Marian hautausmaa, osa II

Tällä kertaa luvatusti jatkamme Marian hautausmaan opastettua kierrosta!

Alla olevaan  hautakiveen sisältyy tarina rullaluistelijasta. Jackson  Haines oli alunperin amerikkalainen luistelija ja balettitanssija. Kerrotaan, että Kanadassa oli luistelukarnevaalit, joihin Jackson osallistui. Jackson pyysi ennakkosuosikilta kolikkoa lainaan ja sai hyvin töykeän vastauksen. Jackson kuitenkin yllättäen voitti koko kisan. Hän sai palkinnoksi medaljongin, jossa oli timantteja sekä 100 dollaria rahaa.

 Se oli ovi kuuluisuuteen ja Jackson Haines tunnetaankin luistelun kuninkaana. Suomeen Haines saapui 1875, kun hän oli matkalla Pietarista Tukholmaan. Jackson tapasi Suomessa kokkolalaisen naisen, johon rakastui. Viimeisen näytöksen Jackson luisteli Vaasassa, jonne hän saapui tapaamaan ihastustaan. Täällä Jackson harmillisesti vilustui ja sairastui keuhkokuumeeseen.

Pitkäaikaisen sairastelun jälkeen Jackson kuoli Kokkolassa 23.6.1875. Alemmassa kuvassa Klaran, eli ihastuksen  hautakivi. Kivet ovat vierekkäin. Kerrotaan, että Jacksonin haudalle tuotiin aina valkoinen kukkakimppu...

Hautausmaan takaosassa,lähellä  takaporttia, sijaitsee Halkokarin kahakassa vuonna 1854 menehtyneiden yhdeksän englantilaissotilaan hauta. Hautakivessä on ruotsiksi muistoteksti, joka vapaasti käännettynä menee tähän tapaan:"Rukoilkaa kaatuneiden ihmisten puolesta.. Täällä ei enää kysytä olivatko he ystäviä vai vihollisia. He menivät pois sodan melskeestä tuntemattomaan  maahan. Heidän muistoaan kunniottaen."

Itse kahakan alusta kerrotaan, että englantilaiset aikoivat polttaa kaupungin ja kun tiedustelujoukot saapuivat Kokkolan edustalle, he kysyivät,olisiko Kokkola siihen suostuvainen...Eipä tietenkään ollut. Tiedustelijat palasivat omiensa joukkoon todeten "Pojat, saimme röyhkeän vastauksen, tästä taitaa tulla sota!" Englantilaisilla oli kaiken kaikkiaan yhdeksän barkassia ja heidän kerrotaan olleen hieman huolimattomia sotilaita.

Kokkolalaiset saivat osan sotilaista vangeiksi ja samana iltana järjestettiin järjestettiin Raatihuoneella tanssit, jonne myös englantilaiset sotilaat pyydettiin  mukaan. Tarjottiin ruokaa ja juomaa sekä kapteeni Wallinin vaimo leipoi juhliin vaaleaa leipää. Hän oli asiasta kiinnostunut skotlantilaisen syntyperänsä vuoksi.

Hautausmaan takaosassa on myös muistomerkki muualle haudattujen muistolle.

Huomiota herättävän kookas hautakivi on Pohjanpalon sukuhaudassa. Onpa sukuhauta muutoinkin melko erikoinen, sillä isossa muistokivessä komeilee ainoastaan sukunimi. Yksittäisiä, pieniä hautakiviä sukuhaudassa on paljon.

Alunperin Pohjanpalojen sukunimi oli Friis. Friiseillä oli iso konepaja, jossa valmistettiin kirkonkelloja sekä uunien ja kamiinoiden luukkuja. Aluperin toimittiin Kalajoella, mutta 1800-luvun lopussa siirryttiin Ykspihlajaan, Kokkolaan. 1900-luvulla konepajassa työskenteli 250 työntekijää.

Pohjanpalot olivat yhteiskunnallisesti aktiivisia ja  heidän kotiansa voidaan sanoa kulttuurikodiksi.

Matti Pohjanpalo perusti köysitehtaan, joka myöhemmin tuhoutui salamaniskusta alkaneesta palosta. Pohjanpaloilla oli huvila Ykspihlajan Friisin saaressa. Kun he irtisanoivat työntekijöitään, he etsivät heille samalla myös uuden työpaikan...

Alla olevassa kuvassa on  Marian uudempi kappeli, jota käytetään lähinnä muistotilaisuuksissa.






Siunauskappelin läheisyydessä on sankarihautausmaa. Sankarihauta-alueelle on haudattu yhteensä 109 sankarivainajaa. Entisaikoina ajatuksena oli että kun hauta sijaitsee lähellä kirkkoa, se sijaitsee myös lähempänä Jumalaa.






Keskityimme yhden sankarivainajan, Paavo Kahlan tarinaan. Kahla oli Lohtajalta kotoisin ollut ylioppilas. Sieltä hän muutti Kokkolaan. Kahla toimi tiedustelulentäjänä.. Kerrotaan, että hänen lentokaverinsa oli kokematon ja niinpä he ajautuivat vihollisen puolelle. Lentäjä kuoli, mutta Kahla jäi yksin koneeseen ja mietti, yrittäisikö pelastautua hyppäämällä. Hypätessä Kahlan jalka takertui laskuvarjon naruihin,mutta hän pelastautui kuitenkin.

Kahla sai uroteoistaan Mannerhemiristin ritarin arvomerkin.  Lapin sota koitui kuitenkin lopulta Kahlan kohtaloksi. Kahlan kone ammuttiin alas Sirkassa. Ironista oli, että koneen alas ampuneet saksalaiset olivat aikaisemmin myöntäneet hänelle rautaristin...






Alla olevassa kuvassa on Maria hautausmaan vanha siunauskappeli.Tänne pysähdyimme lopuksi. Lukiolaistytöt Julia ja Aleksandra esittivät kaksi kaksiäänistä laulua hautausmaan kiertäjille.Lopuksi liityimme yhteiseen virteen "Päivä vain " heidän kanssaan.

 

Hieno kierros -kannattaa ehdottomasti osallistua näihin hautausmaakierroksiin  vaikka  ensi kesänä! 

LÄHTEET: Hautaustoimi. Kokkolan kaupungin historia, osa 4, s. 490. Marian hautausmaa.[http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/hautausmaat/kokkola/marian_hautausmaa_kokkola] Luettu 23.08.2012.