Pääsiäistä!

Tällä kertaa pikaisia välähdyksiä pääsiäisestäni.  Vietän kotipääsiäistä. Ei ole suunniteltu mitään, mutta kyllä ajan näyttää saavan kulumaan  silti nopeasti.

Kollegani mainosti Lidlin mämmiä. Olikin hyvää.  Ja kaunis ropponen. Muutama rove jo huvennut. Kehuin tätä oppilaillenikin  ja eräs  oppilas kommentoi tähän: "Joo,  tiäkkö,  mun iskä ei pysty syömään yhtään mämmiä. Kahto kun sille tulee heti niin kamalat ilimavaivat. Sain luokan pyrskähtämään riemukkaaseen nauruun, kun puuskahdin "Joo, mutta nyt ope ei halua kuulla yhtään enempää  sun iskän ilimavaivoista."  ja vaihdoin lennokkaasti vähemmän haiskahtavaan aiheeseen. Heh, nyt muistan joka kerta tuon hetken, kun avaan mämmirasian...

Pääsiäiseni ei alkanut ihan auvoisissa merkeissä. Kävin leikkauttamassa kiirastorstaina hiukseni. Kun töistä suoraan parturintuoliin puhalsin, niin eipä ollut käsilaukkua matkassa. Ajattelin, että laitan pankkikortin  kännykän väliin, niin selviän  vaivattomasti. Kun palasin parkkihalliin autolleni, olin vielä hyvillä mielin. Autoon päästyäni iski outo olo ja pysäytin auton tarkistaakseni, onko pankkikortti tallessa. EI OLLUT!

Kiireesti takaisin parkkihalliin ja samoja jalanjälkiä kulkemaan, josko ihme tapahtuisi ja kortti löytyisi. Ennätin juuri ja juuri nousta autostani, kun känny soi. Siellä oli  liikkeen vartija! Ensi sanoikseni kysyin, onko hänellä pankkikorttini. OLI! Sovimme tapaamispaikan ja jo minuuttia myöhemmin minulla oli pankkikorttini kädessä! Varmaan kautta aikojen nopein palautus:)  Oli kuulemma löytynyt kaupan eteistilasta. Ilmeisesti olen tarkistellut kännystä kelloa ajatuksissani. Joku nuorimies oli korttini löytänyt. Harmi, kun ei jättänyt yhteystietoja, olisin kyllä antanut palkkion. Mutta ISO  KIITOS joka tapauksessa ken hän ikinä lieneekin. Pelasti pääsiäistunnelmani.

Pitkäperjantain aamuna vääntäydyin vähän vastentahtoisesti aikaisin ylös. Pojan rippikoulukäynteihin kuului yksi pääsiäisajan tapahtuma. Päätimme hoitaa sen ajoissa alta pois. Matkaa sen verran, että piti lähteä kuskiksi mukaan. En ole varmaan koskaan ennen ollut pitkäperjantain kirkossa. Muistin silti jo autossa valistaa poikaa, ettei pitkäperjantain kirkossa käytetä lainkaan urkuja. Sinällään oli jännän erilainen kokemus. Kirkon liturgiset värit ovat pitkänä perjantaina vaikuttavat. Mustaa. Oli hyvä kuvata, kun oltiin ajoissa paikalla ja edessä vähän ihmisiä.

Itse asiassa vietin pitkänäperjantaina kaiken kaikkiaan viitisen tuntia kirkossa odotteluineen! Olin nimittäin pyytänyt vanhempani mukaani  illaksi Kokkolan kirkkoon kuuntelemaan Matteus-passiota, joka esitettiin ensimmäistä kertaa Kokkolassa. Keskipohjanmaan kamariorkesteri johtajanaan Sakari Oramo sekä liuta maineikkaita solisteja...

En viitsinyt tilata lippuja ennakkoon, koska ei etukäteen koskaan tiedä vanhusten vointia. Laskin, että kalliit liput ja iso kirkko...Mutta en osannut laskea, että parkkipaikat loppuisivat...Lopulta jätin vanhemmat kirkon eteen odottelemaan ja itse kiersin ja kaarsin kauan, jotta paikka löytyi. Ja sitten juoksujalkaa lippujonoon, joka jatkui kauas kirkon ulkopuolelle saakka...Saimme kuin saimmekin liput. Ihan viimeisiä. Tosi moni käännytettiin ovelta pois. Harmi, mutta minkäs voi...

Meillä oli vielä ylimääräinen show paikkojen kanssa. Kaikki kirkon penkit pursusivat  sisälle tullessamme väkeä. Heikosti liikkuvalle  ja jaksavalle isälle löydettiin yksi irtotuoli, mutta ongelmaksi tuli, ettei isää voi jättää meistä erilleen istumaan sairauksiensa vuoksi. Bongasin suntion kävelevän kirkon käytävää ja kerroin huoleni. Hän lupasi jostain vielä etsiä pari tuolia. Pitkän ajan kuluttua hän tulikin takaisin parin lastentuolin kanssa:) Isälleni tein vielä löydön - seurakunnan pyörätuoli oli vapaana! Ei muuta kuin isukki pyörätuoliin. Vähän jurputti, mutta supatin, että istut nyt siihen ennen kuin joku muu sen vie. Hiljeni ja totteli kuuliaisesti:).  Itse asiassa taisi pelastaa isän jaksamisen illan konsertissa. Muutama vieressä ollut istui joko lattialla tai seisoi urhoollisesti koko 3,5 -tuntisen konsertin ajan...HUH!

Itse musiikki - se oli niin  kaunista ja vaikuttavaa!

.

Ohjelmalehtisestä pystyi juonta ja etenemistä saksankielisessä musiikissa  seuraamaan hyvin. Kannatti ehdottomasti lähteä kuuntelemaan, vaikka olikin hivenen stressaava alku:)

Sitten maallisempiin asioihin... Tuttavan tienhaaraan on taas ilmestynyt hauskoja pääsiäisjuttuja. Ihan varta vasten lähdin niitä kuvaamaan ja hakemaan pääsiäisiloa.

Ja loppullaksi kokolle. Nuorimmainen on kaveriensa kanssa kokonaan kerännyt sen läheiselle pellolle. Katkonut rangoista lähtien. Siinä on ollut sopivaa askarta useamman kuukauden ajan.

                                                              HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!