossa matkalla Saariselälle. Sanoin puolivälissä matkaa siipalle, että mun täytyy päästä kirjottaan, nyt iski inspis. Siis tuosta noin vaan. No, en päässyt viikkoon kirjottaan, kun ei ollut mitään, mihin olisin tallentanut. mutta siis noin, se voi tulla täysin yllättäen. Kun palasin matkalta kotiin, istuin oikeastaan heti näppiksen ääreen ja annoin kynän laulaa.
Joskus kirjoitan blogia vähän pitkin hampain, jos ei ole tiedossa asiaa, johon haluaisin uppoutua. En tietoisesti etsi kirjoitettavia aiheita blogiini, ne löytävät pikemmin minut. Kun luen jostain aiheesta, se iskee kuin salama, äkisti. Tiedän heti, että tästä haluan kirjoittaa. Vaikka teksti ei vielä edes olisi rakentunut päässäni mihinkään muotoon, tunnistan kirjoitettavan tarinan aiheesta.
Toisin sanoen oma motivaatio luoda ja tutkia toimii yleensä alkusysäyksenä kirjoittamiseen.
Onko jokin kirjoittamasi teksti muuttanut omaa ajatteluasi?
Ehdottomasti on! Kirjoitan tällä hetkellä kirjaa, joka on erääseen äitini sukuhaaraan liittyvä tarina. Tai siis sitä se on, mutta ei mikään perinteinen sukukronikka, vaan kaunokirjallinen teos erään suvun 200 vuoden aikajanasta. Kirjan eteen olen joutunut tekemään mielettömän määrän tutkimustyötä ja vaikka olen kirjoittanut jo pitkään, etsin ja löydän yhä aiheeseen liittyvää tietoa, joka pakottaa myös tarkastelemaan ja muuttamaan aikaisemmin kirjoitettua tekstiä. Faktat täytyy saada tosiksi.
Kirjaraakileeni ansiosta olen tehnyt erittäin rankkoja tutkimusmatkoja arkistoihin ja löytänyt menneiden aikojen karummat kasvot. Se on ollut osittain jopa shokeeraavaa. Minä luulin, että sukuni on hyvin voinut talonpoikaissuku. Mutta ei se ihan niin sitten mennytkään. On ihme, että olen edes olemassa! Se on asia, jota en ymmärrä, kapasiteettini ei riitä käsittämään sattumien osuutta ihmisen ja sukupolvien elämään. Se jos mikä on mielestäni enemmän kuin kiehtovaa.
Jos voisit kirjoittaa elämäkerran yhdestä ihmisestä (elävä tai mennyt), kenestä se olisi ja miksi?
No, tuota kirjaani sivuten - kyllä sieltä joku henkilö valikoituisi. Jos tietoa olisi vielä enemmän menneistä ajoista arkistojen kautta saatavilla, olisi kirjan ehdoton päähenkilö venäläinen esi-isäni, Johan, joka muutti sodan perässä Suomeen kaupustelijana ja rakastui tulenpalavasti esiäitiini. En uskonut, että sellaista rakkaustarinaa olisi suvussani! Mutta on. Olen siitä kiitollinen. Ilman heitä en koskaan olisi aloittanut kirjan kirjoittamista. Nyt kirjoittamani kirjan päähenkilö on kylläkin "Vappu", joka siis rakastui tulenpalavasti vihollisen sotajoukkojen mukana kulkeneeseen. Vappu siksi, että hänen tarinastaan saan rakennettua eheän ja se myös nostaa harvemmin esillä olleen naiskuvan tavallisen naisen elämästä 1800-luvun alusta esiiin.
Mitä neuvoja antaisit ihmiselle, joka pelkää aloittaa kirjoittamisen?
Sen neuvon, että vain kirjoittamalla voi oppia kirjoittamaan. Kun kirjoitan blogia, kirjoitan aika lailla tajunnanvirtaa. En muotoile lauserakenteita ja tekstiin jää väistämättä myös kirjoitusvirheitä. Blogipäivitys on erilaista kuin kirjan kirjoittaminen. Mutta se on hyvä ponnahduslauta. Kirjoittamisesta tulee tapa. Rakastan ja ylläpidän 14 vuoden jälkeen edelleen blogiani juuri sen vuoksi, että siellä kaikki tekstini ovat siististi tavoitettavissa. Ilman blogia moni oma asiani olisi jo unohtunut. Tällaiselle boheemille ja suuripiirteiselle ihmiselle se on ollut aarre. Muistan ulkoa suurimman osan blogitekstieni aiheista, niin läheisiksi ne on vuosien varrella käyneet.
Tärkeä neuvo oin myös se, ettei tulisi pitää liian pitkiä taukoja kirjoittamisessa. Tähän syyllistyn usein. Kirjoittaminen on paljon helpompaa, kun siitä tulee päivittäinen rutiini, vaikkei niin pitkästi kirjoittaisikaan. Tauon jälkeen aloittaminen on aina työlästä. Mutta kiinni tekstiin pääsee uudelleen vain niin, että päämäärätietoisesti aloittaa kirjoittamisen.
Suosittelen myös kirjoittamaan omaan pöytälaatikkoon. Kaikkea ei ole pakko julkaista. Minua harmittaa, etten pitänyt päiväkirjaa esimerkiksi isäni sairastellessa ja kuoltua. Nuoruuden päiväkirjat on toki tallella, en vain ole niitä tohtinut vielä lukea uudelleen.
Millaisia kokkolalaisia tarinoita tai henkilöitä haluaisit tuoda blogissasi esille?
Mielestäni tuon aika paljon esille niitä asioita blogiini kirjoittaen, joita haluankin. Historiateema ja oman elämän tapahtumat sekä luonto inspiroivat minua eniten. Joskus olen haaveillut, että kirjoittaisin henkilöhaastatteluja kokkolalaisista. En vain ole saanut sitä aikaiseksi. Olisi paljon mielenkiintoisia henkilöitä, joita olisi mahtavaa haastatella ja kirjoittaa heidän elämästään. Se olisi kuitenkin työläämpää, koska joutuisin etsiä aikaa kirjoittamisen lisäksi myös haastatteluille ja henkilökuvauksille. Nyt kun teen historia-aiheita ja oman elämän tapahtumista, liitän kuviin paljon sellaisia kuvia, joita olen matkan varrella kuvannut muuten vaan tai tietoisesti. Vaikka olen puhelias - joidenkin mielestä jopa suulas - olen perimmäiseltä luonteeltani kuitenkin aika lailla introvertti ja esille tulo ei aina ole niin mieluista. Kotoa käsin on vaivatonta kirjoittaa...joskus kirjoitin sanomalehteen, mutta tajusin pian, että se ei oo mun juttu, kun täytyy tiivistää tekstiä ja laskea kirjaimia. Sellainen surkastuttaa luovuuteni.
Kuinka tärkeänä pidät kaksikielisyyttä (suomi/ruotsi) blogisi sisällössä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti