Tulvien tulo ja veden virtaaminen herättää Lakeuksien tytön. On ollut kiire viikonloppu, mutta tätä keväistä luonnonnäytelmää en voi jättää väliin. Lauantai-iltana ajelen Rödsön sillan luo. Luonto näyttää jännästi kaksi puoltaan. Vesi on virrannut siten, että jäät seisovat kuin parkkipaikalla paikoillaan odottaen sillan "maanpuoleisella" puolella.
Vain viiden metrin päässä tästä - sillan "merenpuoleisella" puolella on kuin toinen joki. Ei jäitä vedessä virtaamassa juurikaan.
Jäisellä puolella voi nähdä, kuinka vesi on noussut. Rannan puut kahlavat vedessä.
Seuraavana päivänä ajan Perhonjoen sillalle fiilistelemään. Tie Vitsarista Rödsöön on suljettu. Jossain kohdassa vettä on tiellä. Ihmisiä virtaa paikalla. Viileä tuuli hyväilee kevätmieltä, mutta onneksi aurinko paistaa.
Perhonjoen sillalla ei jäätä ole enää nimeksikään. Jäät ovat lipuneet jo tästä ohitse.
Myös jokunen puu rannan läheisyydessä on kaatunut ohi rynnivien jäiden voimasta.
Tämä jäänmurikka jatkaa kulkuaan virran viemänä kunnes sen on aika sulaa. Sitten sen määränpää on olla osa vettä. Virta vie äärettömän nopeasti.
Tässäkö määränpää?
Jos aikaa olisi ollut enemmän olisin uppotunut kuvailemaan jäälohkareita...Mutta riensin pojan luokse maalaustalkoisiin. Antaa veden ja jäiden virrata omaa vauhtiaan!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti