Pitkän tauon jälkeen täällä taas!
Tänään lähdemme talviselle merelle! Viime aikoina on useammasta paikasta saanut lukea, kuinka verkokalastus on nykyään lähinnä vanhojen miesten hommaa. No, oma esikoiseni on jo vuosia kulkenut sukulaismiehen matkassa talviverkkoja laitellen, joten kyllä tämä taito vielä on joillakin hanskassa -eikä se sukulaismieskään ihan ikämies ole:)
Tällä kertaa lähdin kokemaan verkkoja poikieni kanssa. Pakkasta oli -10, onneksi ei tuullut. Pahimmillaan verkoilla käynti talvisaikaan on tosi hyistä hommaa...
Saavuimme autolla meren rantaan, missä kimpsut ja kampsut olivatkin valmiina. Talvikalastajan varusteisin kuulu monenmoista; kairaa, jääsahaa, narua... Silloin kun verkot ovat kauempana rannasta, käy kulku perille vaivattomimmin moottorikelkalla. Tällä kertaa kokemamme verkot olivat niin rannan tuntumassa, että mukaan riitti täyteen ahdettu ahkio.
Verkkoja oli useampia. Päätimme kokea vain kolme verkollista, koska päivä oli jo hämärtymässä. Verkot löytyivät hyvin merkittyjen oksien avulla.
Kun reikä oli kairattu auki, alkoi aukon suurentaminen jääsahalla.
Sitten kauhottiin jäämoska pois reiästä...
Jääkalastus on kylmää puuhaa. Poikakin taituroi suurimman osan ajasta avokäsin...
Ensin kiinnitettiin naru jään alta rautakoululla esille vedettyyn verkon päähän.
Narua täytyy vetää esille runsaasti jään pinnalle, jotta verkkoa saadaan vedettyä vastavuoroisesti esiin...
Ja sitten varsinaiseen kalastukseen!
Tällä kertaa kaloja nousi heti esille...
Uskomattoman näppärästi näyttää käyvän kalojen verkosta irrotus, kun sen osaa! Poika totesi, että vaikeammin irtoavien kiiskienkin irroitus sujui näppärästi, kun käsissä ei ollut enää kylmyyden vuoksi suuremmin tuntoa:)
Verkko nousee liukkaasti vedestä.
Lasten mielikuvitus on valtaisa -nuorimmaiseni hihkui innosta, kun esille nousi aikuisten roskakalana pitämä "räkäkiiski." Poika totesi, että hän halua suudella sitä:))) Hoivaili koko kalastuksemme ajan kiiskenpoikasta...
Kunnon saalistakin nousi...siikoja ja ahvenia! Tällä kertaa kokemissamme verkoissa ei ollut ainuttakaan lohta tai madetta. Edelliskerralla mateita nousi yli kymmenen...Madehan on mitä mainioin kala juuri tähän aikaan vuodesta. Ruotsinkieleisillä on vanha sanonta, jonka mukaan made on syötävillä silloin, kun kuukauden nimessä on r-kirjain; eli september, october, november, december, januari, februari, mars, april...
Päivä alkoi laskea mailleen. Merta on kaunis katsella - talvellakin. Ääretön näkymä rauhallisella merenselällä...
Suurin osa saaliistamme oli tällä kertaa roskakaloja. Kolmesta verkollisesta tuli lahnoja, särkiä ja kiiskiä lihalaatikollisen verran:/
Antoisa kokemus tämä talvikalastuskin -ei voi muuta kuin suositella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti