Susijahdissa entisaikaan

Tällä kertaa paikallishistoriaa. Jutun kertoi minulle siippani - hän on kuullut sen esipolviltaan. Tapahtunut on kulkenut eteenpäin siis monen sukupolven ajan... Tallennetaanpa se tänne, jotta säilyy  tästä eteenpäinkin...

Tarina liittyy Kokkolan Heikkilänmäkeen Korpilahdenkylässä. Minulla ei ole tiedossa tarkkoja nimiä, ketkä tapahtumassa olivat mukana. Ilmeisesti siinä oli tämän nykyisen kotikyläni lähitalojen isäntiä. 1800-luvulla alueella asui useita Heikkilöitä, jotka eivät kaikki  olleet keskenään  sukua. Siihen aikaan oli tyypillistä, että talon nimi muodostui  asuinpaikan mukaan. Samaan aikaan asui samaisella  kylällä esimerkiksi neljä Matts Heikkilää... Haasteellista ottaa heistä sitten selvää...

Mutta itse tarinaan...  Tämä tapahtui 1800-luvulla, mutta tarkempaa aikaa ei ole tiedossa.  Siihen aikaan susikannat olivat seudulla runsaat. Susi liikuskeli yön pintaan Heikkilänmäen talojen lähistöllä. Lähitalojen miehet tiesivät, mistä suden kulkureitti meni.  Susi oli päätetty saada kiinni.

Seudun miehiä oli  hämärän tullen navetan luona kytiksellä. Oli sovittu, että miehet menevät odottelemaan suden saapumista navettaan.  Renkipojan tehtäväksi oli annettu  tirkistellä navetan seinän reiästä, milloin susi tulee ja herättää muut sitten  sutta jahtaamaan. Vaan kun renkipoika lopulta havaitsi suden,  ei  hän herättänytkään  muita, vaan malttamattomana  ampua tääkäisi sutta itse!
Äijät olivat ladanneet suusta ladattavaa pyssyä niin kovasti jo etukäteen, että ammuttaessa se jotensakin räjähti. Renkipoika oli mennyt ruudista tai savusta naamaltaan täysin mustaksi.


Yllä: Navetta, josta sutta kytättiin, sijaitsi jossain tämän kuvan tienoilla.

Nukkumassa olleet miehet tietysti virkosivat nopeasti, kun kuulivat laukauksen äänen. Susi haavoittui luodista, muttei kuollut. Se  lähti  juosta jolkottamaan  Öyreen päin - siis nykyistä kotitaloni pihapiiriä kohti.  Silloin paikalla ei ollut taloja,  lähinnä vain  niittyä.

Yllä: Kuvassa vasemmalla  pusikon kohdalla Öyre.

 Isännät lähtivät  kiireen vilkkaa juoksemaan suden perään.  Haavoittunut susi on vaarallinen. Niinpä se yritti puolustuksekseen   purra  toista isäntää kurkusta. Mutta kävipä hyvä tuuri. Miehellä oli pelastuksekseen  niin paksu turkki päällä, ettei susi saanut purtua sen  läpi!

Yllä: Lähde sijaitsi ilmeisesti kuvassa olevan puhelinpylvään vasemmalla puolella. Vanha kylätie kulki pylvään kohdalla. Siitä on vielä merkkinä kivirykelmät.

Kylässämme on ollut entisaikaan paljon lähteitä (joista on  noussut lähinnä ruosteista vettä..). Appeni on isäntänä ollessaan  peittänyt tällä yllä olevalla pellolla olleen lähteen. Ilmeisestikin se oli juuri aikanaan kaivona toiminut lähde...

Öyren viereisellä pellolla olleesta lähteestä tavattiin ottaa vettä kotitarpeisiin. Siksi lähteen vieressä olla tökötti vesikiulu. Suden hyökättyä toinen isännistä äkkäsi ottaa kiulun käteensä. Sillä hän   löi sutta kiululla päähän. Tähän iskuun  susi kuoli.

"Voihan hisi" kerrotaan isännän,  jota susi oli yrittänyt purra, sanoneen.  Hän sai tästä lempinimen  Hisidadde. Murteellinen sana "dadde" tarkoittanee jonkinlaista äijää suomennettuna.

Kun miehet saivat suden tapettua, niin miehet naulasivat suden reen päälle kiinni ja menivät sen kanssa kaupunkiin. Myös renkipoika otettiin mukaan. He keräsivät rahaa tällä ilmestyksellä.

Yllä: Suden jälki vuodelta 2016 Kokkolassa.

Kaarlelan pitäjän  historia II kerrotaan Kaarlelassa vuonna  1816 maksetun tapporahaa yhteensä kolmesta sudesta. Erik Mattsson Heikkilä Korpilahdelta on silloin tappanut suden. En tiedä, onko tämä juuri kyseinen tapahtuma, aika todennäköisesti kyllä. Tapporahaa nimittäin  maksettiin sellaisista susista, joita oli kaadettu ilman yleistä sudenajoa.

Eivät nämä villieläimet nykyäänkään ihan harvinaisia ole! Viimeisten vuosien aikana kylästäni on susihavaintoja useammilta vuosilta. Vuosi sitten samaisella Prestin tilalla kävin katsomassa yöllä liikkuneen suden jälkiä. Oli silloin hiipparoinut aivan navetan takana, asutukseen ei ole matkaa montakaan kymmentä metriä.

Jokunen viikko sitten kylässäni on myös tehty susihavainto - kilometrin päässä kotoani oli susihukka jolkotellut tien yli...Nyt se lienee jo kaukana.

Yllä: 2016 kuvaamani suden jäljet naapuruston pihassa. Oikeastaan aika lailla samassa paikassa kuin susijahti oli 200 vuotta aiemmin:)

Susi  nähtiin  tässä  viereisellä kotimme pellolla  myös eräänä toukokuun iltana -tämä oli joskus aivan 2000-luvun alussa. Naapurin isäntä oli pihapiirissä käpöttelemässä iltamyöhään ja äkkäsi suden kotiamme vastapäätä olevan ojan takana - parinkymmenen metrin  päästä pihastamme! Liekö vesi  kielellä jahdannut pihassamme olleita koiria. Susi lähti pakoon  naapurin isännän äkättyään  pellolta juoksemaan  etäämmille pelloille...Että voihan hisi!:)

LÄHTEET: Kaarlelan pitäjän historia II. Elinkeinot ja omistussuhteet. 1980, s. 14-15.