Joulutunnelmia Kokkolassa

Viikonloppuna oli Kokkolassa joulunavaus. Tarkoituksena oli ihan oikeasti osallistua joihinkin joulunavausohjelmiin mutta joskus kaikki vaan ei ihan suostu pelittämään.Tästä kuitenkin enemmän Joulusivut-blogissani...

Viikonloppuna kuitenkin kiertelin molempina päivinä kaupunkikeskustassa. Käväisin parissa joulumyyjäisissä. Mukaan tarttui kahdet lapaset. Olin jo etukäteen päättänyt, etten sorru mihinkään muuhun:/   Muutenkin kuljin  vain ihastellen  jouluvaloja ja kauniita näyteikkunoita...
Tässä välähdyksiä matkan varrelta:

Mannerheiminaukiolle syttyi valot tuhannet...

 

 

 Purjelava oli kehystetty kynttilöillä...

Mukulakivikatu sai jouluvalonsa...

 

 Ilokseni näyteikkunoissa oli myös joulun sanomaa...

 

 

Jouluisista tunnelmista sitten aivan toisenlaisiin seuraavassa bloggauksessani, jossa pääsemme konserttiin...

Joutsenet lennossa

Joku päivä taaksepäin lähdin sadesäästä huolimatta kamerani kanssa läheiselle pellolle, johon joutsenet kerääntyvät sekä keväisin että syksyisin. Välillä niitä katselen ikkunastakin, saattaa olla samalla kertaa satoja joutsenia sänkipellolla ravintoa etsimässä.

Kaksi ylintä kuvaa on otettu menneenä keväänä lähes samasta paikasta kuin nuo alimmaiset syksyn kuvatkin. Rakastan joutsenten katselua ja kuvaamista, kuvia on kertynyt vuosien mittaan aika lailla. Voi tuota lintujen  uljautta!



Laulujoutsenet ovat monille ihmisille rakkaita ja symboliikkaakin löytyy joutsenkuvan muodossa aina suomalaisesta joutsenmerkistä Äänisjärveltä 5000 vuotta sitten kallioon hakattuihin  kuvioihin...

Laulujoutsen valittiin vuonna 1981 kansallislinnuksemme ja se on rauhoitettu. Minulle joutsen edustaa puhtautta ja uljautta, suomalaisuutta. Jotain itsenäisyyttämme kuvastavaakin siinä on.

Myös kansallissäveltäjämme Jean Sibelius rakasti laulujoutsenia. Tässä pätkä Sibeliuksen muisteluita:" "Eräänä jouluaattona noin viidenkymmenen joutsenen parvi lensi matalalla Ainolan yli. Sen rakkaampaa joululahjaa en olisi voinut itselleni toivoa." Muistatteko muuten, että viimeisimmäksi jääneessä sadan markan setelissä oli sekä Sibeliuksen että joutsenien kuvat!





Kotitalollemme asti raikasi armoton trumpettiääninen kaakatus. Mitä lie linnut juttelivat. Tepastelin hiljakseen muutaman askeleen kerrallan metsän laitaa. Hämärsi jo, mutta valkeat linnut erottuivat vielä jotenkuten.


Joutsen on sen verran arka lintu, ettei ihan vierelleen päästä ihmistä. Kun ennätin muutaman kymmenen metrin päähän, suhahtivat ennakkoluuloisimmat linnut jo pois tiehensä. Jatkoin hiipimistäni. Vähän kerrallaan muutaman linnun ryhmä nousi lentoon.


Alkoi sataa kovemmin ja hämäryys painoi päälle. Pari viimeistä linturyhmää lähti nousukiitoon  lähes peräkanaa. Ja tietysti suunta oli minusta poispäin. Uskoin jo harmistuneena missanneeni lintukuvat ja lähdin kävelemään metsän laitaa takaisin päin...




Samassa tajusin, että linnut eivät enää erottaneet minua hämärän metsän vierestä ja vauhtiin päästyään kaarsivat ilmassa suoraan minua kohti! Tuli kova kiire kaivella takin sisällä sadetta suojassa ollut kamera esiin...Harmittelin paremman salaman puuttumista, mutta sinnikkästi räpsin minkä ehdin vesipisaroiden räpöttäessä linssiin.

 Lentäviä lintuja on vaikea kohdentaa kameran etsimeen. Vähän on tuurissaan,löytääkö lintuja lainkaan oikealla hetkellä. Aivan uskomattoman lujalta kuului kuitenkin  siipien suhahtelu, kun  linnut lensivät yläpuoleltani.



Voisin tuijotella joutsenkuvia vaikka ikuisuuden. Valkoiset linnut sinistäkin sinisemmällä taivaalla... Elämys!






LÄHTEET: Laulujoutsen [http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/laulujoutsen.shtml] Luettu 17.11.2012.

Maalla ja merellä -veistos

 

Edellinen postaus käsitteli Puurokaria Suntin varressa. Jo silloin kuvassa vilahti veistos karin edustalla. Tänään siitä vähän enemmän...





Taideteos on osittain Suntin vesiosassa, osittain maalla kivitasanteella. Se muodostuu neljästä kivipaadesta.

Veistos on nimeltään Maalla ja merellä (På land och till havs). Se valmistui vuonna 1992. Teos on kuvanveistäjä Ukri Merikannon (1950-2012) käsialaa.

Merikanto oli kymmenissä taideteoskilpailuissa menestynyt erityisesti  julkisten veistosten tekijä.

Veistäjänä Merikanto oli puhdasoppinen modernisti, jonka muotokieli oli abstraktia. Hänen sukupolvelleen ei-esittävä ilmaisu oli itsestäänselvyys. Merikannon teoksissa on kyse tilan ja massan suhteesta, painosta ja painottomuudesta sekä liikkeen ja liikkumattomuuden välisistä jännitteistä.

Ukri Merikannon tuotanto käsittää useita teräs- ja pronssiveistoksia. Hänen omimpana materiaalina pidetään kiveä ja erityisesti  punaista grafiittia.

Tyypillisesti Merikannon teokset muodostuvat kolmesta, neljästä toisiinsa liitetystä kappaleesta.  Veistosten kuperat ja koverat muodot luovat mielikuvia tuulen pullistamista purjeista, veneistä sekä mastonhuipuissa tasapainottelevista merilinnuista. Merikannon töissä mittakaavoja pidetään vertauskuvallisina, sillä on kyse suurista meristä ja elämän mittaisista matkoista. Merikanto itse kuvasi asian näin:  "Jokainen ihminen on Odysseus. Odysseus on ihmisen kuva."

Ukri Merikannon  isä oli säveltäjä Aarre Merikanto ja isoisä tunnettuakin tutumpi Oskar Merikanto.
Ukri tunnettiin myös intohimoisena klassisen kirjallisuuden ja musiikin harrastajana.

Merikannon patsaat loihdittiin konkreettisesti vuosikymmenten ajan loimaalaisten kivimiesten taituruudella. Erityisesti voi mainita kaksi hakkuria; muotoilija Pauli Mäkipää ja hioja Teijo Repo.

Omasta mielestäni teos on haasteellinen katseltava, koska se näyttää hyvin erilaiselta riippuen siitä, miltä rannalta ja mistä kohtaa teosta katselee. Aika selvästi tästäkin työstä voi erottaa ainakin  purjeita... Kivipaasien sileys ja vahvuus saa mieleen, että olisi kiva silittää kädellä paasien kuperaa ja sileää pintaa...

LÄHTEET: kuvanveistäjä Ukri merikanto  on kuollut. [http://yle.fi/uutiset/kuvanveistaja_ukri_merikanto_on_kuollut/5603104] Luettu 21.10.2012.

Ukri Merikanto. [http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/3516/ukri-merikanto] Luettu 21.10.2012.

Purokari Suntin varrella

Suntin varressa, Hollihaan kaupunginosan laitamilla, on muusta maaperästä erottuva, kumpuileva ja kallioinen alue. Sitä kutsutaan Purokariksi. Rinteiden päällä kulkee kävelypolkuja. Talvisin alueella saattaa nähdä pulkalla mäkeä alas huristelijoita.. Kerrotaanpa itsensä J. V. Snellmanninkin nuorena poikana hiihdelleen rinteitä alas... 

Kaupungin perustamisen aikoihin 1600-luvun alkupuolella Purokari oli pieni kalliosaari kaupunginsalmessa. Kari kasvoi ajan kuluessa kiinni mantereeseen maankohoamisen seurauksena. Alunperin seutua kutsuttiin nimellä Puro-kari  karin vierestä virtaavan puron mukaisesti. Ilmeisesti nimi on ihmisten suussa taipunut myöhemmin nykyiseen muotoonsa.

Purokari on Suntin varrella osa laajaa viheraluetta eli kaupungin Keskuspuistoa, joka  ulottuu keskustasta aina Vanhansatamanlahdelle saakka.

Vuonna 1622, kun niin sanottua pikkutullia alettiin kantaa Kokkolassa, rakennettiin tullitupa merelle päin Purokarille. Tullitupien rakentaminen oli asetuksen mukaisesti ympäröivien pitäjien vastuulla. Suntin varren tuvan pystyttivät Kokkolan ja Kälviän talonpojat.

Kaupungin ensimmäinen meritulli sijaitsi siis oletettavasti Purokarilla. Suntin varrella olleesta tullirakennuksesta on maininta jo vuodelta 1658. Purokarin kallioiden länsipuolella on nykyäänkin nähtävissä kivirakennelmia. Ne ovat ilmeisesti kuitenkin uudemmalta ajalta. Itäisissä rinteissä on jäännöksiä rappumaisista kivirakennelmista sekä pohjoisrinteessä Suntin suunnan mukaisesti loiva ja pitkä kivin reunustettu ramppi.

Purokarin vanhat kivirakenteet ja jäänteet  ovat historiallisesti arvokkaita.

Tuomiokirjoista vuosilta 1694 ja 1695 selviää, että tullinhoitaja ehdotti saaren tullitupaa varustettavaksi kahdella sillalla. Yhden sillan tehtävänä olisi johtaa salmeen siten, että ihmiset voisivat veneineen laskeutua sillan viereen. Toisen sillan kautta olisi yhteys kaupungin puoleiselle rannalle. Tämän sillan tulisi olla vähintään 24 sylen pituinen ja kolmen palkin levyinen.

Samoista tuomiokirjoista selviää myös tieto, että meritullia pystyttäisiin edelleen käyttämään, jos savupiippu ja ikkunat korjattaisiin.

Pu onrokarin ohi virtaavan puron yli rakennettiin silta Suntin suuntaisesti. Siltaa kutsuttiin nimellä Pususilta.

Alla oleva kuva on otettu kaupungin infotaulusta Purokarin edustalta, siksi se on hieman sumea... Kuvassa on Pususilta noin vuonna 1915 ja siitä näkyy, kuinka se oli Suntin suuntaisesti mantereelle.

Suntin itärannalla, Purokaria vastapäätä, oli kauppias Jan Forsen nuoremman paloviinapolttimo, joka oli perustettu 1869. Poltto-oikeus kuului vanhan perinteen mukaisesti kaupungin porvareiden oikeuksiin ja tavallisesti Kokkolassa tämä oikeus oli vuokrattu jollekin kaupungin asukkaalle.

Polttimo sijaitsi nykyisen jäähallin vieressä olevan jalkapallokentän laidalla. Myöhemmin, polttimon toiminnan loputtua, rakennus siirrettiin asuinrakennukseksi Kaarlelankadulle.  Alla oleva kuva paloviinapolttimosta on otettu myös  kaupungin infotaulusta. Kuvassa Sunti ja viinapolttimo on pohjoisen suunnasta kuvattu.

 

 

Koska maankohoamista tapahtui voimakkaasti, täytyi niin meritullia kuin muitakin satamatoimintoja siirrellä toistuvasti. 1700- luvulla meritulli siirtyi Ryövärinkarille eli Pikiruukkiin. Sieltäkin se siirrettiin melko pian Sannanrannalle saakka.

Alla olevassa karttakuvassa näkyy Purokari pienenä saarekkeena Suntissa. Pienet pisteet siinä ovat kauppiaiden aittoja ja Ryövärinkari isompana saarena kuvan oikeassa laidassa. Siellä sijaitsi tullitupa. Kuva on  lainattu "Kokkolan sataman historiaa"-sivustolta. Alunperin kuvan omistaa Riksarkivet.

 

 

Lopuksi vielä kuva Purokarista vastarannalta otettuna. Edustalla näkyy teos "Maalla ja merellä", josta enemmän toisessa bloggauksessa!

 

LÄHTEET: Kokkolan sataman historiaa. [http://www.port.of.kokkola.fi/historia/kaupunki.html] Luettu 21,10.2012.

Suomen rakennuskulttuurin yleisluettelo.[ https://www.kokkola.fi/.../4_kauposa_2005_julkaisu_b.pdf] Luettu 21.10.2012.

Karpalossa Kokkolassa

Vaikka syksy on ollut sangen sateinen, on mukaan mahtunut aurinkoisiakin päiviä.Tänä syksynä olen ollut innokas samoilija. Syksyinen Suomen luonto vahvoine värimaailmoineen on sykähdyttävän kaunis ja suorastaan innostaa liikkumaan.



Olen käynyt jo useamman kerran karpalosuolla.Samalta suonkulmalta olen poiminut jo liki kolme ämpärillistä punaisia marjoja!Itse en ole kovinkaan innokas karpaloiden syöjä, lähinnä flunssaisena pistelen niitä määrätietoisesti suuhun. Vanhempani kuitenkin ovat varsinaisia karpalofriikkejä, joten olen kerännyt marjoja etupäässä heille.




Suurin nautinto on kuitenkin, kun saa talsia märällä, upottavalla suolla kahluuhousuissa vailla kiirettä. Kuunnella joutsenien kaakatusta järven toisesta päästä. Ihastella ruskan värejä ja katsella peilityyntä vedenpintaa. Kotiin päästyä on aina uuvahtanut olo ja kehossa kolottaa, mutta mieli on virkeä:)





Karpalossa on runsaasti sitruunahappoa.Lisäksi siinä on myös bentsoe- ja omenahappoa sekä A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia. Löytyypä siitä myös  E-vitamiinia, rautaa, flavonoideja, tanniineja sekä C-vitamiinia. Karpalon siemenissä puolestaan on omega3- ja omega 6-rasvahappoja...

Karpalosta voi saada myös apua erilaisiin infektioihin... Ihmeellistä, että karpalo on melko aliarvostettu marja. Suolla saa yleensä kulkea aika lailla yksin...




Tämänkertaiset karpalot keräsin rantakaislikon suojista.

Välillä pidin taukoja ja ihastelin rantakaislikon takaa maisemia.

Täytyy sanoa, että oikein mieli lepäsi!

Illan hämärryttyä saapastelin  levollisena autolle ylpeänä päivän saaliista ja uurastuksesta. Kauniita, eikö vain!

LÄHTEET:Karpalon happamuus auttaa ehkäisemään virtsatietulehdusta. [http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/terveys/karpalon-happamuus-auttaa-ehkaisemaan-virtsatietulehdusta] Luettu 15.10.2012.

Kirppiksiä kiertämässä Kirkonmäellä

 

Käydäänpä pitkästä aikaa kirppiskierroksella! Loppukesällä pistäydyin nimittäin pitkän tauon jälkeen Kirkonmäen kirpputorilla, osoitteessa Kruunupyyntie 12. Kirppis on helppo löytää, kun vain tietää, missä on Kaarlelan valkoinen kivikirkko - samaa katua pätkän verran ohi seurakuntataloon päin... Aikoinaan kiinteistössä sijaitsi Forsbergin kauppa. Nyt kirppiksen toisessa päässä on kampaamo.




Kirpputori on samaa ketjua kuin Pitkänsillankadullakin oleva kirppis. Tuotto menee Pietarin katulasten hyväksi.

Kirppis on avoinna arkiskin 10-17 ja lauantaisin 10-14. Työntekijät ovat pääasiassa vapaaehtoistyöntekijöitä.

Kirppis itsessään ei ole kovin iso,mutta tavaraa siellä on ihan runsaasti ja joka lähtöön. Myytävät tavarat ovat lahjoitustavaraa. Itsekin tapaan toisinaan lahjoittaa liikkeeseen käynnin yhteydessä kassillisen pieneksi jääneitä vaatteita...

Tavarapaljous iskee vastaan heti ulkoeteisessä, joka on tulvillaan tavaraa...

 

Vaaterekit on jaoteltu niin, että tietyissä rekeissä on miesten vaatteeet... 

 

 Toisessa päässä puolestaan naisten asusteet...

Kaupan keskiosassa on lasten vaatteita...Ne on pyritty järjestelemään rekkeihin koon perusteella.

Somistajan hommista vastaava työntekijä tapaa usein koota esineitä väriteemojen mukaan.

Astioita...

Verhoja, kankaita, lasitavaraa...

Kassan takana on pieni alue leluille...

...Löytyy myös kirjoja ja pikkutavaraa.

Kengille on taaempana oma hyllykkönsä.

 

Pikkulasten vaattteita löytyy runsaasti.

 

Lautapelitarjontaa...
Itse tavaroista vain osa on hinnoiteltu siten, että kaikki paidat maksavat saman verran jne. Pääosin tavaroissa ei ole hintoja, joten ostosumma riippuu aina hieman myyjästä ja hänen mieltymyksistään:) Yleensä ottaen tavaraa saa kuitenkin hyvin huokeasti.

 

Loppukesän kirppiskierrokselta ostin kolme siistiä ja hyväkuntoista lasten vaatetta. Yhteishinta niille oli kolme euroa:)

Alla olevan 150-senttisen irtotakin ostin 10-vuotiaalleni sukujuhliin eurolla:/ Kuvassa takki ei oikein pääse oikeuksiinsa; luonnossa takki oli hyvin tummansininen ja siisti -valo osui kaihtimista ikävästi takkiin kuvatessa...

Joka tapauksessa poikani komeili juhlissa pikkutakkeineen ja sai useammalta kehuja tyylikkäästä pukeutumisesta:)))