sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Tulvatuulella

Tulvien tulo ja veden virtaaminen herättää Lakeuksien tytön. On ollut kiire viikonloppu, mutta tätä keväistä luonnonnäytelmää en voi jättää väliin. Lauantai-iltana ajelen Rödsön sillan luo. Luonto näyttää jännästi kaksi puoltaan. Vesi on virrannut siten, että jäät seisovat kuin parkkipaikalla  paikoillaan odottaen sillan "maanpuoleisella" puolella. 


Vain viiden metrin päässä tästä - sillan "merenpuoleisella" puolella  on kuin toinen joki. Ei jäitä vedessä virtaamassa juurikaan. 


Jäisellä puolella voi nähdä, kuinka vesi on noussut.  Rannan puut kahlavat vedessä.


Seuraavana päivänä  ajan Perhonjoen sillalle fiilistelemään. Tie Vitsarista Rödsöön on suljettu. Jossain kohdassa vettä on  tiellä. Ihmisiä virtaa paikalla. Viileä tuuli hyväilee kevätmieltä, mutta onneksi aurinko paistaa. 


Perhonjoen sillalla ei jäätä ole enää  nimeksikään. Jäät ovat lipuneet jo tästä ohitse.



 Siellä täällä  rannan tuntumassa on yksinäinen jäälautta. Matka päättyi rantatörmälle.


Myös jokunen puu rannan läheisyydessä on kaatunut ohi  rynnivien jäiden voimasta.




Tämä jäänmurikka jatkaa kulkuaan virran viemänä kunnes sen on aika sulaa. Sitten sen määränpää on olla osa vettä.  Virta vie äärettömän nopeasti.


 Vastarannalla näyttää aivan kuin joku olisi lapioinut jäälohkareet pois vedestä. On niillä uskomaton voima, että tuonne päätyvät.









Tässäkö määränpää?





Jos aikaa olisi ollut enemmän olisin uppotunut kuvailemaan jäälohkareita...Mutta riensin pojan luokse maalaustalkoisiin. Antaa veden ja jäiden virrata omaa vauhtiaan!:)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti