Moni lienee kuullut mainittavan Sergei-kummituksesta, joka liikuskelee Ykspihlajan työväentalolla. Sergei- kummitus on kuulemma hyvin kiltti kummitus. Moni kuuluu uskovan siihen, koska työväentalon ovet kuulemma mystisesti usein aukenevat itsestään ja asian huomaavat sellaisetkin, joilla kummituksesta ei ole mitään tietoa.
Mutta kuka tuo Sergei oli? Tähän sain vinkkejä kesällä Ykspihlaja-viikolla vieraillessani Puomi-baarissa. Siellä Ykspihlajan asukkaat kertoilivat muistissaan olevia juttuja ja perimätietoa Ykspihlajasta. Sergeikin mainittiin...
Tarina menee jotensakin näin: Toisen maailmansodan aikoina venäläisiä sotavankeja oli Ykspihlajan työväentalon pihalla aituuksessa ja osin kai sisätiloissakin. Siihen aikaan sotavankien kohtelu oli kovaa, koska oli vihollisista kyse. Pihlajan asukkaat tietystikin säälivät näitä sotavankeja, joiden jonkinlainen nokkamies oli nimeltään Sergei. Hän pyrki hankkimaan vangeille ruokaa, koska heitä tarkoituksellisestikin pidettiin huonossa ruoassa. Paras vanki oli kuulemma sellainen ,joka oli hyvin heikkokuntoinen, mutta kykeni itse vielä liikkumaan.
Alueen vanhemmat miehet kertoivat, että noin kymmenkesäiset lapset usein veivät aidanraoista vangeille leipää. Koko Työväentalon alue oli aidattu. Joskus joku vangeista pääsi karkaamaankin ja kerjäämään taloista ruokaa. Kerrotaan myös, että vankien saunareissuilla hommattiin ruokaa.
Joskus kerrotaan käyneen niin, että kun lapset veivät vangeille ruokaa, uhkasivat vangit ampua heitä. Eräs tytöistä oli todennut "ammu vain." Lapset vain menivät viemään häkinrakoihin leipää, eikä heitä kuitenkaan ammuttu.
Sergei ystävystyi paikallisten ihmisten kanssa, hän oli jonkinlainen välittäjämies. Vartijat usein hakkasivat häntä, koska Sergei pyrki välittämään leipää ja muutakin ruokaa kaikista heikoimmassa kunnossa oleville vangeille.
Paikalliset nykyiset asukkaat, joilla on vielä perimätietoa asiasta, kertoivat, että eräät naiset hankkivat ruokaa taloista. Vankeja käytettiin välillä yleisissä saunoissa ja näillä saunareissuilla heille ujutettiin vaivihkaa mukaan leipää.
Sitten Sergei katosi. Arveltiin vartijoiden tappaneen vankien edusmiehen.
Sergein ruumiin löytymisestä joku jo edesmennyt Pihlajalainen kertoi 1980-luvulla haastateltuna, että läheisen tehdasalueen Kemiran dyyneiltä löytyi verinen pää. Se oli tämän tarinan mukaan löydyttyään vain jätetty sinne, koska Pihlajalaiset noina vuosikymmeninä pelkäsivät poliiseja ja paljastuksista koituvan vain hankaluuksia.
LÄHTEET: Urbaanilegendat useiden suullisesti kerrottujen kertomusten pohjalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti