Kokkolan kaupungin toinen kirkko

Toinen Kokkolan kirkko keskustassa  oli puinen ristikirkko. Se  valmistui 1877. Kirkon oli suunnitellut Theodor Granstedt.  Kirkkoon mahtui noin 1000 henkeä. Tämän  kirkon pienoismalli löytyy muuten nykyisestä Kokkolan kirkosta!

Mutta kirkolla oli huono kohtalo. Kirkossa syttyi tulipalo  loppiaisyönä 1958 5-6 aikaan aamulla. Pakkasta oli tuolloin peräti -24 astetta. Ilmeisesti syttymissyynä oli lämmitys. Tuli eteni hyvin nopeasti. Kun palokunta saapui paikalle, , olivat liekit jo ennättäneet valloittaa kirkon koko alapohjan, joka oli sammalpeitteinen. Liekit kohosivat kirkkosalin sisälaudoitusten välissä olevien kanava-aukkojen sekä  hirsisten ulkoseinien kautta nopeasti  suoraan ullakkoa ja kellotapulia kohti. 

Kokkolan kaupungin historiassa, osa V, on hyvin havainnollistava kuvaus palomestari N. Saarelta tulipalon kokemisesta:

"Kirkkosali oli vajaan sadan vuoden aikana maalattu useampaan keraan. Nyt maalikerrokset sulivat ja  valuivat saarnastuolin puoleisella seinällä, kun tulenlieskat purkautuivat seinälautojen raoista. Kirkkosali oli hetken aikaa ihmeellisen kirkas. Sinne tulvehti happea avoimesta ovesta.  Katsoin ovesta vielä viimeisen kerran kirkkosaliin.  Näin ihmeen selvästi Johan  Erik Lindhin   maalaaman kauniin  alttaritaulun "Kristus ristillä" vuodelta 1819. "



Yllä: Kokkolan vanhan kirkon (1877–1958) alttari. Kuva lainattu täältä.

Palossa tuhoutui paljon arvokasta kirkkotarpeistoa. Kirkossa oli lähes vastavalmistuneet 42-äänikertaiset, saksalaisen Walckerin urkutehtaan rakentamat urut, jotka tuli ahmaisi kitaansa. Samoin kirkon historiallisestikin arvokkaat kynttiläkruunut, suurin oasa lampeteista, koristeellinen saarnastuoli ja kirkonkellot tuhoutuivat kuten myös hautausmaan kartasto.

Yllä: Kokkolan toisen kirkon pohjapiirrustus. Kuva lainattu täältä:

Kokkolan Martat olivat lahjoittaneet  kirkkoon  ryijyn paloa edeltävänä päivänä. Ryijy oli silloin myös vihitty käyttöön. Myös ryijyn kohtalo oli tuhoutua tulipalossa.  Onneksi sentään  vanhat, vielä silloin käytössä olleet  kaksi messukasukkaa onnistuttiin pelastamaan sakastista samoin kuin punainen  alttarin polvistumistyyny. Myös tilikirjat ja 1600-luvulle yltävät Kokkolan hautakirjat saatiin onnekkaasti pelastettua.

Talvisista olosuhteista johtuen tulipalo ei päässyt leviämään  vieressä olevaan vanhaan kaupunkiin, Neristaniin, joka aikojen saatossa on kokenut jo useamman tulipalon. 

Kirkon läheisyyteen oli rakennettu juuri valmistunut seurakuntatalo, jota pystyttiin hyödyntämään kirkkosalina  kaksi seuraavaa vuotta. Tosin saliin mahtui ainoastaan 250 henkeä.

Uutta kirkkoa alettiin suunnitella lähes välittömästi. Mietittiin myös muita paikkoja kirkolle kuin nykyinen. Esimerkiksi Länsipuistoa. Seurakuntalaisten keskuudessa ilmeni kuitenkin niin voimakasta vastarintaa kirkon paikan vaihdolle, että  kirkko päädyttiin lopulta rakentamaan samalle tontille, kuin kaksi aikaisempaakin kirkkoa. Uuden kirkon rakentamistyöt alkoivat jo kesällä 1959. 

LÄHTEET:

Kokkolan kaupungin historia, osa V. 2016, s. 506-507. 

Kokkolan suomalainen seurakunta. Kokkolan kirkon historiaa. [http://www.kokkolansuomalainenseurakunta.fi/tilat/kokkolan_kirkko/kokkolan_kirkon_historia] Luettu 10.1.2016.

Ville Valkama. "Ja kasvaa kuin riivattu" Kokkolan rakentaminen vuosina 1945-1976. Pro gradu - tutkielma 2013. [http://herkules.oulu.fi/thesis/nbnfioulu-201401161026.pdf] Luettu 22.2.2015.

Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Kokkolan_kirkko] Luettu 10.1.2016.

Wikiwand. Kokkola kirkko. [http://www.wikiwand.com/fi/Kokkolan_kirkko] Luettu 10.1.2015.