Katariinan kalmistossa

Vielä bloggauksia koskien Mäntykankaan aluetta! Tämänkertainen liittyy mielenkiintoiseen, vanhaan hautausmaa-alueeseen, jota kutsutaan nimellä Katariinan kalmisto.Käveleskelin loppukesän kauniina iltapäivänä alueella. Se oli jotensakin koskettava muurien sisäpuolella  kaikessa rauhallisuudessaan - ja kuitenkin lähes keskustassa! Aluetta ympäröi erikoiset, valkoiset muurit joka suunnasta.

Hautausmaa käyttöön otetiin 1710-1711, kun rutto raivosi maassamme. Kokkolalaiset yrittivät torjua ruttoa kaikin tavoin. Ihmiset, jotka saapuivat kaupunkiin ruttoisilta alueilta, suljettiin aluksi karanteeniin. Noihin aikoihin kuolleita ei haudattu kirkkoihin, koska esivalta oli kieltänyt tämän.  Kaupunkialueilla vainajat täytyi viedä tullien ulkopuoliselle alueelle ja oli haudattava maahan syvälle. Tullialue sijaitsi tällöin lähellä nykyistä kalmistoa eli ns. Kolumäen alueella lähellä Karja- eli Myllyporttia.

'

Alue ympäröitiin kivimuurilla, koska paikalla oli runsaasti kiviä.Aita oli korkeudeltaan 10 korttelia, mikä vastaa n. 1,5 metriä.  Aluetta nimitettiin kansan suussa pitkään "ruttoisten hautausmaaksi." Alunperin aluetta kutsuttiin nimellä "Kyrko Gård."

1767 kirkkoneuvosto päätti, että ruumiit "huonosti hoidetuista" haudoista oli muutettava kaupungin ulkopuolella olevaan hautausmaahan. Nykyiset alueella olevat kalmistot on rakennettu 1779.

1772 uusi ruttoaalto uhkasi maatamme ja niinpä kenraali Ehrensvärd toisti kiellon  kirkkoon hautaamisesta. Niinpä kaikki syksystä lähtien kirkkoon haudatut siirrettiin Kolumäen haudoille. Hautojen suuruudeksi määriteltiin nelikulmio, joka oli suuruudeltaan15 syltä leveä ja 28 syltä pitkä.

Ruttoiset talot merkittiin piirtämällä oveen musta risti oveen tai ovipieleen. Ulkona liikkuessaan ruton tartuttamilla täytyi olla kädessään valkoinen keppi, jotta muut ihmiset osaisivat väistää heitä. Tämän lisäksi naisilla piti olla suun edessä valkea liina.

Ruttoon kuolleet tuli haudata nopeasti, eli 12 tunnin kuluttua kuolemasta. Haudankaivuuseen oli vaikea saada ketään. Rutto niitti väkeä runsaalla kädellä, sillä Kokkolan n. 500 hengen väkiluvusta menehtyi talven aikana noin sata henkeä.

Itse Anders Chydenius laati ehdotelman hautakammioiden sijoittelusta. Ne tuli asetella hautausmaan ulkoreunoille.

Kun kalmiston kulmillä myöhemmin tehtiin kaivauksia, löydettiin joukkohauta, josta löytyi pääkalloja ja luita. Koko kalmisto tyhjennettiin 1900-luvulla, vaikka alunperin alueen oli pitänyt olla ikuinen. Erään tiedon mukaan Chydenius olisi haudattu kalmistoon, mutta asiasta löytyy toisenlaisiakin mielipiteitä:

"Chydenius haudattiin virallisesti Katariinan kalmistoon, mutta tarinan mukaan ruumis siirret-tiin salaa ja haudattiin Kaarlelan kirkon lattian alle isänsä viereen. Kun kirkkoa restauroitiin 1950-luvulla, sieltä löytyi pari luurankoa, kai ne olivat ylimääräisiä. Sinnehän on haudattu aikaisemmin ihan laillisestikin, mutta niitä ei ollut löytynyt kirkonkirjoista. Tätä päällimmäistä luurankoa tutkittiin, ne olivat vähän eri tasossa, tai kalloa lähinnä tutkittiin. Sitä verrattiin maalaukseen ja epäiltiin, että se voisi olla Chydeniuksen. Kallo oli kateissakin ja sitten se löytyi  samasta paikasta kuin se alun perin löydettiin, se oli palautettu kirkon lattian alle."

Ruumiit tavattiin paikallisen tavan mukaan laittaa muurattuihin "talvihautoihin." Myöhemmin jo mädäntyneet ruumiit siirrettiin maahan kaivettuihin hautoihin tai ns. luuhuoneisiin. Tätä ruumiiden siirtämistyötä kutsuttiin multaamiseksi.

LÄHTEET: 

 Katariinan kalmisto. [http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/hautausmaat/katariinan_kalmisto] luettu 25.12.2011.

Paikkakertomuksia keski-Pohjanmaalta.
[http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/72442/pohjanlahdenrantatiehanke_keskipohjanmaa_2011.pdf?sequence=1] Luettu 25.12.2011.

Rutto kaupungin vaivana. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rutto.htm] Luettu 25.12.2011.

Pyörien vesitornin ympärillä

                                      

 Muistan, kun aikoinaan muutin Kokkolaan. Maaseudun tyttönä kummeksuin kaupunkikeskustassa olevaa vesitornia, jonka ympärillä oli tie..."Liikenneympyrän" reunustalla on omakotitaloja ja tuntuu, kuin torni olisi paiskattu sopivasti siihen yläilmoista. Torni sijaitsee siis aivan kaupunginteatterin kupeessa, Mäntykankaan kaupunginosassa.

                  

Kokkolan kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 1914 tämän vesitornin luonnoksen muutosehdotuksin. Tornin suunnittelusta vastasi arkkitehti Selim Lindqvist. Vesitornia rakennettiin useita vuosia ja se valmistui 1821.  Vesitornin rakentaminen alkoi vuonna 1914 ja valmistui 1921.Sodan aikana rakentaminen oli pysähdyksissä, koska materiaalikulut olisivat tällöin olleet liian korkeita.

Talvisodan vuosina vesitorni oli myös ilmavalvontakäytössä. Torniin oli  majoitettuna miehistöä valvontatehtäviin. Ylimpänä tornissa oli palovartijan vartiohuone sekä tähystyspaikka.

Nykyisellään tornissa on radioamatöörikerhon toimintaa.

Vesitorni sijaitsee Mäntykankaan korkeimmalla kohdalla.Tornin korkeus on 46 metriä merenpinnasta.

                               

Lähteet:

Kokkolan radioamatöörikerhon toistimet [http://www.anvianet.fi/vlpcommon/layouts/basic/basic_index_1.php?hname=oh6ai&page=ord&mid=7]. Luettu 22.12.2011.

Vesilaitoksen syntyhistoria [https://www.kokkola.fi/hallinto/kaupunkiorganisaatio/liikelaitokset/kokkolan_vesi/fi_FI/syntyhistoria/]. Luettu 22.12.2011.

Vartiolinnan pihapiirissä

Edellisessä postauksessa kurkistimme Kokkolan Kaupunginteatteriin. Kyseinen rakennus suorastaan huokuu historiaa, joten tämänkertainen teksti jatkaa saman rakennuksen pihapiirissä.

Teatterirakennuksen piha-alue on melko iso. Kun pääoven ja portaikon edustasta kävelee kulman taakse, sieltä löytyy monenlaista esineistöä...

Ensimmäisenä vastaan tulee tykkejä. Historiaa vähemmän tuntevalle voi olla kummeksuttavaa, että teatterin ympäristössä niitä on useampiakin.

Menneisyys selittää kuitenkin kaiken! Alunperin kyseinen teatterirakennus rakennettiin nimittäin suojeluskuntataloksi Keski-Pohjanmaan Suojeluskuntajärjestön toimesta vuonna 1927. Suojeluskunnan keskustalo sai nimekseen Vartiolinna.

Suojeluskuntajärjestö toimi Suomessa vuosina 1918-1944. Se oli vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö ja kansalliskaarti.

Kolumäen itärinteessä sijaitseva, arkkitehti Ole Gripenbergin suunnittelema klassinen linna on kolmikerroksinen. Kellarin länsipäädyssä on tykki- ja autovajoja sekä pistooliampumarata, joka vuonna 1948 muutettiin kansanhuoltotoimistoksi.Vuonna 1927 valmistunut Vartiolinna oli ensimmäinen julkinen rakennus Kokkolassa , johon on asennettu keskuslämmitys.

Jatkosodan rauhan yhteydessä, kun suojelukunnat ja Lotta-yhdistykset lakkautettiin, niiden omaisuus joutui valtion haltuun. Suojeluskunnat oli  nimittäin lopetettava viimeistään 6.11.44.

 Vartiolinnaa ei ehditty säätiöidä eikä lahjoittaa, joten   rakennus siirtyi 6.11.1944 Suomen valtion omistukseen. Kokkolan kaupunki osti Vartiolinnan  omakseenvuonna 1947. Jonkin aikaa sen jälkeen rakennus toimikin kaupungintalona. Vartiolinnan säätiöiminen oli vain muutamasta päivästä kiinni. Vartiolinnan seinistä on vielä löydettävissä merkkejä vanhoista logoista, sillä rakennus on suojeltu...

                       
 Pihan laidasta löytyy useampia kivipaaseja.

Teatterin edustalta löytyy myös patsas...

Varat patsaaseen on kerätty  Kerttu Peltoniemen johdolla. Patsas esittää ruusua kantavaa lottapukuista "komiaa pohjalaisnaista."Taideteos on kuvanveistäjä Pekka Jylhän tekemä.
Teos julkistettiin 7.9.2008.

Ja kun itse teatterirakennukseen menee, niin löytyyhän sieltkin toisesta kerroksesta huone, joss on aiheeseen liittyvää esineistöä lasivitriiissä...

LÄHTEET:
Lottapatsas paljastettiin Vartiolinnan edustalla.
http://www.pohjanpalo.fi/kokkolan_lyseo.shtml [uettu 3.12.2011]

Suojeluskunnat ja Lotta Svärd. Järjestöjen lakkauttamisesta 50 vuotta.
http://www.porstuakirjastot.fi/files/146/Suojeluskunnat_ja_Lotta_Svard.htm [Luettu 3.12.2011]

Teatteritalo Vartiolinnan historia
http://www.teatteri.kokkola.fi/teatterin-esittely/ (Luettu 3.12.2011]

Kokkolan kaupunginteatteri

Jatkamme edelleen oleilua Katariinanpuiston läheisyydessä. Puiston toisessa laidassa on kyltti, jossa mainostetaan Kokkolan kaupunginteatterin esityksiä. Itse teatteri sijaitsee kadun toisella puolella osoitteessa Torikatu 48. Keskustasta sinne on matkaa vain kivenheiton verran.

Kokkolan kaupunginteatteri Oy on perustettu 1961. Monien vaiheiden jälkeen teatteri muutettiin kannatusyhdistyksen ylläpitämäksi vuonna 1992. Rakennus on hyvin jykevä ja vaikuttavan näköinen. Alunperiin se rakennettiin vuonna 1927 Keski-Pohjanmaan Suojeluskuntajärjestön voimin ja sai nimekseen Vartiolinna. Ennen teatterirakennukseksi muuttumista rakennus ehti palvella myös Kokkolan kaupungintalona!

Katariinantorin länsipuolelle, tontille  numero 24 rakennetun Vartiolinnan on suunnitellut arkkitehti Ole Gripenberg, arkkitehtitoimisto Frosterus & Gripenberg. Kolmikerroksinen rakennus on valmistettu tiilestä.

Rakennus edustaa tyyliltään 1920-luvun klassistista arkkitehtuuria. Myös rakennuksen sijainti on toista kilometriä pitkän suoran kadun päässä  on ollut haasteellista suunnittelijalle.

Korkeat tyylitellyt pylväät kehystävät keskiakselissa  olevaa pääovea, jonka yläpuolella on parveke.

Juhlavaa ulkoasua lisäävät korkeat portaat ja kahden kerroksen korkuiset  juhlasalin ikkunat.
Katto on tiilikatteinen aumakatto.

Valitettavsti minulla ei ole itse teatterisaleista kuvia, koska niissä on yleensä näytösten aikana kuvauskielto...

SEn sijaan alla olevat kuvat alakerran julkisista tiloista. Ensimmäisenä eteisen naulakot. ikkunat ovat huomiotaherättävän kauniit leveine ikkunasyvennyksineen... Eivät pääse kuvassa oikeuksiinsa!

 Teatterin suurimmassa salissa on 209 paikkaa. Alapuolella kuitenkin  kuva kahviosta.

Käydessäni viimeksi teatterissa katsomassa Orvokki Aution kirjoittamaa Pesärikkoa, maistui väliajalla kahvi ja leivos aivan  taivaalliselta!

Jatkan vielä seuraavassakin postauksessa juttua vartiolinnasta...

LÄHTEET:1920-luvun klassismi Kokkolassa. Kokkolan kaupungin historia, osa 4.

Vanha Shell

Katariinanpuiston kaupunginpuoleisessa päässä on rakennus, joka kyltteineen näyttää sangen nostalgiselta. Siispä lähemmäksi kurkistelemaan...

Tämä vanha shellin rakennus, Grahnin Shellinä tai myös Torikadun Shellinä tunnettu, lienee Suomen vanhin Shell. Ainakin jokunen vuosi sitten sitä mainostettiin vielä Suomen vanhimpana toimivana Shellinä. Nyt kiinteistössä toimii autokoulu, mutta pihapiiristä löytyy vielä ns. kylmäasema.

Shell aloitti toimintansa  joskus 1920-ja 1930-lukujen aikana.

Kiinteistön katolla on Shellin perinteinen logo. Tulee aivan oman lapsuuden huoltoasemat mieleen...

Huoltoaseman pihapiiriin, kiinteistön katoksen alle on jäänyt komistuksiksi alkuperäiset bensapumput, jotka siis ovat paikalla vain komistuksena tätä nykyä. Taustalla näkyy Katariinanpuisto ja Vartiolinna.

Katoksen alla on alkuperainen kolmimetrinen  bensapumppu  rekvisiittana

Olisikohan sitä tällainen tumpelo autoilija osannut noista aikoinaan tankata? Tai juu- silloinhan oli asemilla vielä   palvelua ja kunnon tankkaajat:/

Jalkaväkirykmentin muistomerkin äärellä

Edellisessä kirjoituksessa käveleskelin Katariinanpuistossa. Tällä kertaa jatkamme piipahdusta samaisessa puistossa, mutta kurkkaamme sen Torikadun puoleiseen reunaan, jossa ylväänä ja suoraryhtisenä seisoo muistomerkki.

Tämä muistomerkki  on pystytetty muistoksi keskipohjalaiselle Jalkaväkirykmentille 29, joka lähti sotaan juhannusviikolla 1941.

Muistomerkki  on pystytetty rykmentin perinnetoimikunnan sekä Kokkolan kaupungin aloitteesta.

Jalkaväkirykmentti eli JR 29 oli11. Divisioonan yksikkö jatkosodassa. 11. divisioona tunnettiin myös nimellä "Iskevä kiila." Sen perusti Keski-Pohjanmaan sotilasläänin Kokkolan suojeluskuntapiiri.

Rykmentti keskitettiin  Pohjois-Karjalaan ja rajalle. Taistelujen tuoksinassa tutuiksi lienee tulleet  mm. sellaiset nimet kuin Hyrsylä, Yläjoki, Prokkola, Teru, Vilga ja Summa...

Jalkaväkirykmentin komentajana toimi entinen IKL:n kansanedustaja, everstiluutnantti Paavo Susitaival.

Asemasotavaiheen alkumetreillä keväällä 1942 jo loppuun kulunut JR 29 lakkautettiin. Vanhemmat miehet,  eli 1911 tai ennen sitä syntyneet, kotiutettiin, mutta nuoremmista miehistä muodostettiin uusi yksikkö.

Rykmentti ennätti marssia olemassaolonsa aikana kolmattatuhatta kilometriä, ottaa vangiksi seitsemisensataa  ihmistä, vallata panssarijunan ja sotakalustoa sekä  kaksikymmentäviisi hyökkäysvaunua.

Vaikka rykmentti oli olemassa vain vajaan vuoden verran, siitä muodostui tiivis yhteisö. Sodan jälkeen rykmentin jäsenet toimivat hyvin aktiivisesti aseveli - ja perinneyhdistystoiminnassa. Yhteisiä muistoja kokoamaan perustettiin myös vuosittain julkaistu "Rykmentti muistelee"-lehtinen.  

  Jalkaväkirykmentti menetti olemassaolonsa aikana yli 400 miestä.

Muistomerkin keskiosan tummassa laatassa  lukee pysähdyttävästi:"Me lähdimme vapauttamme puolustamaan."

 

Muistomerkin alaosassta löytyy myös erillinen laatta, josta löytyy tietoja kohteesta.

LÄHTEET: Kokkolan historia IV. 1994.  Kokkolan miehet ja maanpuolustus. S. 539.[Luettu 5.11.2011.]

Laitinen, Antti. Reserviläisrykmenttinä jatkosodassa - JR 29 vuosina 1941-1942.Jyväskylän yliopisto. Pro Gradu. 2011.

Pohjanmaan maanpuolustaja. No.4. 2009. Rykmentin mentävä aukko Keski-Pohjanmaan historiassa sulkeutuu. [Luettu 5.11.2011].

Kävelyllä Katariinanpuistossa

 

Seuraavissa postauksissa kiertelen pientä aluetta aivan Kokkolan keskustan tuntumassa. Aloitan kiertelyni pienestä puistosta, joka löytyy Torikadun varrelta. Puistoa ympäröivät muilta laidoilta Katariinankatu, Vingenkatu ja Kansakoulukatu.

Alla oleva kuva on kohti Vingenkatua. Taustalla näkyvä rakennus toimi aikaisemmin kirkkoherranvirastona.
Yllätyksekseni löysin myös Kokkolan historia IV:sta valokuvan, jossa juuri tällä paikalla oli aikaisemmin, 1930-luvulla linja-autoasema! Paikka tunnettiin silloin nimellä Katariinantori.

Kansakoulun kadun suuntaan katsoessa puiston takana on näkyvissä  vaaleanpunainen rakennus. Se on Vartiolinna, joka nykyään palvelee Kokkolan kaupunginteatterina. Siitä lisää myöhemmin...

Puistossa on tumma Hylkeet-veistos. Se on taiteilija Karl G. Nyundin taideteos vuodelta 1970. Nylund syntyi 1925 ja kuoli 1977.

Hylkeet - patsas ja siihen kuuluva suihkulähde on tullut puistoon Outokumpu Oy:n ja Kemira Oy:n lahjana kaupungille Kokkolan 350-vuotisjuhliin.

Alla olevassa kuvassa näkyy taaempana myös Kokkolan vanha vesitorni.

Seuraavan kuvan takaosassa on nähtävissä muistomerkki, josta myös myöhemmin erillinen postaus.

Katariinanpuisto on varsin pieni. Pääasiassa se näyttää olevan ohikulkijoille läpikulkupaikka. Mitään suuria yleisömassoja ei puistossa ainakaan tapaa aikaa viettää... Se on kuitenkin sievä puistoalue, jota ympäröi suuri määrä historiaa... Nimensä se lienee saanut viereisestä Katariinan hautausmaasta sekä Katariinankadusta.

Ehkä ensi kesänä ihan tarkoituksellisesti kävelen Katariinanpuistoon ja istahdan kaunnin valkoisille puupenkeille vailla sen ylevämpiä tavoitteita... Joskus ohi kulkevien ihmisten katselu kiireettömästi on tavattoman kiinnostavaa...