...vai miten se laulu meneekään. No, iisimmin olen todellakin ottanut. Alkuviikolla olin vielä kotosalla ja siivosin kodin. Siinä koko viikon ainut tehty työ. Olemme olleet pohjoisessa lumilomalla ja inhoan, jos täytyy loman jälkeen palata likaiseen kotiin.
Mutta pohjoisemman Suomen loma on kyllä ollut rentouttava. Yöt on olleet aika kylmiä, mutta mitäpä se lomailijaa haittaisi. Siinä vaiheessa, kun olen vaivoin vääntäytynyt ylös sängystä, on aurinko jo kutkutellut nenänpäätä korkealta verhojen välistä.
Lunta on riittänyt ja ladut ja rinteet on tosi hyvässä kunnossa - ihan luonnonlumilla tällä kertaa. Ulkoiltu on kovasti ilman suurempia kommelluksia. Mitä nyt nuorimmainen onnistui lukitsemaan lasketteluvarusteet niin kovasti koodien taakse, että tarvittiin ulkopuolista henkilökuntaa avuiksi välinevarastoa murtamaan. Ja tänään katkaisi sauvan. Siinä loman järisyttävimmät hetket.
Minä olen lenkkeillyt ja hiihtänyt perinteistä. Vähän on tullut iän myötä kammoa alamäkiä kohtaan ja eilen oli enemmän kuin lähellä, etten laskenut päällimmäiseksi samaan kasaan ulkomaalaisen kovasti kompuroineen naishiihtäjän kanssa.
Maisemat on kyllä uskomattoman kauniit. Kun taivas loistaa vahvan sinisenä ja puut lumikuorrutuksessa valkoisina, niin melkein unohtaa lykkiä ladulla. Kyllä jokaisen ihmisen pitäisi edes kerran elämässään saada kokea pohjoisen kauneus ja luonnon rauha.
Puissa on niin kauniisti lumikuormaa, tykkylunta. Kaksikielinen poikani loisti taas kerran kielitaidoissaan. Puhuu kyllä täysin molempia kotimaisia, mutta silloin tällöin tulee pieniä vipauksia. Viimeksi hän selitti minulle kuinka paljon puissa on tukkulunta.:) Siipan kanssa todettiin että toki tuota lunta kannattaisi tukkukaupalla jonnekin myydäkin!:)))
Ja kyllä täytyy ihmetellä niin kuin Suomeen maahanmuuttanut Makwan Amirkhan kerran totesi: "Mietin usein aamulenkillä ollessani, kuinka monessa maassa laitetaan metsään valot, jotta ihmiset voivat lenkkeillä pimeään aikaan." Onhan se upea fiilis, kun ilma on metsänraikas, hiihtelet yksiksesi pimeässä luonnossa ja hiihtolatua ympäröi valo, joka saa koko luonnon loistamaan kultaa.
Ulkoilun lisäksi olen paininut kaikki liikenevät ajat läppärini parissa. Mulla on ollut niin koukuttavia juttuja, että ei tosikaan. Näistä enemmän toisella kerralla.:)
Poroja ei ole näkynyt muuta kuin tänään ruokalautasellani. Ilmeisesti on niin paljon lunta täällä, että porot ovat aitauksissa ruokittavina. Lautaselleni harhautunut poro oli hyvää. Poronkäristys - sitähän on ihan pakko tällaisella reissulla aina kerran syödä!
Sunnuntaina kotiin. Olen pelännyt, että täältä reissusta saisi flunssan, kun monenlaista pöpöä on kovasti liikkeellä. Hommasin loma-asuntoonkin ovenpieleen käsidesin. Aion ottaa niskavoiton ja palata terveenä ja virkistyneenä maanantaina töihin. Itse asiassa odotan jo kovasti töihin paluuta. Jess!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti