Kolmansilla Keskiaikapäivillä Kokkolassa

Tuskin olisi sään puolesta voinut parempaa viikonloppua osua Kokkolan kolmansille Keskiaikapäiville. Keskiaikapäiviä vietettiin tällä kertaa lauantaina  rinta rinnan Kokkolan 393-vuotispäivän kanssa teemalla "Taivaan kertomaa."

Jo perjantaina saattoi keskustan kaduilla nähdä välähdyksiä teemaan liittyen, sillä Rohan tallin ratsut olivat liikenteessä ritarikulkueena...

Keskiaikavaatetustakin näkyi katukuvassa...

  

Lauantaina oli koko päivän monenlaista ohjelmatarjontaa. Valitettavasti monta mielenkiintoista ohjelmaa jäi tänäkin vuonna väliin... Olisi ollut Pohjolan häät-elämysillallinen, keskiaikaista ruokailua, lasten pajoja ja Taivaan kertomaa - seminaari. Esimerkiksi kuun vaikutuksesta  keskiajan kansanperinteeseen,  navigointitaidosta keskiajalla  tai maailmankuvan muutoksesta oli ollut erittäin mielenkiintoista olla kuulemassa...Myös Kaarlelan kirkossa järjestetty hetkipalvelus jäi tänä vuonna väliin. Hetkipaveluksethan juontavat juurnsa juutalaisesta perinteestä rukoilla kolme kertaa päivässä.

Mutta..tulipa paljon silti nähtyä ja koettua.

Oulun Miekkailuseuran miekkailunäytös veti paljon väkeä nurmialueelle. Saavuin  viime tipassa paikalle, enkä löytänyt enää eturivin paikkaa kuvaukseen. Edessäni ollut ihmismassa myös hukutti  miekkailunäytöksen selostuksen - äänentoisto olisi ollut kova sana!

Keskiaikapäivään oli sisällytetty myös perinteiset syysmarkkinat. Mutu-tuntumalla kojujen määrä oli edellisvuosista lisääntynyt ja myös yleisöä tungeksi kivasti kojujen läheisyydessä.  Kuivakukkia, kirjallisuutta, käsitöitä, silakkaa, taontaa, koriste-esineitä, puuleluja, ruokaa...

Itselleni kävi vähän ohraiseesti, sillä kiireessä unohdin käväistä pikapankin kautta. Monella kojulla oli vain käteismyyntiä, joten  isommat ostokset jäi osaltani tekemättä. Mukaani  ostin kuitenkin suloisen savipillin kahdeksalla eurolla: pillin sisustaan laitettiin vettä ja sen jälkeen puhallettiin...Aivan kuin lintu olisi jossain sirkuttanut:) IHANA!

 Markkina-alueella oli tarjolla herkullisen näköistä varraspossua...

Keskiaikaiset puvut nostavat päätään... Ihastelin niitä. Itse asiassa haluaisin sellaisen itsellenikin. Kesällä oli jo lähellä, etten hankkinut Tallinnan reissultani sellaista, kun erässä puodissa näin... Ehkä vielä joskus...Murretut värit sopivat hienosti näihin asuihin!

Värjättyjä lankoja ja kudottua...kaunista!

Puujalat! Moni lapsi näytti kokeilevan niillä kävelyä haparoivin askelin, kuin vasikat ikään:) Myönnän -kiusaus oli suuri mennä kokeilemaan,  sillä itse olin lapsuudessa tässä asiassa voittamaton. Osasin hyppiä jopa yhdellä puujalalla...

Kaarlelan kirkon ovet olivat avoinna yleisölle useamman tunnin ajan. Juu, olen tunnetusti kirkkofriikki - rakastan sitä iättömyyttä ja rauhoittavaa tunnetta kirkoissa puhumattakaan laajasta  kirkkotaiteesta... kuvallisesti, musiikillisesti  arkkitehtuurisesti, historiallisesti...

Kuvasin paljon kirkossa...Siitä joskus myöhemmin lisää ehkä useammankin postauksen verran...

Ihmisiä kirkossa oli koko ajan, ei paljon, mutta kuitenkin tasaisesti...

Kirkon etuosassa oli mahdollista käydä sytyttämässä kynttilä. Rauhoittava, kaunis musiikki soi taustalla. Istuin tovin penkissä katsellen kiviseiniä, korkeaa kattoa, alttaritaulua...

Rohan talli Kemiönsaarelta oli paikalla omalla näyttävällä ohjelmallaan kolmatta kertaa. Esitys kesti noin 40 minuuttia ja oli jälleen vaikuttava. Hyvä äänentoisto ja taustamusiikki on jo puolet esityksestä. Lisäksi organisointi näyttää olevan hyvin suunniteltua. Tarina näytöksen ohessa sieppaa mukaansa...

Tuli lisäefektinä on tehokas  ja näyttävä jo itsessään. 

Ritarillinen suudelma:)

Hieno päivä kaikkinensa -toivottavasti  saamme nauttia yhtä antoisasta päivästä jälleen vuoden päästä uudestaan!

LÄHTEET:

Kokkolan seurakuntayhtymä. Keskiaikapäivän 2013 ohjelma.[http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/palvelut/keskiaikapaiva_2013] Luettu 7.9.2013.

Kokkolan seurakuntayhtymä. Keskiaikapäivä 7.9.2013. [http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/palvelut/keskiaikapaiva_2013] Luettu 7.9.2013.

Hyvää Kokkola-päivää!

7.9. on Kokkolan synttärit. Tänä vuonna Kokkola täyttää 393 vuotta!
Koska kaupungin syntymäpäivät ajottuivat tänä vuonna viikonlopulle, juhlittiin kaupunkimme kouluissa syntymäpäiviä jo perjantaina.

Tässä erään ekaluokkalaisen uutteraa työtä...Vihon aukeamalle on kerätty kaupungin esitelehtisistä kuvia kotikaupungistamme Kokkolasta!

Syyttä suotta usein parjattu kouluruoka näytti taas kerran parhaat puolensa. Kokkola-päivänä  kouluissa perinteisesti vuosi toisensa perään syödään erästä Keski-Pohjanmaan perinneruokaa.
Ruoan nimi on Kievarin perunapuuro.

Perunapuuro näyttää perunamuusilta, mutta siihen on lisätty myös ohra- tai ruisjauhoja. Lihaisa kastike on suussasulavan mureaa; siinä on ruskistettua siansiivua  sekä haudutettua naudanlapaa.

Perinteisen tavan mukaan lautaselle lapotaan ensin perunapuuro, soseeseen tehdään keskelle kuoppa, johon lapotaan ensiksi lihakastikettta, sitten puolukkasurvosta ja lopuksi  vielä keitettyjä herneitä.

Voin kertoa, että ruoka maistui...Erään ekaluokkalaisen kommentti kahden kukkuralautasellisen jälkeen:
-Mä niin haluaisin vielä lisää..
Ope totesi että onhan ruokaa vielä jäljellä.
Tähän ekaluokkalainen vatsaansa hieroskellen:
-Mutta kun mun mahaan ei enää mahdu yhtään!:)

Aurinkoista Kokkola-päivää!

Venetsialaisjuhlinnassa 2013

Olipa taas se aika vuodesta, jolloin Kokkolassa heitellään jäähyväisiä huvilakaudelle. Viime vuosina tämä  venetsialaisjuhlintana tunnettu perinne on rantautunut mereltä mantereellekin.
Omaan elokuun viimeiseen viikonloppuun kuuluu perinteisesti mökkeilyä veden äärellä.

Moni mökitön tai modernimpaa  huvilakauden päättäjäistä haluava löytää Kokkolassa tiensä torille venetsialasviikonloppuna. Torilla on ilmaistapahtumia koko viikonlopun...

Minä päätin rikkoa tapojani ja piipahtaa perjantai-illan alkajaisiksi torilla makustelemassa illan tunnelmaa. Iltaa  mainostettiin paikallisten kykyjen iltana.

Illan aloitti iltakuudelta Samba el Gambo. Sambassa rytmin ja liikkeen lisäksi kiehtovaa katsella värikkäitä asuja...

 

Sambarummut ovat itselleni ohittamaton ihastelun paikka, kuten kaikki muukin kilisevä ja kaliseva rytmisoitin...

 

Juontajien vaihto vuosikymmenten urakan jälkeen; Lasse Lehmus siirsi juontokapulan nuoremmille...

Taikuri Kim Wist esiintyi lavalla pariin otteeseen...

Sambaopetusta yleisölle. Nuorimmaisenikin jalka alkoi tässä jytkeessä vipattamaan. Takanani olevat mummot naureskelivat "onpa suloinen poika:))

 

Värikkäät soihdut  somistivat lavan reunaa. Illan hämärtyessä  niistä muodostui kaunis tulikuja.

Terassikilpailun voittajan julkaisu. Eka palkinto meni Rossolle, muut sijat   Pedrinakseen, Vohvelikahvilaan ja Wanhaan lyhtyyn.

Pihlajasta tuli Ultra Bra...
Tähän kokoonpanoon kuului Voxpihlaja...

...ja Ykspihlajan Työväen soittajat...

 

 ...johtajanaan Heli Uusimäki...

Yleisöä pakkautui tämän konsertin aikana torille paljon. Vieressäni kuulin jonkun toteavan "tämähän on hyvä!"

 

 Meno oli letkeää ja Ultra Bran aikaiset biisit tulvivat tunnin rupeaman ajan mieliin ...

Olen käynyt kuuntelemassa samansisältöisen esityksen  viime vuonna, mutta oli kiva fiilistellä se uudelleen. Soolo-osuudet toivat esityksiin kivaa väriä.

 

 

 

Ja valaistus loi tietysti värivaloineen oman tunnelmansa.

 

 

 

Torialueen kulmauksessakin tapahtui. Siellä oli esillä  Design kasvihuone; Pop up-myymälä, jossa oli tarjolla paikallisten yrittäjien tuotteita.

 

Kaupungintalolla puolestaan jonotettiin  alle 18-vuotiaaille suunnattuun discoon.

 

Valitettavasti jouduin poitumaan torilta  jo  iltayhdeksältä.

Lepparibändini Guardia Nueva joukkoineen jäi tällä kertaa näkemättä. Olin nimittäin luvannut huolehtia puusaunan lämmityksestä...Ja saunan lämmityksestähän ei voi tinkiä:)

Lauantaiaamuna pyöräteillä näkyi huisisti väkeä. Venetsialaismaratonin nimissä siellä juoksahtelivat.

Mökkeilyä meren rannalla ei  kauniilla ilmalla voita mikään! Lauantaipäivä oli upean aurinkoinen ja virittelin lepotuolin rantakallioille. Teille rohkenen paljastaa, kuinka kävi -heräsin aurinkoon uuvahtaneena omaan kuorsaukseeni:) Oli ihan pakko vilkaista ensi töikseen ympärille joka suuntaan, että kuulikohan kukaan:/

 

Pieni luontobongari sisälläni innostui taas  kerran luonnon helmassa kovasti. Rantakoivuun suhahti jotain isoa juuri kun olin vaihtamassa shortseja terassilla ylleni. Sieppasin pikapikaa takan päältä kameran ja housut vasta puoliksi päälle puettuna säntäsin zoomailemaan...

 

Lintu varmaan järkytti moisesta  puolipukeisesta luontokuvaajasta sen verran paljon, että pääsin sitä tosi lähelle! Kanahaukkahan se oli - tiiraili rannan tuntumassa olevaa kuollutta lokkia niin tiiviisti, ettei piitanut minusta mitään!

Paras hetki  merellä on ehdottomasti äänetön ja rauhoittava  ilta-auringon lasku. Soutelin ees ja taas vain kuvaillakseni hetki hetkeltä muuttuvaa taivaanrantaa.

 

Illan pimeydessä koko ranta syttyi  hehkumaan tulen voimalla.Kaunista, ahh!

Urkupillien lumoissa Kokkolassa

Lehtiartikkelin innoittamana löysin viikolla tieni Kaarlelan kirkon viereiseen  vanhaan siunauskappeliin. Sinne on kesän aikana taltioitu  kirjaimellisesti palasia Kokkolan historiasta...Nimittäin vanhat urut, jotka ovat aikaisemmin palvelleet Kaarlelan kirkossa.

Kokkolan seurakuntayhtymällä on  itse asiassa tällä hetkellä kahdet  kirkkourut tallessa! Paremmin säilyneet, vuonna 1881 rakennetut 21- äänikertaiset  E.F. Walcker-urut, ovat parhaillaan Sokojalle siirrettynä tutkimusta ja puhdistusta varten. Nämä urut komeilivat aikaisemmin Kokkolan kaupungin kirkossa, kunnes ne väistyivät uusien urkujen tieltä 1952 ja  taltioitiin uusien urkujen pakkauslaatikoihin.

Walcker-urut ovat harvinaiset, sillä tästä urkukannasta yli 90 % on menetetty...Walckerin urkutehdas rakensi Suomeen  yhteensä 48 urut. Ennen vuotta 1917 rakennetuista uruista on näiden Kokkolan urkujen lisäksi säilyneet ainoastaan  Richard Faltinin kotiurut Sibelius-museossa! Sijoituspaikkaa näille uruille ei ole vielä päätetty. Yhtenä vaihtohtona on mietitty Kokkolan kaupungin kirkon sivuparvia tai etuosaa. Ison ja arvoisensa paikan ne joka tapauksessa vaativat...

Saavun vanhaan siunauskappeliin. Paikalla on useita seurakunnan kanttoreita.  Yksi heistä ohjaa ottamaan pari esitettä, joista urkujen taustat selviävät.Tilaisuudessa ei ole varsinaista opastusta tai juontoa, mutta kanttorit kertovat auliisti lisää kysyttäessä.

Näiden  kappelissa olevien urkujen rakentaja oli Gustav Normann (1821 Simuna-1893 Tallinna).
 Hän perusti Tallinnaan urkurakentamon 1845 ollen kaupungin ensimmäinen urkujenrakentaja.

Suomeen Normann rakensi kaiken kaikkiaan kuudet urut. Yhdet urut on Snappertunan kirkossa Tammisaaressa, tosin uudistettuina. Myös Kontiolahdelta löytyy kunnostetut Normannin urut. Muut Suomessa olevat urut eivät ole enää soittokunnossa.

Virosta voi löytää  useita käytössä olevia Normannin urkuja. Esimerkiksi yhdet Normannin rakentamat urut  Tallinnan ja Tarton välisen valtaväylän varren Annan kirkolta. Harju-Ristin kirkossa (n. 55 km Tallinnasta) on myös Normannin rakentamat urut,  kuten myös  1200-luvulla rakennetussa Simunan kirkossa. Kerrotaan, että Simunan kirkon urut on suunniteltu Normannin pienikokoiselle lukkariveljelle, Villemille.

Siunauskappelissa olevat urut ovat todella levällään; niiden  sijoittaminen siunauskapeliin on vaatinut koko tilan. Isoimmat osaset ovat lattialla järjesteltyinä, pienemmät pöytätasojen päällä. Aivan hämmästyy, kuinka paljon osasia yksiin urkuihin sisältyykään!

Tällaiselle maallikolle, joka on tottunut vain oman pianonsa koneistoa  päällisin puolin tutkimaan, ei hirmuisesti kerro sormioiden ja keilalaatikoiden nimimaailma - Gemshorn 8, Mixtur 3 fach, Viola di Gamba 8, Subass 16, Flute 8, Lieblich Gedecht 8f, Flauto dolce 4 f, Octavbass 8 f ...  - jokusia yksittäisiä sanoja saksankielisestä termistöstä silti kuulostaa tutulta...Pillistöt on jaoteltu siististi omille paikoilleen. Kokonaisuuksien päälle on lapuille tallennettu nimistöjä.

 

Infoarkista löydän tekstin, jossa kuvaillaan urkuja rakentamisajankohtaansa nähden vanhanaikaisiksi sekä soinniltaan että rakenteeltaan. Tasavireisyys tosin viittaa 1800-luvun loppupuolelle.  Kanttori kertoo, että  kaikki osat ovat kuta kuinkin tallessa ja uruissa on käytetty rakennusaineena kunnon puuta. Urut on onnekkaasti säilytetty viimeiset 60 vuotta kuivissa tiloissa. Tosin osa urkupilleistä on litistynyt, koska ne on taltioitu päällekkäin ilman suojausta.

 

Tekstilappusesta saan tietää myös, että dispositioissa eli äänikerroissa on niukasti uudenaikaisempia äänikertayhdistelmiä. Normann käytti rakennuksessa  pääasiassa kiilan muotoisia  palkeita.

Normannin  Suomeen rakentamissa uruissa on nähtävissä myöhäisen barokin muotokieltä, vaikka Viroon rakennetuissa uruissa  julkisivut olivat tyypillisesti uusgotiikkaa edustavia.

 

Urkujen koneisto on mekaaninen ja rakenteet vankkoja. Soittopöytä on sijainnut toisin kuin nykyisissä uruissa; urkujen edessä, josta kanttori on nähnyt matalan soittopöydän yli kirkkoon päin.
Rekisteritappeja on ollut sormioiden molemmin puolin. Ensimmäinen sormio on suhteessa suuri toiseen sormioon ja jalkioon verrattuna.
.
.

 

Irto-osia, jotka ei sano maallikolle yhtään mitään...

 

 

 Kiiltäviä pillejä on kiva katsella. Kuulen jonkun kanttorin puhaltelevankin yhteen pieneen pilliin. Ääni muistuttaa huilua...Urkupillit ovat kauniisti rivissä useissa rykelmissä. Eri äänikertoihin on lisätty lappuset, jotta ne pysyvät tallessa oikeissa ryhmissään. Alla toisen sormion urkupillejä.

 

 

Urussa on kaiken kaikkiaan 16 äänikertaa. Joku paikalla olijoista äityy utelemaan yhden äänikerran hintaa. Kanttori arvio, että kyllä siihen 20000 euroa saa nykyään uppoamaan....Eli lienee aika lailla arvoa prameamman talon verran tällä kokonaisuudella...

       

Alla olevaa  ratasta pyöräyttässä voi kuulla kauniita helähdyksiä. Yksi kanttoreista kiepauttaa ratasta ja aikaansaa kauniin äänen; Cymbeltähti h-duurisointuna soivine kelloineen!

 

Alla sormion ja jalkion koneistoa.

Gustav Normannista kerrotaan, että hän oli suuri historiallisten urkujen ihailija ja tutkija.Siksi hän rakensi omatkin urkunsa vanhojen ihanteideiden mukaisiksi. Soitin vaatii arvoisensa paikan etenkin jykevän äänensä vuoksi.

Kokkolan kirkoissa on vuosisatojen ajan totuttu valtakunnan tasollakin hyviin urkuihin. Into 1800-luvulla johtui  kuulemma osin siitä, että valtio maksoi kansalaisille suuria korvauksia lakkauttaessaan viinanpolottoluvat ja tällöin myös seurakunnat saivat rahoista osansa. Näitä rahoja haluttiin Kokkolassa sijoittaa urkujen rakentamiseen.

Urut sijaitsivat  Kaarlelan kirkossa nykyiseen tapaan parvella. Keskikentässä on suurimmat pillit ja sen molemmin puolin kaksikerroksiset kentät.Kentät on yhdistetty päätteellä, jonka päälle on veistetty koriste sekä risti. Myös urkukaapin alaosassa on koristeita.

Kaarlelan pitäjän historiasta osasta  III selviää mielenkiintoisia yksityiskohtia kirkollisesta toiminnasta. Urkujen asentamisen jälkeen vuonna 1879 palkattiin Kaarlelan kirkkoon neljäntoista hakijan joukosta erityinen urkujenpolkija. Toimen sai varalukkari Anders Källström, joka tosin muutti jo parin vuoden päästä Amerikkaan. Tällöin tehtävään valittiin linnusperäläinen  itsellinen Matts Jakolin.

Urkujenpolkija sai oikeuden periä palkakseen leivän jokaiselta seurakuntaan kuuluvalta ruokakunnalta lukuunottamatta  kunnallisverosta vapautettuja perheitä. Urkujenpolkijan tuli  kantaa palkkansa  kiertämällä itse se noutamassa. Vuonna 1888 urkujenpolkijalle myönnettiin oikeus loppiaispäivän kolehdin tuottoon. Kun kirkkoon vuosisadan vaihteessa  laitettiin lämmitysuunit, sai urkujenpolkija  tehtäväkseen myös lämmityksen, josta maksetiin 50 penniä kerralta. Myöhemmin tehtäviin lisättiin vielä kellonsoitto. 1923 lakattiin keräämästä kolehtia urkujenpolkijalle- leipien lahjoituksesta lienee luovuttu jo tätä ennen.

Alla oleva kuva on Kaarlelan kirkosta. Kuva on otettu silloin, kun nämä Normann-urut vielä olivat soittokuntoisina paikoillaan. Urut rakennettiin paikoilleen vuonna 1879 ja ne väistyivät uusien tieltä 1958...

 

LÄHTEET:

Kaarlelan pitäjän historia. Kokkola, 2002.

Kauniisti soivat Snappertunan urut [http://www.etela.com/tapahtuu/storbacka-120913.html] Luettu 24.8.2013.

Kokkolan urkuhistoriassa on ollut dramaattisia käänteitä [http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/ajankohtaista/1452/kokkolan_urkuhistoriassa_on_ollut_dramaattisia_kaanteita] Luettu 24.8.2013.

Nummen kirkko [http://www.lohjanseurakunta.fi/16-nummen-kirkko] Luettu 24.8.2013.

Suomen historiallisia urkuja [http://www2.siba.fi/cgi-bin/shubin/haku7.cgi?urku=187907900&vuosiluku1=&vuosiluku2=&paikka=&mkunta=&rakentaja=&akmaara=&koneisto=&ryhma=] Luettu 24.8.2013.

Urkuja [http://juhaniha.fidisk.fi/urkuja/lisatietoja.html] Luettu 24.8.2013.

Urut auki yleisölle. Keskipohjanmaa-lehti. 22.8.2013.