Näyttääkö talvinen kuura eksoottiselta ulkomaalaisen silmin? Rauha. Metsä, koskemattomuus lähellä valtatietä ja kaupunkia. Joskus mietin, mitä turisti ajattelee ajaessaan valtatietä kohti pohjoista talvella.
Talvella luonto nukkuu valkean lumivaipan alla.
Minulla on agraarijuuret. En tiedä, johtuuko kiintymykseni luontoon siitä. Ensimmäiset 8 vuotta elämästäni asuin pienen maalaispaikkakunnan pienimmän sivukylän viimeisessä talossa. Voitte vain kuvitella.
Lapsena tuntui aina olevan lunta. Siihen aikaan talossamme oli pieni traktori, mutta en muista, että maatalon pihaa olisi koskaan traktorilla aurattu. Ei meillä tainnut edes olla auraa siihen. Eikä lumikolaa ennen 80-lukua. Mietin onko se oikeasti totta. Kyllä kai, muistan vain lumilapiot. ..Pihaan muodostui polku, kun siellä tiuhasti käveltiin. Se riitti. Lumilapiolla puhdistetiin porraspää. Niin ja luudalla.
Hankeen me lapset teimme lumienkeleitä. Yhtenä talvena isä teki pihaan upean lumilinnan. Siinä oli ovi ja kattokin. Iltaisin kun talvella hämärtyi, ei pihassa ollut ensimmäistäkään valoa. Katuvaloista ei tullut edes haaveilleeksi. Pihalla silti liikuin iltaisinkin, Kaikista parhaita oli illat, kun mummon vanhapoikaveli navettatöiden lomassa otti taskulampun ja juoksi piiloon heinälatoon. Ja me lapset perässä juosten etsimään...Kyllä oli niin jännittävää. Olisiko kellään nykyään sellaiseen enää aikaa omien töidensä keskellä?
Hiljaisuus. Onko se se juttu? Salaperäinen Suomi. Puhdas ilma. Siellä täällä hirvitorni tien laitaan nojamassa.
Ja sitten tulee aurinko. Koko luonto on täynnä valoa.
Rauhallisuus. Elämän verkkainen tahti. Luonto lähellä heti.
Minulla oli kerran australialainen ystävä kylässä. Oli kesä, mutta esittelin hänelle valokuvia menneiltä talvilta. Ystäväni luuli, että olen tehnyt feikkikuvia - ei auto voi ajaa järven jäällä. Ei uskonut, vaikka kuinka vannoin...Me suomalaiset emme osaa tajuta tätä ihmettä.
Lopulta kotipihalla. Ilma on kuulas, pakkanen kiristyy. Ihana, ihana luonto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti