Iloa ja surua (henkilökohtainen vuodatus)

Siippa kysäisi mennä viikolla, että kun taannoin blogin otsikko oli lomaa ja juhlaa, niin mikähän on seuraava otsake. Sen kummempaa ajattelematta tokaisin, että vaikkapa "iloa ja surua," kun olin juuri nauttinut laivaristeilystä ja heti sen jälkeen särkenyt auton vaihdelaatikon (joo, hallitsen kaiken tällaisen...)... Se siitä nyt sitten tulikin, vaikken silloin vielä sitä oikeasti tiennyt.

Tämä vuosi on vasta hädin tuskin puolessa ja perhepiirissämme on urakoitu  sairaalareissuilla uudenvuodenaatosta alkaen. Ensin pakersin isän kanssa sairaalassa uudenvuoden ohi rakettien räiskyessä. Sitten siippa  - ja oikein vielä kovimman kautta; yli kaksi kuukautta sairaalassa Kokkolan ja  Oulun teho-osastoja myöten.  Ja lopulta appi.. Hän, joka vielä viikko sitten sanoi elävänsä sata vuotiaaksi. Elämän käsikirjoitus  on siitä outo, ettei sitä voi lukea etukäteen. Yöllä vain soi puhelin ja rakas, niin rakas appeni, oli äkillisesti menehtynyt.  Emme ennättäneet häntä hyvästellä.

Mutta se ilo. Se tuli eilen kesätuulen mukana. Siippa sai lääkäriltä hyviä uutisia monen pimeän kuukauden jälkeen. Meillä tarvitaan happilaitteita enää rasituksessa!  Tämän tiedon saatuaan siippa säntäsi grillaamaan kesän ensimmäistä makkaraa. Happilaitteiden kanssa kun avotulen lähellä liikkuminen on kiellettyä...  Ehkä meillä sittenkin saadaan syksyn pimeinä iltoina myös takka vielä roihuamaan ja joulun lähestyessä sytytettyä myös muutama kynttilä:) Niin  - ja nyt jussina puusauna, jess!

Juhannusta vietetään tuttuun tapaan kotosalla. Sen verran satelee, että tässä on vain  tuijoteltu telkkua viltti varpailla ja odoteltu poutaantumista. Josko päästäisiin vielä illaksi merelle, kun vähän lakkaisi ripottelemasta. Uimaan aion  myös vielä. Olen uinut joka ilta. Sellainen koko kehon  viileä lataus on aina paikallaan:)

Hyvää juhannusta!