lauantai 23. maaliskuuta 2013

Äijansaaren kodalla hiihtelemässä

Aurinkoisena talvipäivänä intouduimme perheporukassa hiihtoretkelle.
 
Tällä kertaa kerron hiihtoreissumme alkumatkasta. Loppumatka jää seuraavaan blogipäivitykseen...
 
Lähdimme liikkeelle kotoa autolla ja huruuttelimme  parin kilometrin päähän metsäautotietä pitkin lähelle Perhonjokea ja aikaisemmin bloggaillessa mainittua Rimmin  rautatiesiltaa sivuten.  Sieltä oioimme Perhonjoen ylitse varsinaiselle latupohjalle joenvarren toiselle puolelle. Tähän aikaan vuodesta jäällä vielä tohti liikkua, kevättä kohti saa olla varovaisempi...



Varsinaiselle ladulle on virallisempiakin aloituspaikoja,  esimerkiksi  lähimpää  ladulle pääsee Vittsarin koulun vierestä, läheltä Suomen sodan muistomerkkiä.
 
Latu on moottorikelkkapohjalle tehty. Selvästi huomasi, että kevättä on  ilmassa, sillä joissakin kohdin ladulle oli jo ilmaantunut pihkaisia puiden neulasia, jotka innokkaasti yrittivät tarttua suksien pohjiin.


                


Äijäsaaren kodalle oli hyvin lyhyt matka lähtöpisteestämme. Aloitamastamme paikasta ehkä kilometrin verran. Varsinaisesta hiihtoladusta poikettiin sivummalle  opasteiden mukaisesti viitisenkymmentä metriä.


 
              


Tarkempaa kodan rakentamisaikaa minulla ei ole tiedossa, mutta olemme hiihdelleet alueella jokunen vuosi aikaisemmin ja silloin kyseistä rakennelmaa  ei paikalla vielä ollut.
 
Vaikka nyt olimmekin hiihtäen liikkeellä, on reitillä mahdollista kulkea lumettomaankin aikaan, sillä kota sijaitee ympärivuotisen ulkoilureitin varrella.

Tässä vielä navigoijille tarkempi osoite:

N63º49.97’ E23°15,62’


                   
Äijänsaaren kota sijaitsee Perhonjoen rannan lähetyvillä. Kodassa on penkit sekä keskellä kotaa tulisija.



Polttopuitakin näkyi olevan kodan sisällä kiitettävästi pilkottuina.




Rannan läheisyydessä on samoin  tulentekopaikka sekä istuinpenkit. Myös uudehko puuhyyskä näytti olevan kodan lähettyvillä.


 

 
Kota lienee kiva taukopaikka kalastajille, melojille ja tietysti muillekin kulkijoille. Joen rannassa on kesäaikaan suuria ruohoja ja pohja on kivikkoinen. Seuralaiseni kiinnittivät reissulla huomiota  ympäristöön ja sen menneisyyteen. Tarkemmin tietoa etsiessäni tuli vastaan asia, että Äijänsaaressa on 1700-luvulla ollut peräti kolme myllyä sen aikaisten isojakokarttojen mukaan - yksi näistä on mainittu pappilan myllynä.


                    

Sain myös selvyyden, miksi paikkaa kutsutaan saareksi. Äijänsaari oli  nimittäin vielä 1700-luvun loppupuolella saari Perhonjoen länsipuolella! Äijästä nimen yhteydessä sen sijaan ei ole aavistustakaan - varmaan jonkun sortin äijän mukaan nimetty kuitenkin.:) Saaren voi vielä nykyäänkin tunnistaa maastossa ympäristöstään hieman korkeampana alueena, joka on  n. 550 m pitkä ja enimmillään  180 metriä leveä.

Hihtoretki jatkui auringonpaisteen siivittämänä kodalta eteenpäin, siitä lisää myöhemmin...


 
 LÄHTEET:Äijänsaari. Mahdollinen muinaisjäännös. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000010119] Luettu 19.3.2013.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti